Ps.

Moi!

Miten sulla menee tänään?

Mitä haluaisit lukea, mistä täällä fiilistellä?

Ps. Mulle kuuluu hyvää. :3

Mitä hyötyä keskustella

Usein, kun mulla on ollut joku ongelma tai hankala tilanne, oon miettinyt, että postaisin siitä nettiin ja keskustelisin ihmisten kanssa aiheesta. Sit en kuitenkaan tee sitä.

Tuntuu turhalta.

Oon aika huono keskustelemaan asioistani, jos ne on Syviä ja Vakavia. Multa pitää melkein kysyä ihan aiheesta, että alan jutella siitä. Joskus harvoin haen suoraa tukea johonkin asiaan (ja oon onnekas, koska oon aina tukea saanut). Mutta mua ei oikeastaan huvita esimerkiksi vatvoa parisuhteita.

Silti parisuhteista avaudutaan enemmän ja enemmän netissä. Vaikka eihän kukaan ulkopuolinen pienen tekstinpätkän perusteella VOI mitenkään arvioida uppo-outojen ihmisten parisuhdetta ja heidän henkilökemioitaan. Eikö ihmiset itse osaa pohtia, tuntuuko kumppanin teko hyvältä, pahalta, vaiko ei miltään? Eikö ihmiset enää ymmärrä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei? Mikä helvetin hinku on saada vierailta kanssasurffailijoilta jokin mielipide OMASTA parisuhteestaan?

Let's fake it: kynnysmatoista kilareihin

Kun aion kirjoittaa ongelmani nettiin tai muualle, mulle tulee se tunne, ettei siitä oo hyötyä, koska tiiän jo vastauksen. Syvällä sisimmässäni tiiän jo vastauksen.

Oon ollut elämässäni pari kertaa tilanteessa, joissa oon sanonut etten tiiä, mitä haluan, ja näin jälkeenpäin jälkiviisaana voin todeta, että tiesin kyllä. Pelotti liikaa leimautua pahaks ihmiseks ja itsekkääksi kusipääksi, joten en voinut tunnustaa.

Joskus haluan jutella, vaikka tiiän jo vastauksen. Silloin usein haluan tietää, tekiskö toinen samalla tavalla. Sitä hakee varmistusta: sano, etten oo hullu, sano, että saan haluta sitä ja tätä, sano, etten oo paha ihminen.

Usein ne sanookin.

Oon myös kysynyt suoraan: oonko paha ihminen. Vastaus on aina ollut ei. Joskus sitä kaipaa semmosta vahvistusta: rakastaksä mua vielä vaikka toimisin näin rakastatko häh

En oikein tiiä, miks muut keskustelee. Onko se samanlaista kuin mulla: sitä, että halutaan vahvistusta sille, mikä oikeestaan jo tiedetään muttei kehdata sanoa. Vai onko se oikeasti sitä, että auta en tiedä en oikeasti osaa.

Miks kannattaa keskustella?

Kuva, jonka Strength & Philosophy (@strengthandphilosophy) julkaisi Joulu 12, 2014 at 11:20 PST

Linkitä mulle blogisi

Musta olis kiva tietää, ketkä täällä käy.

Linkitä mulle blogisi.

Jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?

Mietiskelen paljon asioita. Erilaisia. Kuten tätä: jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?

Jos yksi ominaisuus, eli pinnallinen elämä, erottaa sut ihmisestä, eikö se oli aika pinnallista myös?

Mikä lasketaan pinnallisuudeksi? Se, että meikkaa? Laittautuu? Se tuntuu yleensä olevan pinnallisuuden mitta.

Tiedän hyvin syviä ihmisiä, jotka meikkaa. Yllättäen naaman maalaaminen ei poistakaan ajatuksia päästä.

Riippuuko se ajasta? Jos meikkaa kaks tuntia joka päivä, onko sitten jo liian pinnallinen? Entä, jos menee meikkaamisen jälkeen keräämään roskia puistosta? Onko sittenkin edelleen pinnallinen?

Urban Dictionary: Superficial

you care too much about how you look. about how other people look. about what you say and do and what other people say and do. it's ocd with eyeshadow.

after 15 years of life, im just now realizing im superficial.

Of or relating to a surface; concerned only with the obvious or apparent; Synonyms are: Shallow, External.

Since she is superficial, Kelly will only date guys who are above the height of 6'3, and below 6'7, with NO exceptions. As a defense mechanism, she believes that she is picky and that everyone is superfical to certain degree.

Someone who is SUPERFICIAL hides what is inside. They act like someone they are not on the outside, so that no one can get close enough to see who they really are on the inside. The act of being SUPERFICIAL can also really just be being shallow.

My boyfriend avoided deep conversations like they were herpes, and only stuck to what he knew, superficial conversation.

Kuvakaappaus Thesuperficial.comista.

Onko pinnallinen elämä turhaa? Millainen elämä olis tarpeeksi tärkeää, että se olis tärkeää?

Kuinka monijäseninen raati saa päättää, kenen elämä on huonoa, pinnallista ja ajanhukkaa? Riittääkö yks vihainen naapuri, joka ei tykkää, kun soitat teknoa joka lauantai ja biletät kotonasi välittämättä naapureista?

Entä, jos elää ilman suuria murheita, suuria ajatuksia, eikä tee pahaa muttei hyvääkään? Eihän silloin ole haitaksi.

Voihan sitä tietysti ärsyttää muita pelkällä elämällään: miksi toi elää NOIN eikä NÄIN. Muttei se tarkoita, että elämä olis huonoa; se vaan tarkoittaa, että joku ärsyyntyy, ja semmoinenhan on ihan sallittua. Saahan sitä ärsyyntyä vaikka pienistä kivistä, jos tuntuu siltä.

Jos ei voi olla pinnallisen ihmisen ystävä, onko silloin itse pinnallinen?

En usko. Enhän mä voi olla kaikkien ihmisten ystävä, vaikkei niissä olis sinällään mitään vikaa. Jotkut vaan klikkaa, jotkut ei. Ehkä enemmän vois pohtia sitä, ketä saa sanoa pinnalliseksi. Millainen ihminen on pinnallinen?

Vai oisko kaikki kuitenkin omalla tavallan syviä?

Mitä lupaisin sinulle

Tykkään ajatusleikeistä. Saan niihin kulutettua paljon aikaa. Oon tässä monta päivää jo miettinyt, että: jos voisin luvata koko maailmalle yhden asian, mikä se olis?

Asian, joka tekis elämästä parempaa. Helpompaa. Asian, jonka johdosta kärsimys vähenisi.

Mikään ei enää pelota.
Se olis hyvä lupaus. Toisaalta, entä jos kiinnijäämisen pelko on ainoa asia, joka pitää jotkut melkeinmurhaajat aloillaan? Ehkä pelko on hyvä asia.

Koet onnea joka päivä.
Sekin olis hyvä lupaus. Mutta onneakin on niin monenlaista: joku kokee varmasti onnea, kun saa kiduttaa toisia. Antaisko tää niille luvan jatkaa joka päivä? Ja mitä ne kidutuksen kohteet sitten kokis? Onneako? Ei tää ehkä olis reilu lupaus kuitenkaan.

Sä saat tänään ruokaa.
Tästä tykkään aika paljon. En oikeastaan edes tiedä, millaista on olla nälissään. Mullahan on ruokaa joka päivä.

Kun nukut, mitään pahaa ei tapahdu.
Tästäkin tykkään aika paljon. Mieti, että kaikki vois mennä nukkumaan tietäen, että ainakaan yöllä kotitaloa ei pommiteta eikä kukaan ryykää sisään veitsi kädessä. Toisaalta, nää asiat vois tapahtua heti, kun ihminen herää.

Tarpeetonta väkivaltaa ei enää ole.
Tää se ehkä ois. Sit voidaan alkaa kiistellä siitä, mikä on tarpeetonta: eläinten teurastaminen, sota, sotavankien kiduttaminen?

Mitä sä lupaisit?

Miten voit?

Mun vuosi on alkanut kivasti. On paljon harrastuksia ja kivaa tekemistä.

Kuulin semmosen kysymyksen, että jos tänään olisi elämäsi viimeinen päivä, eläisitkö jotenkin toisin. Jotenkin automaatilla aivot vastas että no jooooooo mut sit rupesin miettimään asiaa ja en keksinyt mitään, mitä just nyt tällä hetkellä haluaisin lisää. Tietty tulevaisuudessa haluaisin viel kokea kaikkea, mut se ei oo nyt.

Mä voin hyvin nyt.

Miten sä voit?

Mitä sanoisit?

Mietin tässä yks päivä optimismia ja pessimismiä ja sitä, miks optimismi/pessimismi on perseestä aina sen toisen näkökulman kannattajan mielestä. Optimistit, haihatelijoita. Pessimistit, kyynikoita. Mietin uutta näkökulmaa aiheeseen.

Mietin lapsia.

Usein sanotaan, että optimismi on turhaa asioiden kaunistelua ja liiallista hyvään uskomista ja tosiasioiden kieltämistä. Itse en koe positiivista asennetta näin, mutta mietin hetken, että jos se onkin sitä. Mitä, jos se on sitä?

Mietin hätätilannetta.

Tulee autokolari. Olet autossa viisivuotiaan lapsen kanssa. Roikutte siellä turvavöissä päät alaspäin hangessa ja lapsi katsoo sinuun, verta valuu, käsi on poikki. Lapsi alkaa itkeä.

Mietin, miten mahdotonta tossa tilanteessa olis sanoa mitään muuta kuin jotain positiivista, optimistista. "Ei hätää, kaikki järjestyy. Ei hätää, kohta apua tulee. Kohta ambulanssi tulee. Lääkäri tulee pian."

Voihan se olla ihan järjetön kusetus. Ehkä apu ei tule ajoissa tai ollenkaan, ehkä te hukutte hankeen ja sä kuolet ja lapsikin kuolee ja loppu. Mutta sanoisitko näin kärsivälle? 

Otetaan lapsi pois, pannaan tilalle mummi. 39-vuotias. Pukumies. Kissatäti. Kaupan kassa. Pahimmalla hetkellään. Mitä sanot?

Koen että pessimismiä pidetään usein optimismia enemmän realismina, sellaisena tosiasioiden tunnustamisena, järjen äänenä. Mutta entä nyt?

"Ei tässä hätää" vai "olemme molemmat vakavasti loukkaantuneita"?

"Kaikki kääntyy hyväksi" vai "voi olla, ettei tämä pääty hyvin"?

"Kaikki varmaan järjestyy" vai "voi olla, että kaikki järjestyy, tai sitten ei"?

Mitä sanoisit?

Kuvalähde.

Pieni tilastokatsaus

Ajattelin pitää pienen tilastokatsauksen!

Tässä blogin suosituimmat tekstit koko sen olemassaoloajalta. Tästä listasta on poistettu inspiraatiojutut, joissa ei ole mun omaa tekstiä.

Anteeksi en voi auttaa

21.10.2011 

Kun sä nyt vihaat sua

6.4.2011 

Pelossa vai pelosta

7.3.2012 

Miltä tuntuu olla ruma (Kaunis/Ruma lll)

8.7.2012 

Maailman urhein koira

24.1.2012 

Näin tulet vielä kauniimmaksi

21.1.2013 

Sä olet täydellinen

11.8.2012 

Ootko lukenut jonkun näistä, miksi pidit tai et?

Mitä väliä sun karvoilla on

Näin videon, jolla tyttö näyttää, miten kasvojen karvoista pääsee eroon nyppimällä ne narun avulla. Katsoin sitä videota ja mietin, ihan oikeasti, että mitä tässä nyt tapahtuu ja miksi, mikä järki.

Juttelin tästä kaverini kanssa. Se oli mielenkiintoista: kaverista video oli hieno idea, jonka neuvoja hän aikoo alkaa käyttää, koska kulmakarvat on kasvojen kehykset. Tämän ymmärrän. Ja en.

Ymmärrän seuraavat asiat:

Osa ihmisistä haluaa karvoista eroon. 

Videolla on kätevä niksi, joka oikeesti toimii. 

Sehän on siistiä, koska jos muutenkin nyppii karvoja, videosta on apua.

En ymmärrä seuraavia asioita:

Osa ihmisistä haluaa karvoista eroon. Miksi? 

Mietin selityksiä, kuten ne häiritsee, teen sen itseni vuoksi, haluan olla karvaton, haluan nätin muotoiset kulmakarvat. Oon kuullut nää selitykset ja tavallaan ymmärrän ne. Haluaisin kuitenkin syvemmälle, jonnekin naaman ja lihan sisäpuolelle.

Haluaisin selityksen siitä, miksi sielu, ihmisen rajaton minuus ja olemus, miettii jotain karvoja, joita kukaan ei huomaa ja joilla oman mietintäni mukaan ei, ihan oikeasti, maailman miljardien vuosien elämän ja kuoleman ja ihmisyyden, historian, luonnon ja rakkauden ja vihan syklissä ole mitään merkitystä.

Echart Tolle puhuu usein kirjassaan siitä, että kun pysähtyy ja oikeasti, oikeasti kuuntelee ja tarkkailee itseään, huomaa oman sisimpänsä, iättömän ja ajattoman, jolla ei oo mitään tekemistä ulkoisen maailman ja ulkonäön lihavuuden läskin laihuuden syömisen omistamisen vaatteiden korujen kanssa. Oon alkanut kuunnella sitä, miettiä sitä.

Kun säkin oot iätön ja ajaton sielu, sisin, kaunis ja muuttumaton, ja koska oikeesti oikeesti uskon, ettei sun ulkonäöllä ole mitään merkitystä (perimmäisessä ei-materialistisessa ei-mainos)maailmassa, niin miks, miks karvojen nyppiminen jostain ylähuulen yläpuolelta on niin tärkeää?

Osaaksä selittää?

Miten sulla menee tänään?

Oon lomatunnelmissa, siksi hiljaiseloa.

Aika kiva olo.

Miten sulla menee?

Tänään meillä on

Kiitos Ilta-Sanomat ihanasta kesän aloituksesta.

Tulin iloiseksi.

Haluan kiittää myös:

helteestä, kesästä, ystävistä,

linnunpoikasista,

särkylääkeistä, jotka toimii

hyvästä ruoasta, jota tein

uusista sukista

kivoista korteista

elossa olemisesta

Mistä sä haluut?

Piristäkää mua

Oon lukenut paljon kaikkia masentavia juttuja, ja kaipaisin jotain piristävää.

Jätä mulle kommentti, 

jossa on jotai kivaa ja siistii ja ihanaa.

Miten menee?

Huomenna alkaa huhtikuu ja neljäsosa tästä vuodesta on menny. Miettikää, hullua.

Miten sulla menee tänään?

Miten menee tammikuus?

Tammikuu alkaa olla ohi.

Tammikuussa kokeilin kahta uutta juttua, tanssimista ja seinäkiipeilyä. Se tuntuu kivalt.
Oon ollut viime aikoina usein vihainen, silloin mun ei tee mieli kirjoittaa.
Kaikesta tulee kärjistettyä jotenki.

Miten sulla menee?

Parasta uutta vuotta, hienoimmat lukijani!

Parasta uutta vuotta just sulle! :3

Kiitos ihan sssikana tästä vuodesta ja siitä, että jaksat käydä täällä lukemassa ja kommentoimassa kaikkia semmosia juttuja, joiden kanssa uskon olevani ihan yksin. Kiitos.

Tykkään uudesta vuodesta. Se on vähän kuin uusi alku, vaikka oikeesti uuden alun saa vaiks joka päivä, jos haluaa.

Mitä aattelit tehä uudella alullas?

"Päätä, mitä haluat ensi vuodelta. Mistä haluat olla itsellesi kiitollinen vuoden 2013 uuden vuoden aattona? Listaa nämä ajatukset paperille. 

Millainen olet parhaimmillasi? Millainen ihminen haluat olla? Miten kohtelet itseäsi ja toisia ja ihmisiä? Mitä sinun pitää tehdä tullaksesi siksi ihmiseksi, joka haluat olla?"
Mervi Juusolan teksti Ilta-Sanomissa.

Millaisena sä pidät mua

Oon jo pitkään vaiheillu, että laittaisinko naamani tänne vai en. Että olisko siitä hyötyä vai ei.

Haluaisin tietää, millaisena pidät mua nyt, kun et vielä tiedä, miltä näytän.

Millaisena sä pidät mua?

Haluaisin siis lähinnä fyysisiä tekijöitä (pituus, ikä jne) ja syitä, miks päädyit juuri niihin.

Olis kiinnostavaa tietää, millainen mielikuva musta on sulle syntynyt. :3

Oleksä onnellinen?

Oleksä onnellinen?

Kuvalähde.

Miten menee?

On taas hetki mennyt siitä, että kysyin.

Miten sulla menee?

Mulla menee hyvin, nautin kesästä ja tunnen iloa.

Keitä ne kaikki on

Usein, kun juttelen ihmisten kanssa, ne puhuu "kaikista". Kaikki muut tekee, kaikki muut on, kaikki muut haluaa, kaikki. Erikoista on, etten oo koskaan tavannut niitä kaikkia. En oo koskaan kuullu, että joku kertois että on niin kuin kaikki muutkin – paitsi jos siinä ihmisessä on jotain erikoista, omalaatuista, jotain, minkä vuoksi pitää korostaa, että on joka tapauksessa ihan tavallinen, ihan kuin ne kaikki muut.

Kaikki muut osaa.

Kaikki sanoo.

Kaikki vaatii.

Kaikilla on niin kiire.

Kaikki haluaa vaan rahaa.

Kaikki on niin kylmiä.

Toinen termi, jota en ymmärrä, on "ei kukaan". Kukaan ei välitä. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei tee. Kukaan ei koe niinku minä. Keitä ne ei-ketkään on? Missä ne on?

Kaikki sanoo, kaikki tekee, kaikki kokee. 

Kukaan ei sano, kukaan ei tee. Ei kukaan koe.

Kerro sä mulle, keitä ne muut on. Keitä ne sulle on?

Juttuehdotuspostaus ll

Ajattelin taas vaihteeks kysyä teiltä juttuideoita. :3

Mistä mun pitäis kirjoittaa?