8. heinäkuuta 2015

Tee se silti


Kun matkustan, matkustan yksin. Siitä sanotaan aina, että oho, miten uskallat? Eikö pelota?

No ei. Ja joo.

Mua pelottaa muutenkin koko ajan. Toistan: koko ajan. Ei oo semmoista päivää, jolloin mua ei pelottais. 

Pelkään sairautta ja kuolemaa ja kaiken loppua. Pelottaa. Ja ahdistaa.

Matkaa varatessa on aina jännittynyt ja innokas olo. Sit päivää ennen lähtöä se alkaa: hätä. Mitä jos mut ryöstetään, mitä jos eksyn, lentokone putoaa, mut tapetaan, joudun taifuuniin. 

Sellaisia mietin.


Muistelen menneitä matkoja ja sitä, miten ne meni hyvin, ja ei se ei auta. Silti pelottaa.

Silti teen.

Ei se mitään jos pelottaa. Se on aika tavallista ja normaalia eikä sen takia tartte olla tekemättä ja jättää välistä. Silti voi tehdä.

Oon aatellut, että koska pelkään vähän koko ajan, ei sinällään oo merkitystä, jos teen jotain niin sanotusti pelottavaa. Koska eihän mua pelota vähempää, jos en tee. Pelottaa kuitenkin, kaikenlaiset asiat, koko ajan.

Semmosta on elämä. Siks teen silti.



2 kommenttia: