Musta olis kiva tietää, ketkä täällä käy.
Linkitä mulle blogisi.
29. marraskuuta 2014
25. marraskuuta 2014
Mutta eihän miestä voi raiskata
Luin Ilta-Sanomista jutun miehestä, joka tuli isäksi tahtomattaan. Tässä katkelma.
- Heräsin siihen, että vaimoni oli saanut osan minusta hereille ja ratsasti minulla. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan.
Ihan läpällä vaihtakaapa tuon miehen tilalle nainen. Kokeilkaapa.
- Heräsin siihen, että mieheni oli saanut osan minusta hereille ja ratsasti minulla. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan.
IS.fi: 33-vuotias nainen tuli äidiksi vasten tahtoaan – heräsi miehensä suoriin puuhiin
No katohan, siitähän tuli raiskaus! Mutta eihän miestä nyt voi raiskata. Asdfafasghas ai että olen vihainen
Se, miten ihmiset elää, mitä ne tekee toisilleen, mitä ne pitää ihan normaalina, hämmentää mua jatkuvasti ja loputtomasti. Kuten esimerkiksi:
Mies ja nainen olivat aiemmin seurustelleet, eronneet ja jatkaneet yhteiseloa vuoden 2013 alussa. Naisen mukaan alussa meni hyvin. Häntä ei pahoinpidelty ensimmäisen viikon aikana.
Ai et saanut viikkoon turpaas? No mutta sittenhän kaikki on vallan mainiosti ihan okei!
Instagramissa on käyttäjä, joka kerää yhteen viestejä seuranhakupalveluista. Viesteissä on se idea, että kaikki on jees ja ihanaa ja söpöä ja romanttista niin kauan, kun nainen ei sano ei. Kun sanoo, ääni kellossa muuttuu.
Luin tuossa kirjan nimeltä F*ck it, the Ultimate spiritual way. Siinä opetetaan, että kaikelle voi vaan sanoa "fuck it", siis "vitut tästä". Sitten, kun ei välitä, elämä muuttuu helpommaksi, ja on helpompi toimia. Tässä ote kirjasta.
Koska blogger kääntää kuvan miten sattuu, sanon vitut siitä ja jatkan joka tapauksessa.
Kirjan mukaan hyvää ja pahaa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Pahaa ei voi deletoida maailmasta, se ei vain ole mahdollista. Ei siis kannata stressata yötä päivää maailman pahuudesta, koska muuten nuppi repeää jossain vaiheessa.
Ootteko muuten koskaan lakanneet stressaamasta tosta vaan? Ai että se on helppoa eiku
She says she was blindsided by an email her husband sent as she left on a business trip that accused her of being too stingy in the bedroom. As proof, her husband attached a spreadsheet which he had been using to secretly document every time he had attempted to initiate sex. Seriously.
Voiko kenestä tahansa tulla tyyppi, jonka mielestä on okei raiskata miehensä, koska se vauva on nyt vaan saatava?
Voiko susta ja mustakin tulla sellainen?
Löysin Twitteristä tilin, jossa on typerien ihmisten/huonoa elämää elävien ihmisten tekstejä ja kuvia. Sen kuuluis ilmeisesti olla hauskaa ja huvittavaa luettavaa. No, ei ole.
Lmao 😂😂 pic.twitter.com/r7FmoALRRP
— Funny Fml (@TheFunnyFml) 10. marraskuuta 2014
No chill 😭😂 pic.twitter.com/MM7TqooEMb
— Funny Fml (@TheFunnyFml) 9. marraskuuta 2014
Mikä hitto siinä on, että muista on niin helppo tehdä uhreja? Että omaa pahaa oloa helpottakseen sitä vetää turpaan vaikka omaa lastaan? Että sitä pystyy oikeutamaan kaikenlaiset haukkumiset, aistamiset ja ilkeilyt itselleen tuota noin vaan: vanhemman oikeus, äidin oikeus, jonkun piti sanoa, se ansaitsi sen, ei tommoset selviä maailmassa, se teki minut vihaiseksi
Miks on niin helppoa olettaa, että muut ihmiset on meidän, meitä varten, meidän tarpeisiin luotuja heinäpusseja, joita voi paiskoa miten vaan? Miks on niin helppoa elää kieltäymyksessä kieltää olevansa väärässä kieltää kaikki ei edes ajatella
että minäkö olisin jotenkin paha
19. marraskuuta 2014
Oot vitsi tapa ittes
Tapahtuipa päivänä eräänä seuraavaa. Päätin antaa palautetta kaikille asiakaspalvelijoille, joita kohtaan päiväni aikana. Siis kaikille. Ruokakaupan kassalle, raitiovaunukuskille, kokille, lääkärille, hoitajalle, taksikuskille.
Päätin puhua suoraan. Sehän on paras tapa. Ihmisellä on oikeus puhua suoraan, sanoa, mitä mielessä on.
Kirjoitin palautteet Wordiin. Tällaisia niistä tuli.
Tulostin nämä ja vein ne sitten hymyillen kaupan kassalle, raitiovaunuun. Ojensin ne ihmiselle ja katsoin häntä silmiin ja annoin hänen lukea mielipiteeni, siinä hänen edessään seisten. Sitten annoin hänen vastata minulle samalla mitalla.
Mitään yllä kuvaamaani ei tietenkään tapahtunut. Eihän lähikauppa tai terveysasema nyt mikään Internet ole.
Päätin puhua suoraan. Sehän on paras tapa. Ihmisellä on oikeus puhua suoraan, sanoa, mitä mielessä on.
Kirjoitin palautteet Wordiin. Tällaisia niistä tuli.
Hei, kaupan kassa. Vähän oot nolo. Etkö saanu muuta työtä hahaha. Etkö päässy muualle töihin vaan surkeimmat luuserit on töissä Alepassa. Kannattaisko tappaa itses.
Miks tää raitiovaunu on joka aamu myöhässä?!!!!!!!!!!!! ETKÄ VOI EES AJAA AJOISSA KANNATTAISKO VITTU HANKKIA TOINEN TYÖPAIKKA JOS ET PYSTY AJAAN AIKATAULUSSA vitun luuseri
Suomalainen terveydenhuolto on vitsi. Tapa ittes
Teidän kasvispihvit on ihan paskaa hankkikaa parempi kokki oottekste jotain vitun maahanmuuttajia painukaa vittuun Suomesta!
Taksilla ajaminen tuhoaa maailman ja sä vaan ajat silti taksia EIKÖ HÄVETÄ?!?!?!??!?! Vitun homo luuseri
Tulostin nämä ja vein ne sitten hymyillen kaupan kassalle, raitiovaunuun. Ojensin ne ihmiselle ja katsoin häntä silmiin ja annoin hänen lukea mielipiteeni, siinä hänen edessään seisten. Sitten annoin hänen vastata minulle samalla mitalla.
Suomalaiset ostavat t-paitoja, joissa lukee ”Positiivisuus on perseestä” tai ”Se, mikä ei tapa, se vituttaa”. Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on jalostettu kokonainen sarja: Toiseksi eniten vituttaa kaikki, Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja niin edelleen. Kustantaja myy myös kalentereita.
Kyllä australialaisetkin valittavat, mutta heille vitutus ei ole kansanperinne. Eikä siitä paineta paitoja.
Mitään yllä kuvaamaani ei tietenkään tapahtunut. Eihän lähikauppa tai terveysasema nyt mikään Internet ole.
14. marraskuuta 2014
Ei tota sun naamaa pelasta mikään
Terkkuja lifestyle-blogeista, joita niin moni lukee. Terkkuja kirjoittajilta, joilta moni hakee neuvoja, ohjeita.
Iho oli niin järkyttävässä kunnossa, että otin naamastani referenssikuvan myöhempiä aikoja varten (tarkoitus oli saada sellainen "ennen"-kuva), mutta se oli niin hirveä että kuva oli pakko poistaa.
Vaikka nämä tällaiset jättiläisripset niin ihanilta näyttävätkin, taitavat nämä toimia ehkä paremmin siellä drag-esityksessä. Ei mun liian heikoilla luomilihaksilla varustelluissa silmissä :D
Vähän ärsyttävä tuo yksi kulmakarva.... Zoomataan ulos!
Hei ps. Oonko mä ainoa bloggaaja, jonka asukuvat näyttää aina väh. 80% tältä: Onnea vaan miesparalle, kun joutuu mua kuvaamaan…
Koska muu poppoo nukkuu vaikeaa yötä pois, on mulla aikaa ja halua tarkastella tätä mun kertakaikkisen kauheaan kuntoon päässyttä ihoani tarkemmin (ja näyttää myös teille muutama meikitön, jäätävä otos tuosta kauhusta, jos vaikka joku osaisi jelppiä...)
Joskus on sellaisia päiviä, ettei ehdi tai jaksa meikata. Ja sit ois kiva kuitenkin näyttää ihmiseltä tai edes sellaisen sukulaiselta.
Terkkuja keskustelupalstalta. Terkkuja paikasta, jossa sun 14-vuotias tytär viettää aikaansa lukien, tehden johtopäätöksiä, ymmärtäen.
Jos on ruma ilman meikkiä, mutta meikin kans jopa kaunis, niin...
onko silloin oikeasti kaunis vai feikkikaunis? :D
Poikaystäväsi ensireaktio kun olit ilman meikkiä?
Itseäni hiukan kuumottaa. Sanokaa ihmeessä myös näytättekö kovin erilaiselta meikittä, esim iho-ongelmat tai vaaleat ripset/kulmat!
– Ei reagoinut muistaakseni mitenkään. Ei varmaan shokilta tullut sanaa suusta. :|
– Hmm eipä oikeen mitään, vaikka meikkaan siis aika vahvasti ja tietty oon sit eri näkönen ilman meikkiä.. Välillä heittää läpällä jotain "kuka sä oot?" -tyylistä juttua. Aikasemmat poikakaverit on sanonu paremman näköseks _ilman meikkiä, vaikken käsitä miten se voi olla kenenkään mielestä mitenkään mahdollistaXD ehkä miehet (näin yleistetysti) ei vaan pidä meikistä.
Tässä taas todiste kuinka paljon meikki voi kaunistaa kasvoja
"instanaaman" takaa löytyy monesti tällaista.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2014021118029744_vi.shtml
– Martina on aika vanhan näköinen ollakseen 32v. Ja liian isot huulet ja rinnat on kamalat.
– Vasen silmä on vinkura, nenä on peruna ja kaksoisleuka kehittynyt.
eli tyttöystävä oli tuossa viikonloppuna yötä ja... järkytyin. illalla kun menimme nukkumaan niin tyttö pesi kasvot. sillä on kai ollu paha akne. meikin kanssa se näyttää hyvältä. iho on melkein täydellinen, silmät kauniit ja sellaset 'dramaattiset' kulmakarvat vähän niiku megan foxilla. :(( Pesi sitten kasvot ja kulmakarvat lähti, ja silmät oli vaan sellaset pikkuriikkiset ja mitättömät. Sitten ne akne arvet... hyi.
Menin yhdessä nettikeskustelussa tunnustamaan, että saatan käydä suihkussa kerran viikossa. Jos ei oo treenejä tai muuta, pesen kainaloita ja muita alueita, mutten välttis hinkkaa ja kuori itseäni muuten. Reaktio: neljä tyyppiä diagnosoi mut masentuneeksi. Koska onhan sitä nyt depression kourissa, jos on muutakin tekemistä kuin rasvata ja puunata.
Kun käyn vessassa, pesen kädet. Pesen kainaloita. En haise, en tursu hikeä vastaantulijan päälle. Mutta pitäis suihkuttaa, koska eihän tässä muuten voi ulos lähteä.
Teen tähän listan asioista, joita on normaalia sanoa. Näitä kun latelee, kukaan ei eväänsä hetkauta:
näytän petolinnun perseeltä, naama oli taas tänä aamuna sellainen että ohhoh, en ole nukkunut ja kyllä näkyy, persnaama tässä moi, silmänaluset saa mut näyttämään ruumiilta, oon ruma, ei tätä naamaa pelasta mikään.
Tässä lista asioista, joita ei saa sanoa. Näitä jos sanoo, on kiusaaja:
näytät petolinnun perseeltä, ei tota sun naamaa pelasta mikään, oot ruma, et oo nukkunut ja kyllä huomaa, teitsi on aika persnaama, sun silmänaluset saa sut näyttämään ihan ruumiilta.
Normaalia on se, ettei töihin voi mennä tän näköisenä, ei tän näköisenä voi lähteä ulos, ei ravintolaan voi mennä tän näköisenä. Mutta annas jos sanot toiselle, ettet satavarmana lähde tuon näköisenä ulos, ethän sä nyt ton näköisenä voi mennä töihin.
Normaalipainoiset ei-syömishäiriöiset sanovat olevansa lihavia. Tukka on liian kihara, liian suora, liian ohut tai liian paksu.
Miten ois, jos nyt pikkuhiljaa loppuis se oman itsen ja oman naaman koulukiusaaminen, kiitti.
8. marraskuuta 2014
Onko toi mies
Ootteko menny viime aikoina metrolla? Jos ootte, ootte nähny nää Sloggin mainokset.
Mainoksen pointti on, että alusasu on huomaamaton. Kun katson näitä mainoksia, voin ajatella vain, että kuka ihme hengaa kahdeksan sentin kotoissa ja alushousuissa kotona ilman housuja tai hametta.
No, ei kukaan. Vai? Oletko se sä? Tunnusta!
Tää mainos esiintyy kolmen sarjassa.
Yhdessä mainoksessa tyttö punaa huuliaan samalla, kun on kylki peiliä kohti paita ylhäällä niin, että alusvaate näkyy.
Oon satavarma, ettei naiset punaa huulia noin. En edes minä, joka meikkaan muutaman kerran vuodessa ja saattaisin siis olla hämmentynyt sen suhteen, miten huulipunaa käytetään.
Naisille ja miehille myydään outoja asioita, oudoilla ideoilla.
There is a stunning absence of women at the top of companies that make and market products to women. The gender disparity in these industries has gotten little attention recently, as discussion has centered around the lack of women at the top of finance and tech companies. The scarcity of women executives at those firms is often explained by pointing to women's "lack of interest," or shortfalls in science and technology. That reasoning fades at companies that make products for women and employ a large pipeline of women selling on retail sales floors, sitting in cubicles and working as middle managers.
Happy Nat'l Tequila Day! Shake up a @Skinnygirl Margie & relax, my tweeps! It's almost Friday!!! #NationalTequilaDay pic.twitter.com/rHQrgXugWB
— Bethenny Frankel (@Bethenny) 24. heinäkuuta 2014
Nice nails! xo RT @brookeambers: Got myself some @Skinnygirl white peach @Bethenny pic.twitter.com/UEtcq86JeE
— Bethenny Frankel (@Bethenny) 22. heinäkuuta 2014
Margaritoja. Niitäkin myydään laiha nainen -merkkisenä. Koska laihat naiset... juo margaritoja? Voi juoda vain tätä margaritaa? Laihtuu tällä margaritalla? On margaritojen suurin kuluttajaryhmä tutkimuksen mukaan?
Kuka tietää. Markkinamies? Markkinanainen? Kuka näitä myy?
Miehillä on samoja ongelmia. Jos naiset on mainoksissa puolialasti ja näytillä, miehet on naisten perään kuolaavia mörököllejä, jotka teräksinen sixpack vilkkuen syö pihvejä ja haluaa ajaa autoa.
Tai niin suuri osa mainoksista kertoo.
Eka kuva: Coloribus.com: Magnum: "FOR MEN ONLY" Print Ad by LOWE Lintas Pirella Gottsche & Partners. Siis voiko tää olla oikea. Sanokaa, ettei.
Lisäksi samme lukea että sen jälkeen kun ”viimeistelty äijämäisyys” on katsastettu ”tosimies siirtyy ottamaan muista mörökölleistä mittaa polkuautoradalla.”
Mörököllit? Polkuautot? Miksi tämä lenkki kuulostaa viisivuotiaan pojan äidin suunnittelemalta?
Messusisustusten perusteella voimmekin päätellä että keskivertomies asuu kaikkein mieluiten autotallissa, nukkuen Harley-Davidsonin selässä.
We fear they might have made a mistake on the text here. Shouldn't it say “Tom Ford for Male Entitlement”? The headless model’s porny vibe says it all: Any man who spritzes this potion deserves unfettered access to breasts that are oiled like a dipstick. Too bad this plasticky ad loses so much of its luster when a dude’s hairy chest takes the starring role.
Ootteko muuten koskaan olleet bileissä, joissa ei voi olla ihan varma siitä, kuka on mies ja kuka nainen? Mä olin just.
Sitä luulee, että on tosi suvaitsevainen ja ei sitä mieti tommosia, ei välitä semmosesta. Ja kuulkaa, sitähän miettii. Sitä katsoo ihmistä, eikä näe ihmistä. Sitä katsoo ja ihan alitajuisesti, hiipien vaan miettii "onko tuo mies".
Sit miettii, onko sillä väliä. Mitä väliä.
Sukupuoli on niin itsestäänselvä asia. Jos siis on onnekkaasti syntynyt sukupuoleen, jonka kokee omakseen. Jos ei ole, niin voe voe. Sitähän ei siis lasketa, kun niitä semmosia on niin vähän ja kaikkee.
Oon sillä tavalla onnekas, että tunnen ihmisiä, jotka haastaa vallalla olevat sukupuoliroolit. Tunnen ihmisiä, jotka ei mahdu siihen laatikkoon, jota meille myydän vauvanvaateosastolta lähtien. Sit, kun tuntee sellaisen ihmisen, sitä yhtäkkiä tajuaa: mitä väliä.
Tiina Teräs videoi kolmen päivän ajan elämää pääkaupunkiseudun päiväkodissa, laski videolta kaikki kehut ja luokitteli ne. Tyttöjä kehuttiin enemmän ulkonäöstä, vaatteista ja muiden auttamisesta, poikia taas suorituksista ja taidoista.
Miks se on niin tärkeää? Miks on niin hyvin tärkeää tietää, kenellä on mitkäkin vehkeet? Miks on niin tärkeää luokitella, ettei vaan nyt kukaan pääse YLLÄTTÄMÄÄN kyllä tällaiset asiat pitää TIETÄÄ
Mainostajillehan se on tietenkin tärkeää, koska on helppo myydä ihmiselle, joka sopii laatikkoon. Ihmiselle, joka on 25-30-vuotias pääkaupunkiseudulla asuva itsestään huolehtiva nainen.
Sellainen elämä on helppoa. Se ei pääse yllättämään, koska kaikki sopii kivasti niille suunniteltuihin laatikoihin. On helppoa elää, kun kaikki on samanlaisia, kun ei tartte miettiä, kun kaikki on samanlaisia kuin minä mikään ei uhkaa minua näin nainen käyttäytyy näin mies nyt kaikki on IHANAN NORMAALIA
Usein, kun katsoo mainosta, näkee yksinkertaistetun kuvan maailmasta. Näkee jonkun idean maailmasta: ei se oo totuus, se on tiimin ideoima ja toisen tiimin toteuttama näkemys siitä, miten tuote X toimii stereotypioihin XYZ sopivan henkilön käytössä.
Ongelmahan on se, että elämä ei oo niin helppoa. Ei ole sellaista maailmaa, jossa kaikki on samanlaisia. Voi että voi harmi
Ei maailmaa voi yksinkertaistaa. Ei ihmistä voi yksinkertaistaa.
Ei elämää voi yksinkertaistaa.
3. marraskuuta 2014
Uutta onnea suoraan Stockalta
Vähän aikaa sitten oli Hullut Päivät Stockalla. Ne vähän ahdistaa mua. Tykkään tungoksesta ja tykkään harhailla kaupoissa, mutta Hullut Päivät on jotain ihan muuta. Ne kuvaa mun mielestä termiä "kulutusjuhla" melko osuvasti.
Olin menossa kotiin raitiovaunulla, kun Hullut Päivät oli alkaneet. Vaunussa oli äiti, poika ja iso laatikko. En oikein tiedä, mitä laatikossa oli, ehkä joku tietokoneen tapainen. Päällä oli Hullujen Päivien tarra ja kummitustarra tekstillä "myyty".
Poika piti hyvää huolta laatikosta. Hän silitti sitä. Hellästi.
Mä ajattelin, että siinä sitä nyt on: uutta onnea paketissa. Sit alkoi oksettaa.
Olin jo unohtanut mitä olin tilannut, sillä Zalandon paketin saapuminen kestää aina kolme viikkoa. Tilausta odotellessa vuodenaika oli ehtinyt vaihtua. Hellemekkojen sovittaminen tuntui sateisena syyspäivänä erityisen pölvästiltä. Ne istuivat hyvin. Perhana. Katsoin mekkoja, joita en enää tarvinnut enkä halunnut. Sitten katsoin laskua ja olin saada sydärin. Toinen mekko oli halpa, mutta se muka roimassa alennuksessa ollut Versace…
Muistan, kun menin ekaa kertaa Lidliin. Se oli just avattu ja vähän sellainen jännittävä, uusi asia. Astuttiin sisään kauppaan ja mua alkoi ahdistaa niin paljon, että halusin vaan ulos, heti, nyt, nytheti.
Lidlissä asiat on pitkissä riveissä, omissa laatikoissaan. Se on vähän kuin varasto, josta voi keräillä haluamansa, kulutusjuhlien halpa ja värikäs varasto. Se ahdisti. Paljon.
Meni kauan, ennen kuin astui jalallanikaan Lidliin. Kun astuin, ahdisti hetken. Nykyisin pystyn jo käymään siellä. Koska hei edullista
– Teemme kovasti töitä, jotta meille jää vähän rahaa sen jälkeen, kun olemme hankkineet ruoan ja vaatteet. Kun saamme kokoon riittävän ylijäämän, voimme ostaa jotakin, pitää lomaa tai matkustaa johonkin fantastiseen paikkaan. Näissä huippukohdissa tunnemme elävämme oikeasti, Hagman sanoo.
Joskus, kun oon matkalla, mua alkaa joskus, hetkittäin, ahdistaa ihan helvetisti. Siksi, että oon niin rikas, että voin matkustaa. Se hävettää jotenkin. Samalla sitä haluaa tehdä. Mutta nolottaa. Mutta haluaa.
YELP-nettisivulla voi arvostella matkailukohteita. Näin siellä arvostellaan luonnonihmeitä:
YELLOWSTONE
Let me begin by saying that my girlfriend and I expected this park to be one of the highlights--nay, the crowning jewel--in our 10-day road trip to the western states. We were horribly, terribly, tragically disappointed.
I basically paid $30 to have this picture taken. Yep. There I am. By Stonehenge. Impressed aren't you? No? Yeah, neither were we ;p
Some rocks in the middle of nowhere. Was part of a tour and we immediately vacated to go somewhere more interesting. The story is intriguing. The physical artifact not-so-much. I suggest the Roman Baths in the City of Bath as a sightseeing alternative.
AYER'S ROCK
I think my trip would have been better if the fly infestation wasn't so awful when I visited.
- It's a giant rock.
- It glows red during sunset.
Tääkin mua hävettää. Hävettää se, että ihmisellä on mahdollisuus mennä katsomaan luonnonihmettä, ja sit se on silleen "no tämä oli ihan tylsää".
Eihän kaikesta voi tykätä. Ei kaikkien elämän täyttymys voi olla Grand Canyon. Mutta pitääkö olla niin saatanan ylimielinen, sellainen, että kaikki on itsestäänselvää?
Backman pitää yksin autoiltuja kauppareissuja käsittämättöminä. Yhtenä aamuna hän istui ikkunassa, katsoi ohi ajavia autoilijoita – ja itki.
Ootteko muuten koskaan käyneet mainoskupla.fissä? Suosittelen lämpimästi. Kun sinne menee, sydämeen pistää hetken. Niin käy, kun tunnistaa itsensä.
Suosittelen myös tätä videota.
Kun katsoin tän videon, tulin iloiseksi noiden miesten puolesta. Samalla olo tuntui vähän naurettavalta. Sitä jotenkin on tottunut siihen ajatukseen, että kaakaopavut tulee tiloilta, jotka on jossain paikassa X. Ei muuten ollu tullu mieleenkään, ettei viljelijä tietäis, mihin ne pavut menee tai mitä niistä tulee.
Moni asia kaupassa on sellainen: vähän hämäräpeärinen, vähän vieras. Mistä tämä pasta tuli? Entä tämä kahvi? Millainen ihminen tämän mangon poimi? Montako kilometriä tämä mango matkusti? Miksi mangoja pitää raahata Suomeen asti?
Helsingin Sanomissa oli hieno teksti kuluttamisesta. Erilainen.
Pinnalla on välinpitämätön asenne, jossa tavarasta puhutaan kuin liasta, jota on kertynyt nurkkiin ihan vahingossa. Kun ihminen ryhdistäytyy ja korjaa roinat pois, hänestä tulee puhdas ja hyvä ihminen.
Se on aika naurettavaa.
---
Keskustelupalstalla yksi vanhempi taas kertoo opettaneensa jo 2-vuotiaan käymään lelunsa läpi pari kertaa vuodessa. Siten hän halua opettaa, että vanhasta on luovuttava, jotta tulee tilaa uusille leluille.
Kommentit ovat niin tavallisia, että ne eivät edes hätkäytä. Mutta ehkä niiden pitäisi. Milloin siitä tuli normaalia, että kaikilla on komerossaan vaatteita pursuava Ikea-kassi, joka odottaa kyytiä kirpparille? Tai siitä, että on ehjiä tavaroita on ihan sopivaa kutsua paskaksi, josta on pakko päästä eroon?
En nyt oikein taas tiedä, mitä haluaisin sanoa. On turhaa kirjoittaa, että hei sinä länsimainen nainen, tunne nyt syyllisyyttä uusista kengistäsi. Ei sitä tartte erikseen kertoa. Musta tuntuu, että syyllisyys on jo itsestäänselvyys: jokainen tietää, ettei pitäis ostaa, ettei maailma kestä, ettei tää voi jatkua.
Sit kun se vielä johtais joihinkin tekoihin.
28. lokakuuta 2014
Uhri on ihminen
Palaan taas tähän aiheeseen, joka jostain syystä koskettaa mua nyt: uhrin syyttämiseen.
Siihen, miten raiskaus on naisen vika. Hakatuksi tuleminen on kännissäolijan vika. Ryöstetyksi tulleen olis vaan pitänyt tietää paremmin.
Miksi uhria on helppo neuvoa? Miksi on helppo sanoa, että no et olis ollu humalassa, no olisit suojellut laukkuas, no et olis päästänyt lastasi yksin ulos niin TÄTÄ EI OLIS TAPAHTUNUT. Miksi?
Kun lukee näitä juttuja, juttuja hakkaajista, murhaajista, haukkujista, pedofiileistä, paloittelusurmista, tulee mieleen vain: nuo eivät ole kuin minä. Eivät nuo ole ihmisiä. Ei tuo ole inhimillistä.
Siinä se syy taitaa olla. Siltä se musta tuntuu; se, miksi uhria on helppo neuvoa.
Ei murhaaja ole inhimillinen, ihminen, sellainen, kuin minä. Uhri on. Uhri oli aivan tavallinen ja katsokaa, mitä sille kävi! Mutta tuo sairas pervo, se ole ihminen. Se on jotakin muuta, hirviö, kammotus. Muttei ihminen.
Kun joku leimataan hirviöksi, epäinhimilliseksi, samalla otetaan pois ihmisyys. Se, että tämäkin tyyppi olis ihminen. Ja miten neuvoa jotakuta, joka ei ole ihminen?
Miten neuvoa hirviötä, joka ei ole inhimillinen? Miten kouluttaa jotakuta niin sairasta, ettei se voi olla ihminen ei vaan voi hyi
Jos joku on hirviö, epäihminen, kasa kuonaa, ihmisyyden perusasiat lakkaa olemasta. Ei hirviö ole kuin me, ei sen kanssa neuvotella. Ei murhaaja ole ihminen, ei se kuuntele, ei se välitä.
Uhri on ihminen. Joten sen sijaan, että täytyis yrittää ymmärtää ymmärtämätöntä, sellaista kauhua, jota ei vaan voi ymmärtää, siirretään huomio uhriin. Tämä on ihminen, tämä ymmärtää puhetta. Ei noita sairaita paskoja voi korjata ei niihin mikään tehoa. Aletaan siis neuvoa uhria.
Uhri on ihminen, uhri on kuten me. Uhrin pitäis käyttää MAALAISJÄRKEÄ uhrin pitäis YMMÄRTÄÄ. Ah, niin helppoa. Ah. niin epäreilua.
Yhtäkkiä onkin sun vika, että joku hyökkäsi kadulla kimppuun. Yhtäkkiä sun olis pitänyt olla menemättä ulos yhdeksän jälkeen. Yhtäkkiä sun olis pitänyt varoa niitä sairaita paskoja, jotka tuolla vaanii. Sellaista se vaan nyt on oisitpa tajunnu ajoissa syyttää voit vaan itseäs
Voiko hirviöiden kanssa neuvotella? En tiedä. Onko hirviöitä olemassa? En tiedä. Mutta aika hirveää on se, kun kaikki laitetaan uhrin syyksi.
Siihen, miten raiskaus on naisen vika. Hakatuksi tuleminen on kännissäolijan vika. Ryöstetyksi tulleen olis vaan pitänyt tietää paremmin.
Miksi uhria on helppo neuvoa? Miksi on helppo sanoa, että no et olis ollu humalassa, no olisit suojellut laukkuas, no et olis päästänyt lastasi yksin ulos niin TÄTÄ EI OLIS TAPAHTUNUT. Miksi?
Kun nainen huomautti miehelle koirien kohtelusta, mies raivostui ja alkoi pahoinpidellä naista. Mies potki ja löi naista sillä seurauksella, että nainen menetti tajuntansa.
Tässä vaiheessa mies vei koiransa asuntoonsa ja palasi takaisin ulos. Kun mies havaitsi naisen olevan edelleen tajuton, raahasi mies naisen autoon. Mies vei naisen Laajasalon vanhaan öljysatamaan, missä hän jatkoi naisen pahoinpitelyä. Lopuksi mies vei naisen mereen, josta nainen seuraavana aamuna löydettiin.
Netissä videon kommentointi jäi taka-alalle, ja keskustelu kääntyi listalla nimettyjen lasten parjaamiseksi ja uhkailuksi:
tollaset homo mamut pitäs teurastaa
Käykää joku nyt vittu raiskaamassa ja polttamassa nämä vitun banaanipaska-apinat.
Tää on kuitenkin SUOMALAISTEN maa, niiden maa joiden isät on verensä vuodattanu tän maan vapauden puolesta! Ja jos tommonen 12 v mamujonne ei sitä tajua, niin painukoot sotiin omaan sotaansa.
Lapset perheineen huomasivat olevansa täysin aseettomia.
Kun lukee näitä juttuja, juttuja hakkaajista, murhaajista, haukkujista, pedofiileistä, paloittelusurmista, tulee mieleen vain: nuo eivät ole kuin minä. Eivät nuo ole ihmisiä. Ei tuo ole inhimillistä.
Siinä se syy taitaa olla. Siltä se musta tuntuu; se, miksi uhria on helppo neuvoa.
Ei murhaaja ole inhimillinen, ihminen, sellainen, kuin minä. Uhri on. Uhri oli aivan tavallinen ja katsokaa, mitä sille kävi! Mutta tuo sairas pervo, se ole ihminen. Se on jotakin muuta, hirviö, kammotus. Muttei ihminen.
Kun joku leimataan hirviöksi, epäinhimilliseksi, samalla otetaan pois ihmisyys. Se, että tämäkin tyyppi olis ihminen. Ja miten neuvoa jotakuta, joka ei ole ihminen?
Miten neuvoa hirviötä, joka ei ole inhimillinen? Miten kouluttaa jotakuta niin sairasta, ettei se voi olla ihminen ei vaan voi hyi
- Että tähänkö on tultu: lapset eivät saa kiukutella kaupassa, koska aikuiset eivät jaksa sitä kuunnella, mutta aikuiset saavat rettelöidä ja jopa tehdä laittomia uhkauksia yleisillä paikoilla lasten kuullen ja aikuisilla ei ilmekään värähdä saati, että vaatisivat aikuista lopettamaan tai poistumaan paikalta?
Tällaiset vastakkainasettelut vetoavat alhaisimpiin vietteihimme, pääasiassa kostonhimoon. Eihän voi olla niin, että väkivaltainen rikollinen on koskaan enää oikeutettu yhteiskunnan tukeen?! Sen sijaan käytännön vaikutuksia, jotka yhteiskunnan ulkopuolelle pudottaminen saisi aikaan ei yleensä juuri pohdita.
Meiltä suomalaisilta on kadonnut kyky kuvitella ja tehdä suuria yhdessä.
Uskomme Hobbesin tavoin naapurin olevan susi. Emme enää usko toistemme kykyyn tehdä hyvää ilman, että meidät on siihen lailla velvoitettu.
Uhri on ihminen. Joten sen sijaan, että täytyis yrittää ymmärtää ymmärtämätöntä, sellaista kauhua, jota ei vaan voi ymmärtää, siirretään huomio uhriin. Tämä on ihminen, tämä ymmärtää puhetta. Ei noita sairaita paskoja voi korjata ei niihin mikään tehoa. Aletaan siis neuvoa uhria.
Uhri on ihminen, uhri on kuten me. Uhrin pitäis käyttää MAALAISJÄRKEÄ uhrin pitäis YMMÄRTÄÄ. Ah, niin helppoa. Ah. niin epäreilua.
Yhtäkkiä onkin sun vika, että joku hyökkäsi kadulla kimppuun. Yhtäkkiä sun olis pitänyt olla menemättä ulos yhdeksän jälkeen. Yhtäkkiä sun olis pitänyt varoa niitä sairaita paskoja, jotka tuolla vaanii. Sellaista se vaan nyt on oisitpa tajunnu ajoissa syyttää voit vaan itseäs
Voiko hirviöiden kanssa neuvotella? En tiedä. Onko hirviöitä olemassa? En tiedä. Mutta aika hirveää on se, kun kaikki laitetaan uhrin syyksi.
Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: "Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!"
Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.
22. lokakuuta 2014
Jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?
Mietiskelen paljon asioita. Erilaisia. Kuten tätä: jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?
Jos yksi ominaisuus, eli pinnallinen elämä, erottaa sut ihmisestä, eikö se oli aika pinnallista myös?
Mikä lasketaan pinnallisuudeksi? Se, että meikkaa? Laittautuu? Se tuntuu yleensä olevan pinnallisuuden mitta.
Tiedän hyvin syviä ihmisiä, jotka meikkaa. Yllättäen naaman maalaaminen ei poistakaan ajatuksia päästä.
Riippuuko se ajasta? Jos meikkaa kaks tuntia joka päivä, onko sitten jo liian pinnallinen? Entä, jos menee meikkaamisen jälkeen keräämään roskia puistosta? Onko sittenkin edelleen pinnallinen?
Onko pinnallinen elämä turhaa? Millainen elämä olis tarpeeksi tärkeää, että se olis tärkeää?
Kuinka monijäseninen raati saa päättää, kenen elämä on huonoa, pinnallista ja ajanhukkaa? Riittääkö yks vihainen naapuri, joka ei tykkää, kun soitat teknoa joka lauantai ja biletät kotonasi välittämättä naapureista?
Entä, jos elää ilman suuria murheita, suuria ajatuksia, eikä tee pahaa muttei hyvääkään? Eihän silloin ole haitaksi.
Voihan sitä tietysti ärsyttää muita pelkällä elämällään: miksi toi elää NOIN eikä NÄIN. Muttei se tarkoita, että elämä olis huonoa; se vaan tarkoittaa, että joku ärsyyntyy, ja semmoinenhan on ihan sallittua. Saahan sitä ärsyyntyä vaikka pienistä kivistä, jos tuntuu siltä.
Jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?
En usko. Enhän mä voi olla kaikkien ihmisten ystävä, vaikkei niissä olis sinällään mitään vikaa. Jotkut vaan klikkaa, jotkut ei. Ehkä enemmän vois pohtia sitä, ketä saa sanoa pinnalliseksi. Millainen ihminen on pinnallinen?
Vai oisko kaikki kuitenkin omalla tavallan syviä?
Jos yksi ominaisuus, eli pinnallinen elämä, erottaa sut ihmisestä, eikö se oli aika pinnallista myös?
Mikä lasketaan pinnallisuudeksi? Se, että meikkaa? Laittautuu? Se tuntuu yleensä olevan pinnallisuuden mitta.
Tiedän hyvin syviä ihmisiä, jotka meikkaa. Yllättäen naaman maalaaminen ei poistakaan ajatuksia päästä.
Riippuuko se ajasta? Jos meikkaa kaks tuntia joka päivä, onko sitten jo liian pinnallinen? Entä, jos menee meikkaamisen jälkeen keräämään roskia puistosta? Onko sittenkin edelleen pinnallinen?
Urban Dictionary: Superficial
you care too much about how you look. about how other people look. about what you say and do and what other people say and do. it's ocd with eyeshadow.
after 15 years of life, im just now realizing im superficial.
Of or relating to a surface; concerned only with the obvious or apparent; Synonyms are: Shallow, External.
Since she is superficial, Kelly will only date guys who are above the height of 6'3, and below 6'7, with NO exceptions. As a defense mechanism, she believes that she is picky and that everyone is superfical to certain degree.
Someone who is SUPERFICIAL hides what is inside. They act like someone they are not on the outside, so that no one can get close enough to see who they really are on the inside. The act of being SUPERFICIAL can also really just be being shallow.
My boyfriend avoided deep conversations like they were herpes, and only stuck to what he knew, superficial conversation.
Kuinka monijäseninen raati saa päättää, kenen elämä on huonoa, pinnallista ja ajanhukkaa? Riittääkö yks vihainen naapuri, joka ei tykkää, kun soitat teknoa joka lauantai ja biletät kotonasi välittämättä naapureista?
Entä, jos elää ilman suuria murheita, suuria ajatuksia, eikä tee pahaa muttei hyvääkään? Eihän silloin ole haitaksi.
Voihan sitä tietysti ärsyttää muita pelkällä elämällään: miksi toi elää NOIN eikä NÄIN. Muttei se tarkoita, että elämä olis huonoa; se vaan tarkoittaa, että joku ärsyyntyy, ja semmoinenhan on ihan sallittua. Saahan sitä ärsyyntyä vaikka pienistä kivistä, jos tuntuu siltä.
Jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?
En usko. Enhän mä voi olla kaikkien ihmisten ystävä, vaikkei niissä olis sinällään mitään vikaa. Jotkut vaan klikkaa, jotkut ei. Ehkä enemmän vois pohtia sitä, ketä saa sanoa pinnalliseksi. Millainen ihminen on pinnallinen?
Vai oisko kaikki kuitenkin omalla tavallan syviä?
12. lokakuuta 2014
Yksi tärkeimmistä asioista, joita olen koskaan oppinut
Kerron nyt yhden tärkeimmistä asioista, joita olen koskaan oppinut. Se on hyvin tärkeä ja hyvin vaikea asia. Se menee näin:
Jos joku on sulle töykeä ja antaa sulle kritiikkiä, jonka ainoa tarkoitus on loukata sua, vika ei ole sussa. Se on siinä toisessa.
Jos joku haukkuu sun naamaa rumaksi, sillä ei ole sun naaman kanssa mitään tekemistä. Vika on siellä toisessa päässä.
Jos joku levittää susta ilkeää huhua, se ei liity mitenkään suhun. Ongelma on siellä huhun levittäjän päässä.
Jos joku käyttää päivistään huomattavan määrän aikaa vain vittuillakseen sulle, se asia ei liity suhun, sun tekemisiin tai sun olemukseen. Vika on siellä toisessa päässä.
Kun joku loukkaa aiheetta tai vittuilee ilman syytä, sitä alkaa jotenkin maagisesti aina syyllistää itseään. Etsii syytä. Koska pakkohan tuon toisen on olla oikeassa se on sentään toinen ihminen, joka sanoo noin enkä minä
Eikö kuulosta typerältä, kun sitä noin ajattelee? Että vain siks, että sanoja on joku muu, se on totta?
Ikään kuin sä, joka elät sun naaman ja sun kehon kanssa, et tietäis, millaisia ne on. Ikään kuin jonkun toisen arvosana olis se tärkein, se oikea totuus.
Kun joku lähettää sun asialliseen mailiin vittumaisen vastauksen, syy ei ole sussa. Se on siinä toisessa.
Kun joku kiusaa sua ja nauraa, se ei ole sun vika. Vika on kiusaajassa.
Jos joku tekee sulle väkivaltaa, se ei ole sun syytä. Sä et aiheuttanut sitä etkä sä ansainnut sitä. Ongelma on siellä toisessa päässä.
Jos joku sanoo "järjestit minut pulaan", totuus on, ettet järjestänyt. Pulaan joutuu, kun tekee jotakin kiellettyä. Pulaan joutuminen on luvattoman asian tekijän aikaansaannosta.
Jos palaute on asiallinen ja kritiikki hyväätarkoittava, ota se omaksesi. Jos ei ole, päästä se pois. Anna sen valua, kuten vesi sorsan selästä. Se mielikuva auttaa mua: tässä on ilkeä sana joka yrittää tarttua muhun, oho nyt se meni jo.
Usein sitä tuntee, että on maailman napa: koska elää omassa kehossaan ja kuuntelee aajtuksiaan joka päivä, syntyy illuusio siitä, että kaikki liittyy muhun. Nyt nuo nauro ne nauro varmaan mulle. Tuo huusi mulle oon varmaan huono. Minä minä minä.
Kun joku on ilkeä ilman syytä, ehkä sillä on huono päivä. Ehkä se on väsynyt. Ehkä se sai just huonon uutisen kotoa.
Se ei liity mitenkään suhun. Sä et tiedä, mitä toinen on kokenut, millaista sen kotona on, miksi se sanoo että haista paska ruma huora.
Ei se liity suhun. Anna sen vaan mennä.
8. lokakuuta 2014
Kuka ansaitsee mun rahat
Olin bussissa ja kuuntelin kuskin ja toisen matkustajan keskustelua. Kuski kertoi, että oli kerran löytänyt maasta 50e.
En tiennyt, mitä tekisin, kuski sanoi. Itse en sitä tarvinnut. Annoin sen siis uudelle lastensairaalalle.
En oo pitkiin aikoihin kuullut yhtä huikeaa juttua. 50 euroa! Pakko sanoa, että itse en olis tehnyt noin. Olisin joko vienyt rahan poliisille (semiturhaa, kuka oikeasti tietää, missä kohtaa pudotti setelinsä ja mikä sen sarjanumero oli) tai pitänyt rahan itse (vaikkei niin saa tehdä). Mutta sillä auttaminen ei olis tullut mieleenkään.
Ihmiset on huikeita.
Samalla joku miettii, että ihmiset on tyhmiä. Pistää nyt raha hankkeeseen, joka valtion kuuluis hoitaa! Idioottia
Maria Pettersson, HS: Vain tyhmä auttaa asunnotonta – ja kissoja. Ylläolevaa oli niin vaikea kopioida ja liittää, että otin kuvakaappauksen.
Kuva suurenee klikillä.
Multakin menee rahaa hyväntekeväisyyksiin. On vaikea valita, kuka on tärkein: on lasta, kotimaista ja ulkomaista. On mummoja. On nuoria. On eläimiä, kotimaisia ja ulkomaisia. On metsiä. Kenelle rahat, kuka tarvitsee eniten? Kuka ansaitsee eniten? Lapset ensin, niissä on tulevaisuus, vai sittenkin luonto, joka meidät elättää?
Oon kuullut lukemattomia vinkkejä aiheesta. Lukemattomia epäilyjä. Ei ne rahat mene kohteeseen ne menee jonkun taskuun. Silloin 1990-luvullakin ne kavallettiin, silloin kerran, sen jälkeen en oo antanut mitään. Miks auttaa eläimiä kun lapsia sattuu, onko eläin muka tärkeämpi häh. Miks auttaa ulkomailla, eikö täällä kotimaassa muka ole tärkeitä asioita mitä
Niin. Että kuka nyt ansaitsee mun rahat. Mun rankalla työllä ansaitut pennoset, kuka on tarpeeksi kärsivä ja tarpeeksi ankeassa tilassa?
Entä mikä hyvänntekeväisyys on se kunnollisin? Keneltä dne rahat menee taatusti kohteeseen? Varovasti nyt ettei ahneet paskat vie rahoja ahneutta on kaikkialla.
Niin varmasti onkin.
Yks mun periaatteista on, että jos jostakin ei ole mulle haittaa ja muille hyötyä, sen voi yhtä hyvin tehdä. Kutsun sitä pienen haitan periaatteeksi.
Jos kaveri ei pääse liikkumaan kotoaan ja mä pääsen, voin mennä kaverin luo, koska siitä ei ole mulle mitään haittaa. Tietty voisin valittaa, että mikset sä koskaan tule puolitiehen vastaan, mutta jos toiminnasta ei ole mulle haittaa, miksen vaan tekis sitä?
Jos toinen kaipaa sinistä kynää ja mulla on sininen ja punainen, voin antaa toiselle sinisen - mulle jää punainen, eikä värillä oo mulle niin väliä. Se on sellaista pienen haitan elämää: jos jollain asialla ei oo mulle niin väliä, mutta toiselle sillä on suuri merkitys, miksen vois saman tien tehdä, auttaa, antaa.
Kuka mun rahat sitten ansaitsee?
En minä tiedä.
Annan sekalaisesti erilaisiin tarkoituksiin. Välillä vaihtelen niitä, niin, että rahat menee saimaannorpalle eikä nuorisötyöhön. Sit taas toisin päin. Koska mulle ei ole haittaa siitä, että "kadotan" vitosen kuussa johonkin, mikä mahdollisesti auttaa jotakuta toista, miksen tekis niin?
No mutta entä jos ei se kuitenkaan mee kohteeseensa, niin, entä jos ei?
Niin.
Entä jos se menee?
3. lokakuuta 2014
Laiska läski täällä moi
En ehtinyt treeneihin neljään viikkoon. Mulla on töissä niin kiire, etten vaan ehdi. Jos ehtisinkin, en jaksa mennä.
Koko ajan on huono omatunto.
Sitä miettii niitä juttuja, joita lehdet on täynnä. Liikunnan jälkeen on NIIN IHANA OLO kyllä kannatti mennä. Liikunta tekee hyvää. Energisyyskin lisääntyisi kun menisit. Mee nyyyyt
Lenkit mitataan, kellotetaan ja niistä lasketaan kaikenmaailman analyysit hikilitroista vitutuskäyriin. Puntilla temmelletään orjallisesti sekuntikello kädessä ja vatupassi toisessa, että menikös tää askelkyykky nyt vähän vajaasti vaikos eikös. Mitään ei voi tehdä enää fiiliksen mukaan. Aina on joku kyselemässä numeroiden perään ja sönköttämässä siitä, kuinka nyt tutkimusten mukaan on kannattavampaa jättää se yksi toisto väliin ja lisätä puoltoista nanosekuntia treenin ja suihkun väliin.
En tiedä, miten hyvässä lihaskunnossa oon. Haluaisin sanoa, että kohtalaisessa, mutta sit mietin, etten oo. Enhän mä ees treenaa. Niinku TOSISSAAN
Mitä sekin on?
Jos meen kyykkyyn, pääsen sieltä ylös. Pari kertaa. Sit en enää pääse. Polviin alkaa sattua. Selkälihasliikkeitä jaksan tehdä monta, vatsalihaksia en niinkään paljon.
Luen paljon naistenlehtiä. Jokaisessa on treenivinkkejä. Pari kertaa viikossa riittää! Tee tämä kotonasi! Kyykkää, kun katsot telkkaa! Kävele 40 minuuttia päivässä niin että vartti siitä on hikitreeniä ja sitten venyttelet noin kuusi minuuttia ja syöt 12 grammaa proteiinia niin avot
Peräti 46,9 prosenttia vastaajista mielsi jääkaapille menon paheena. Naisista näin ajatteli 55,2 prosenttia ja miesvastaajien keskuudessa vastaava lukema oli 44,8 prosenttia. Kuudennekselle vastaajista (16,4 %) iski syyllinen olo, kun he avasivat jääkaapin oven. Syyllisyyden tunteminen oli yleisempää naisten keskuudessa: heistä viidesosa koki jääkaapin avaamisen syntisenä puuhana.
Nyt, kun ylenpalttisesta laihuudesta on päästy eroon, tilalle on tullut lihaksikkuus. Enää ei saa olla liian laiha, pitää olla lean and mean, treenattu, notkea ja sorja. Se on nyt in.
Liikunta on hyvä asia ja lihakset on hyvä asia. Mutta tää alkaa nyt mennä samaan osastoon kuin aiemmat – siis siihen, miten tällainen treenattu keho on se ainoa oikea ja muut on sit epätreenattuja lullukoita. Vaikka miten olis muuten jonkun muun keksimien käyrien mukainen.
I’m sorry if my 33 year old, 125 lb body offended you so much that you felt that pointing, laughing, and pretending to kick me. But I’ll have you know that as I looked at your ‘perfect’ young bodies, I could only think to myself “what great and amazing feat has YOUR body done?”.
Oon normaalipainoinen. Muttei se enää riitä, koska en oo lihaksikas, en treenaa, en juo protskua. Mitä siitä nyt tulee jos vaan istuu koko päivän siihen kuolee
Kun yks himoittu, haluttu ja selkeesti parhain ja hienoin kehomalli kun katoaa, toinen tulee tilalle. Sitä se on ollut ja sitä se tulevaisuudessakin taitaa olla. Siks ei kannata kuunnella.
Tulos oli yllättävä. Olen aina luullut olevani valittava, laiska ja selkärangaton iltavirkku, mutta tutkimusaineiston mukaan ihminen, joka nukkuu noin puolesta yöstä kahdeksaan onkin normaali, average. Sen sijaan graafin mukaan vapaaehtoisesti kuudelta hereillä olevia näyttäisi olevan aika vähän.
HS.fi: Meidän ei pidä elää aamuvirkkujen rytmissä, KOLUMNI, Katja Lahti
Mun on oikein mukava olla mun kehossa. Tykkään siitä, miltä se tuntuu ja näyttää. En suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa siksi, etten ehdi treeneihin. Treenaan jos treenaan. Jos en, käyn kävelyllä. Jos en käy, mitä sitten.
Ei maailma siihen kaadu.
Sille, mitä haluaa, löytyy aikaa. Niin sanotaan. Että aina sitä ehtis jos vaan EI KEKSIS TEKOSYITÄ. No, meikä keksii, jos haluaa. Jos haluan maata, niin sit makaan.
Sori.
Body positivityn nimissä tuppaa valitettavan usein kuulemaan toisen ääripään mollaamista ja haukkumista. Jos huutelet ylpeänä iskulausahduksia kuten "tuulennussima pulkannaru, pitää olla jotain mistä ottaa kiinni, only dogs go for bones", puhun juuri sinulle. Se, mitä teet, ei ole vartalopositiivisuutta. Se on kiusaamista. Tietyn vartalotyypin haukkumista.
Sillä ei ole mitään väliä, onko halveksumasi vartalotyyppi "yleinen ihanne" vai ei. Yhtä lailla syyllistyt body shamingiin, ja kehtaatkin väittää sitä body positivityksi. Sellaiset ihmiset häpäisevät body positivityn tarkoituksen, ja edesauttavat ulkonäön takia syrjimistä. Body positivityn takana on se ajatus, että kaikki vartalot ovat arvokkaita, eikä kenenkään vartaloa tarvitse mustamaalata tunteakseen oloansa tyytyväiseksi omassaan.
Voin valita tarvitsenko sen, mistä muut sanovat vau, vai en mitään siitä, tai ehkä osan. Voin valita, onko muiden vau minun vauni. Voin valita, uskonko egoni sanaa siitä, että aina huomenna kaikki on paremmin, jos vain himoitsen tarpeeksi kauan jotakin. Aina huomenna – ei koskaan tänään.
28. syyskuuta 2014
Tulisko kenestä tahansa murhaaja
Ootko koskaan miettinyt, miksi UFFin tuotteet on niin kalliita? Mä olen.
Mua hämmentää se, että hyvää tekevä yritys laittaa ilmaiseksi lahjoitetun takin hinnaksi 18e. Miksi? Eikö tässä tehdä hyvää voiton sijaan?
Juu, on kaikenlaisia maksuja. Eihän se hyväkään ilmaiseksi synny. Silti tulee pienesti kusetettu olo: eikö näitä vaatteita haluta ensisijaisesti myydä, liikuttaa, poistaa kaupasta niin, että saataisiin lisää tilalle ja voitaisiin näin tehdä entistä enemmän hyvää? Eikö se kympin hinta olisikaan riittävä?
Onko tääkin vaan jotain oman edun tavoittelua hyvän tekemisen varjolla?
Juu, on kaikenlaisia maksuja. Eihän se hyväkään ilmaiseksi synny. Silti tulee pienesti kusetettu olo: eikö näitä vaatteita haluta ensisijaisesti myydä, liikuttaa, poistaa kaupasta niin, että saataisiin lisää tilalle ja voitaisiin näin tehdä entistä enemmän hyvää? Eikö se kympin hinta olisikaan riittävä?
Onko tääkin vaan jotain oman edun tavoittelua hyvän tekemisen varjolla?
Myymättömien vaatteitten “kierrätys” Afrikkaan on järjetöntä. Jos vaatteen ympäristövaikutuksista 30% tulee logistiikasta niin ne pitäisi ehdottomasti “tuhota” sinne mihin ne on myytykin eli Suomessa. Miksi UFF lisää tätä ympäristötaakkaa liikuttelemalla myymätöntä vaatetta takaisin toiselle puolelle maailmaa? Mitä ne afrikkalaiset huonolaatuisella lumpulla tekevät kun ne ovat kotimaisillekin kierrätysorganisaatioille ongelma? Afrikkalaiset tarvitsevat koulutusta ja avustuksia rahan muodossa niin että yhteisöt oppivat pitämään itsestään huolen, ei vanhoja vaatteitamme, jotka eivät edes sovi heidän ilmastoonsa.
---
Keräyksestä vastaavan sveitsiläisen I:CO-vaatekeräysyrityksen sivuilla kerrotaan vaan siitä miten keräyslaatikot toimivat, mutta ei siitä missä niiden keräämä vaate jatkokäsitellään, mihin se myydään ja missä energiajäte poltetaan. Mihin vielä käyttökelpoiset vaatteet on myyty? jne jne. Kierrätyksestä puhuminen yleisellä tasolla on täysin viherpesua, ellei siihen liitetä kylkeen yhteistyökumppaneitten nimiä, kanavaa ja muita lukuja joilla selviää mitä tarkalleen ottaen kierrätettiin ja miten.
Kun ottaa vastuuta, se pitää myös kantaa. Tätä mieltä olen. Mutta sokaiseeko mahdollisuus, uhkaus, pelko? Jokaisen, kenet tahansa?
Jos on mahdollisuus hyötyä itse, rahallisesti tai muuten, pysyykö hyvis silti lestissään? Pelastaako hyvis tiukassa tilanteessa muiden nahan, vai omansa?
Jari Aarnio -tapaus. Oletko seurannut? Mä olen, ei siltä voi oikein välttyäkään. Se on ääriesimerkki siitä, miten hyvin muuttuikin pahikseksi: se, jonka piti suojella meitä muita, hyppäsikin sille toiselle puolelle.
Hyppääkö kuka tahansa, jos hyötyä on tarpeeksi?
Ruotsissa on kohuttu sikäläisen Punaisen Ristin ympärillä viime keväästä. Vuosi sitten paljastui, että järjestön tiedotuspäällikkö oli kavaltanut Ruotsin Punaiselta Ristiltä varoja noin puolen miljoonan euron arvosta, sitä ennen hän oli kavaltanut 350 000 euroa työssään Ruotsin syöpäjärjestöissä.
Narkomaanien ja peliriippuvaisten hoitoon erikoistuneen yksityisen hoitokodin työntekijäosakasta epäillään törkeästä kavalluksesta. IS:n saamien tietojen mukaan mieshoitaja oli kavaltanut yhtiön varoja useita kymmeniä tuhansia euroja ja käyttänyt ne nettipeleihin.
Oon kuullut monta kertaa kysymyksen: tulisko kenestä tahansa oikeissa olosuhteissa murhaaja?
Murha on harkittu teko. Se ei ole hätätilassa, yhtäkkiä, oman hengen suojelemiseksi tehty tappo. Tämän moni unohtaa vastatessaan "kyllä". Murhaa suunnitellaan, murha on harkittu.
Tulisko kenestä tahansa murhaaja? Jos joku nappaa mun koko perheen ja kiduttaa heidät sitten kuoliaiksi, ja mulla on myöhemmin mahdollisuus kostaa, ajaako tämä mut murhaajaksi?
Paha sanoa. En oo ollut tässä tilanteessa. Jos joku uhkaa sun koko perhettä ja sulla on käytössä yksi luoti, ehkä ammut ensin ja mietit sitten. Se ei kuitenkaan ole murha: suunniteltu, harkittu, analysoitu.
Yli kymmenen vuoden vankeustuomiota taposta istuva mies oli saanut jollain tavalla käsiinsä naisvartijasta otetun alastonkuvan ja painosti tämän jälkeen naisen apurikseen.
Vanki taivutteli kuvan julkaisemisella uhkaamalla naisen toimittamaan itselleen kännykän SIM-kortteineen ja latureineen. Marraskuun lopulla nainen toimitti vangille vielä kaksi huumaavaa lääkeainetablettia vastineeksi siitä, ettei kuvaa levitetä.
IS: Vanki painosti naisvartijan alastonkuvalla - lopulta vartija sai syytteen
Esimerkiksi huonossa parisuhteessa on se ongelma, että elämä kaventuu. Alkaa tuntua, että vaikka tuo nyt on mulkku, se on ainoa, mitä mulla on. En minä voi lähteä, koska perhe ei hyväksy missä sitten asun, ei mulla ole edes sohvaa, mistä saan rahaa, kaikki ilkkuvat, en voi hylätä toista, sillähän on ongelmia. Tekosyitä jäämiselle löytyy pilvin pimein.
Tapahtuuko sama ilmiö, kun niin sanottu hyvis hairahtaa pahojen puolelle? Alkaako siinä ajatella, että tämä on ainut vaihtoehtoni, en voi enää kääntyä takaisin, en voi valita toisin?
My husband is a nice, gentle man who is supportive and kind. In our 9-year relationship, we've fought three times total. I never thought this is a behavior he would take part in.
But this is something else. It made me wonder what else he did on the internet, so I looked at the browser history to find him also harassing teenagers on tumblr. Telling them to kill themselves, calling cute girls ugly and fat and stupid, etc. It horrified me to think this was the man who could be raising our daughter with me in a few months.
Kun poikani tutki keittiön kaappia ja sotki itsensä ruoka-aineilla, revin hänet alakertaan ja pesin tosi kovakouraisesti. Poika teki kaikkensa, ettei itkisi ja sanoi: Äiti, älä.
Se likaaminen muuttui henkilökohtaiseksi, hyökkäykseksi, että aiheutat mulle lisää työtä.
Järkyttävintä oli, että nautin, kun sain lapsen itkemään. Tuntui, että nyt olen päässyt maaliin. Selitin itselleni, että lapsi käyttäytyi huonosti ja ansaitsi, mitä sai.
Hyviksissä on se ongelma, että nekin on vain ihmisiä. Ei kukaan meistä oo supersankari, joka valitsee aina oikein, aina hyvin. Samalla tavalla pahiksetkin on vain ihmisiä.
Se on aika pelottavaa: jos me ollaan kaikki ihmisiä, onko meissä samat ainekset rikoksiin, vandalismiin, pahan tekemiseen?
Miten tää teksti meni UFFin vaatteista murhaamiseen? Niin.
Pahaa on monenlaista. Monenkokoista ja -näköistä. Pahaa voi tehdä lukemattomilla tavoilla, lukemattomissa kokoluokissa.
Onks meissä jokaisessa ainekset kaikkeen siihen?
Tilaa:
Kommentit (Atom)