7. huhtikuuta 2014

Miten kuuluu elää

Luin tässä männäviikolla Secret-nimisen kirjan. Oon sen ilmestymisestä lähtien ollut kiinnostunut siitä: mistä näin kohkataan, millainen voi olla tämä kuuluisa elämänmuutosteos?

Salaisuus on yksinkertainen: ajattele sitä, mitä haluat saada, ja ala sitten iloita siitä, kuin sulla olisi se jo. Siten saat sen.

Kyllä, kaiken. Laihuuden, rahaa, talon, terveyden. Mitä tahansa. Haluatko rahaa? Kirjassa käsketään visualisoida laskut shekeiksi ja kohta shekkejä alkaa tulla laskujen sijaan. How simple is that? Haluatko laihtua? Ala ajatella kuin laiha, älä katso lihavien vaatteita kaupassa, ja kohta olet laiha. Tadaa. Kirjassa jopa sanotaan, ettei ikääntymistä ole olemassa, se on vain ajatus, joka meillä on. Ala ajatella, että elät ikuisesti, niin elät. Haluatko parantaa syöpäsi? Ajattele se pois! Kirjassa siis käsketään näin. Minä en käske.

Olin suunnattoman pettynyt. Ajattelin, että Secret on hyvänmielenteos. Muttei se ollutkaan.

Secretissä sanotaan, että kaikille riittää kaikkea. Täytyy vain osata pyytää! Hetken leikin mielikuvalla, että lähettäisin kirjan Afrikkaan. Hei tyypit ettekö halua enää kuolla nälkään? Ettekö halua koleraa? Alkakaa kuvitella ruokaa ja kiittää siitä niin kohta sitä on! Ajatelkaa samalla uutta Bermaria, niin saatte sellaisenkin! Anteeksi jos tää nyt on törkeää, mutta kirja, jossa opetetaan saamaan ajatuksen voimalla MITÄ VAIN ja sen pääpointti on saada paljon rahaa ja talo? Mites noi maailman ongelmat? Ei kun rahaa ja talo aha okei

Teoksen pointti on siis se, että kaikille on kaikkea, runsaasti, yltäkylläisesti. Ei tarvitse raataa tai nähdä vaivaa, täytyy vain luottaa universumiin ja kiittää, kiittää, kiittää. Ei saa ajatella pahaa, täytyy ajatella hyvää. Laihuudenkin saavuttaa ihan vain sitä ajattelemalla.

Ajattelin tätä kirjaa paljon lukiessani sitä, ja nyt näin jälkeenpäin. Tää kirja on monilla tasoilla paitsi  syyllistävä (sait syövän/eron/tuskaa ajatustesi takia) ja masentava (sulla ei ole hyvää koska et osaa ajatella hyvää) myös vaarallinen. Entä, jos minä, sairas potilas, hakisin viimeistä lohtua tästä kirjasta? 

Miten paljon ihminen oikeasti luo maailmaa ja todellisuutta ajatuksilla?

Elämä olisi kamalan helppoa, jos ohjeen siihen löytäisi oppaista. Tee näin, niin laihdut. Liho näin. Liiku näin. Tee näin, niin parisuhteesi toimii. Syö näin, niin elät satavuotiaaksi. Ongelma on sama kuin meikkien mainoksissa: jos tää tuote ihan ihan ihan oikeasti olisi se ihme, jota kaikki on odottaneet, eikö me jo tiedettäis siitä? Jos rasvattomat tuotteet tekis meistä superterveitä superihmisiä, eikö me jo tiedettäis siitä?

Ohjeita tulee joka tuutista. Tutkimuksia julkaistaan päivittäin. Ensin kananmuna on paha, sitten hyvä, sitten paha, sitten osittain paha, sitten hyvä. Mikä on totta? Ensin kahvi aiheuttaa syöpää ja sitten parantaa sitä. Ensin masennus johtuu lapsuudesta ja sitten ei johdukaan. Käsittele pahat tunteesi, ei kun päästä irti niistä, ei kun puhu niistä, ei kun älä puhu. Mikä on totta?

Niin tai näin, nykyilmapiirissä tekee aina väärin. Jos ei ole voimakasta mielipidettä syytetään epävarmaksi. Jos on vahva mielipide, syytetään provokaatiosta. Miksi nykyään ylipäänsä meillä kaikilla pitää olla valmis mielipide ihan kaikkeen?

Joitakuita ärsyttivät lapset, toisia taas lasten vanhemmat. Eniten otti päähän jatkuva vähättely. "Taatusti muutat mieltäsi, kun tapaat sen oikean" tai "Kaikki lajit pyrkivät lisääntymään, taidat olla luonnonoikku, kun ei muka kiinnosta" tai "Lapsettoman elämä on tyhjää, vasta lasten syntymän jälkeen ymmärtää, mitä onni on".

Myönteisyydestä ja kiitollisuudesta on tunnetusti apua arkisissa ongelmissa ja mielialan tavallisissa möyrinnöissä. Sen sijaan vaikeiden elämänkriisien, alkoholismin, uskottomuuden tai vakavan sairauden äärellä pelkkä asenne ei ratkaise. Sitä ennen ovat ratkaisseet jo monet muut asiat.

Mietin paljon sitä, miten paljon ajatuksilla voi vaikuttaa. Oon tullut siihen tulokseen, että siitä täytyy ottaa selvää. Itse.

Täytyy elää itse, tuntea itse. Kokeilla itse. Syödä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ens viikolla rasva on pahaa sitten taas hyvää. Ensin pitää kuunnella itseä sitten kumppania sitten itseä. Ohjeita on niin paljon, niin paljon, että niiden noudattamiseen varmasti menee oma elämä.

Täytyy elää itse, oppia itse. Kehittää itseään. Lukea kirjoja, ottaa niistä jotain mukaansa, jatkaa eteenpäin. Puhua politiikkaa, kuunnella politiikkaa, sitten itse päättää, ettei halua mukaan. Tai että haluaa. Kunhan päättää itse.

Lukuisia neuvoja on tarjolla joka puolella, ja hyvä niin. Mutta neuvot, ne tulee muualta. Ulkopuolelta. Osa niistä sopii sulle ja mulle ja osa ehkä vaan sulle ja osa ei kummallekaan meistä. Siks neuvoja täytyy pohtia, kokeilla ja analysoida itse. Koska mä tiedän, mikä mulle sopii, ja sä tiedät, mikä sulle sopii.

Ei loukata toisiamme, eletään, muistetaan empatia. Siinä tän päivän opaskirjaneuvo.

"If her past were your past, her pain your pain, her level of consciousness your level of consciousness, you would think and act exactly as she does. With this realization comes forgiveness, compassion and peace."
— Eckhart Tolle

4 kommenttia:

  1. Pi-hoo! Tiijän ettei saa haastaa takaisin, mutta olisi hirmu kiva jos vastaisit kysymyksiini. Ja väänsin homman pois blogeista Ö3Ö

    http://maailmaonkinluovana.blogspot.fi/2014/04/noin-11-haastamisen-haastoa-haasteesta.html

    VastaaPoista
  2. Oon itse katsonut sen The Secret leffan (perustuu juurikin kirjaan) pari kertaa. Itsellä niin leffa kuin kirja on antanut perspektiiviä, tapoja ottaa taaksepäin siitä hetkestä kun on huono olo ja huonot ajatukset. Nähdä ne varoitusmerkit etc. Auttaa juurikin, että voi pysähtyä miettimään ja sitten mahdollisesti ajatella muita asioita.

    Ei kumminkaan teos, jonka ottaisi niin kirjaimellisesti.

    VastaaPoista
  3. Heipo! :3

    Secretissä oli kyl hyviäkin pointteja, sitä en kiellä. Se konsepti vaan tuntui omituiselta: ala ajatella, ettet vanhene, niin se tapahtuu.

    VastaaPoista