"Sinä olet tainnut lihoa" ja muuta aikuisten shaibaa

"Sä olet tainnut lihoa siellä lomalla." Tällaisen kommentin sain, kun kokeilin housuja kaupan sovituskopissa.

Uskon, että voin kertoa ihmisille, miten mulle puhutaan. Että mulle voi alkaa puhua vain tietyllä tavalla. Tästä seuraa se, että koulutan jengiä vähän kuten koiria: jätän jotkut jutut, ne epätoivotut, vain huomiotta. Esimerkiksi tällaiset. 

Jatkoin puhetta toisen henkilön kanssa, joka pyöritteli kommentille silmiään. Kiitos siitä, henkilö.

Vieläkin vituttaa, vaikka muka olin tilanteessa niin sika-zen.

SAAPUESSANI uimahallille isken vaatteet kaappiin ja marssin uimakassi kädessäni vesipullontäyttöpisteen kautta suihkuille. Ohitan muita naisia, jotka pukevat ja riisuvat hitaasti ja vaikeasti pyyhkeidensä takana.

Minulle on kerrottu, että jotkut ihmiset vain kaipaavat yksityisyyttä sellaisella hetkellä. Että kainous ei välttämättä ole samaa kuin ruumiillisuuden häpeäminen. Uskoisiko tuota?

Rosa Meriläinen HS.fissä

Mä vihaan tätä maailmaa. Naisille luodaan koko ajan mitä älyttömimpiä tarpeita, jotka lähes poikkeuksetta liittyy siihen, että ilman näitä tuotteita naiset on rumia ja haisee pahalle. 

Uusin löytöni on pilludödö. 

Iida Annastiina Ketola Facebookissa

Kysyin kaveriltani, mitä hyötyä tämmösestä kommentoinnista voi mahdollisesti olla. Hän ihmetteli samaa, oli ollut samassa tilanteessakin. Ai että, on se aina kiva tietää, että tällaisia kommentteja satelee muillekin. On oikein mieltäylentävän ihanaa, että kommentoijina on aina ne aikuiset naiset. Ei mulle yläasteen jälkeen oo tullut läskikommentteja muilta kuin vanhemmalta sukupolvelta. "Aikuisilta".

Kun nainen ottaa paidan pois, omana itsenään, siihen sisältyy häpeän nielemistä, rohkeutta, sankaruutta. Mukana on viesti siitä, että ”itsestäni huolimatta hyväksyn itseni.”

Kukkalaakso-blogin Oletko rantakunnossä, häepä -tekstistä

Ihan voitte tähän alle nyt kertoa, mitä siitä saa. Niin, sinä viiskymppinen siellä, puhun sulle. Mitä aattelit, että tällä kommentilla saat? Mitä tapahtuis?

Aattelitko että oon ihan silleen VOI KIITOS IHANA KUN SANOIT MINÄPÄ MEEN NYT HETI OSTAMAAN LAIHDUTUSSMOOTHIEN? Sitäkö aattelit? Niinkö toivoit käyvän?

Aattelitko, että oon samaa mieltä? Että liityn siihen lässyttävään painonrääpimäkuoroon, joka tuntuu puolelle naisista olevan vakiharrastus? NO NIINHÄN SE ON JOO OON NYT RUMA LÄSKI VOI ETTÄ VOI ANTEEKS KUN OONKIN NÄIN LÄSKI AI KAMALA HEI MIEHET MIHIN VOIN LÄHETTÄÄ SEN ANTEEKSIPYYNTÖKIRJEEN VARTALOSTANI? Niinkö aattelit, että sanon?

Aattelitko, että alan itkeä? Sitäkö se on? Ootko joku koulukiusaaja? Ihan tosi-kovistyyppi? Aattelitko että oon silleen YHYHYHYY OTA MUN LOUNASRAHAT KUNHAN SANOT MUA NÄTIKS

No, kerro nyt. Kirjota siihen alle. Anna tulla. Ihanko äidilleskin puhut noin? KYLLÄPÄ IRMELI  ON PAISUNUT AI AI

Olen halunnut kirjoittaa jo tovin siitä, että olen nykyään, ainakin joillain mystisillä, lääketieteellisillä terveysmittareilla, lievästi ylipainoinen. Pikkuisen lihava. Sen verran, että takapuoli näkyy myös edestäpäin katsoessa, reidet hankaavat yhteen ja mahassa, etenkin alamahassa, on paksuja, pehmeitä makkaroita, jotka eivät enää päästä lantioluita läpi.

En voi uskoa, että kirjoitan näin, mutta se tuntuu ihanalta. Minä tunnun minusta ihanalta.

Ruskeat tytöt -blogi: Haluan olla ylipainoinen

Ei tää oo mikään yläaste. Pistä se suukki neppariin, jos sieltä ei oo kerran tulossa mitään kaunista, ja lakkaa puhumasta mulle noin. Lapsillekin sanotaan, ettei saa olla tuhma; nyt minä sanon sulle. Lopeta toi.

Sä et saa musta mitään. Mitään. Piste.

We aren't barbies. We are made of flesh and blood. These are all the same body -- my body. I have worked hard for this body and I am proud of this body. In a world where we are surrounded by the images of our friends highlight reel sometimes it's good to see a little reality so we can keep our expectations real. No matter where you are on your body's journey, be proud and love yourself. Make goals because you love your body not because you hate it.

Kuva ja reksti Imgurista

   

Ole hyvä, älä tee noin

Arvatkaa, mitä teen usein, kun ootan vaikka bussia tai muuten on luppoaikaa? Keksin Nasevia vastauksia. Siis niitä, mitä tarttis, kun joku hapan setä tulee valittamaan tai joku persnaama kommentoi sun painoa metrossa. Niitä vastauksia, joita ei koskaan tajua ajoissa.

Tänään luki Helsingin Sanomissa, että viikonlopun kaupunkifestarit olivat poikineet yli 200 valitusta.

Voi että sentään.

Basso oli jumputtanut vielä iltauutisten aikaan niin, että iltatee oli hölskynyt monen keskusta-asujan reisille. Ja se nuorten naurun määrä.

Helvetillistä kuunnella ja katsella ihmisiä, jotka pitävät hauskaa.

Festarialueella oli liikkunut viranomaisia desibelimittarit sojossa mittaamassa, että melu ei aiheuta kuolemanvaaraa keskustan kerrostaloissa asuville.

Keskusta-asumista mainostetaankin yleensä sloganilla: ” Oletko kyllästynyt maaseudun meluun. Tule meille nauttimaan keskusta-asumisen syvästä hiljaisuudesta.”

Havaintoja parisuhteesta

– Joskus tosin olen törmännyt asenteeseen, että elämäni on haihattelua. Etten tartu perinteisesti asioihin, kun yleinen käsitys on, että pitää puurtaa yhdessä työpaikassa pitkään. Koetaan, etten ole vakavasti otettava, kun teen välillä jotain muuta.

Yle: Laura on Suomessa psykologi ja Indonesiassa sukellusopettaja

Kaikenlaisia tilanteita on hyvä mielikuvaharjoitella. Yläasteella me oikeesti harjoiteltiin kieltäytymään huumeista: ohjaaja tuputti huumeita (no ei siellä oikeesti niitä ollut ehkä kai toivon) ja käytti kaikki painostuskeinot aina "oot vähän laimee tyyppi" -syytökseen asti. 

Mun kieltäytymis-live olis ollut "ei kiitos, en halua pilata elämääni". En päässyt koskaan käyttämään sitä, että kiitti vaan.

Harjoittelen mielessäni esimerkiksi sitä, miten menisin väliin johonkin ahdistelutilanteeseen. Tietty sitä toivois olevansa semmonen arnoldschwarzenegger-tyyppinen sankari joka on silleen COM WIT ME IF U WANT TO LIV mutta emmää oo, eikä se ehkä tosielämässä toimis. Olen kehitellyt mielessäni asioita, joita mun tuntuu helpolta sanoa. Niitä on esim.

• Älä hei tee noin
• Ole hyvä, älä tee noin
• Anteeksi, voitko lopettaa tuon

Yks kaveri kertoi, että sen kulmilla asuu Pervo Ahdistelijasetä. Se aina lähestyy sua salakavalasti jossain bussipysäkillä ja aikoo paljastella itseään, tai jotain. Kaveri kertoi sedän nähdessään huutavansa aina näin: "SINULLA ON VIISI SEKUNTIA POISTUA, MUUTEN ALAN HUUTAA".

Ei se ekalla kerralla toiminut. Kaveri oikeasti alkoi huutaa.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Se toimi. Aion ehkä varastaa ton taktiikan, jos joskus tulis tilanne.

Ei sillä, että se tilanne aina olis joku ahdistelu. Tiiätteks, miten vaikeaa on kysyä "onko sinulla kaikki hyvin" joltakulta vieraammalta? Sitäkin kannattaa treenata.

Aina ei tarvitse ees puhua. Kerran, kun töissä oli vaikea hetki, laitoin vaan kämmenen toisen ihmisen selälle ja annoin sen olla siinä. En tehnyt mitään. En osannut sanoa mitään, eikä mikään ois oikeastaan auttanutkaan. Mutta se, että uskalsi jotenkin olla läsnä, tuntui hyvältä. Rohkealta.

– Yksi tapa on ottaa katsekontaksi toiseen matkustajaan ja kysyä, että eikö me voitaisi mennä tuohon väliin. Kun kaksi ihmistä on liikkeellä, myös muiden ihmisten on helpompi lähteä mukaan.

Miksi kukaan ei puuttunut ahdisteluun Tapanilassa? – Näillä ohjeilla katkaiset häirinnän

Ootteko nähneet Amelié-elokuvan? Siinä puhutaan siitä kuiskaajasta, jota ujot tarttis kadulla. Musta tuntuu, että oon kirjoittanut tästä aiemminkin. Kuiskaajia ei kuitenkaan oo olemassa. Siks suosittelen treenaamista.

Näitä mä harjoittelen.

• Älä hei tee noin
• Ole hyvä, älä tee noin
• Anteeksi, voitko lopettaa tuon
• Älä tule enää lähemmäksi mua
• Kuuntele kun puhun sinulle! Älä tule lähemmäksi minua! (huutaminen on mulle vaikeaa, siksi mielikuvaharjoittelen sitä)
• Musta tuntuu epämukavalta kun...
• En pidä tästä
• Auttakaa, minua ahdistellaan/apua!
• Olen eri mieltä/En ole samaa mieltä (mun on vaikeaa olla olematta kiltti. eli olla miellyttämättä joka hiton ihmistä universumissa)
• Musta tuntuu pahalta, kun sanoit/teit noin
• Musta tuntuu, että oot mulle vihainen, onko jotain mitä oon tehnyt
• En halua olla osallisena tässä keskustelussa, puhutaanko jotakin muuta
• Musta tuntuu, että sinun on jotenkin paha olla. Onko?
• Voitko huonosti? Voinko auttaa?
• Tarvitsen apua, auta mua, ole mun tukena

Opettele. Ja opeta muille. Koen, ettei siitä voi olla kuin hyötyä.

Siinä sitten yhessä ooteltiin, että ihmiset tuli kaupasta ulos. Toinen pojista kiemurteli ku ois ollu muurahaisia kalsareissa ja toisen alaleuka väpätti ja välillä piti käydä nurkan takana kyyneliä pyyhkimässä. Toinen yritti, että eikös miula oo muka kiire minnekään? Kerroin, että tämmöset asiat selvitetään oli kiire tahi ei.

Ensimmäisenä kaupasta tuli vanha rouva. Pojat kävivät reippaasti pyytämässä anteeksi. Rouva sanoi, että kovin olikin mielensä pahoittanut mutta oli nyt hyvillään kun tulivat asian selvittämään!

Lara Joanna FB:ssä

Pelko silmissä nämä kiusaajat katsoivat kuinka langetin varjon heidän ylleen ja kysyin vihaisena, mutta asiallisesti että mikäs täällä mahtaa olla ongelma. Poikia ei ilmeisesti juurikaan järki pakottanut kun vastaus oli laatua "noku tämä (nimi piilotettu) on ihan paska pelaamaan ja se on vielä typerän näkönenkin." Tästä varsin pöyristyneenä totesin jokseenkin seuraavaa:

"Anteeksi nyt vaan mutta ensinnäkin te olette vielä nuoria, yritteliäitä poikia, eikä teidän kuulukaan olla lajin huipulla tässä iässä. Toiseksi, on aivan järkyttävän naurettavaa mollata toista asioista, joille hän ei itse voi mitään."

Sasu Villikka FB:ssä

Se, etten tajua jotain, ei tee siitä vähemmän totta

Suosittelen artikkelia How Three Survivors of Suicide Spent Their Last Days On Earth. Siinä ainakin mä sain maistaa tilannetta, josta mulla ei oikeasti ole hajuakaan.

Tietty voisin sanoa, että ymmärrän. Mutten mä oikeasti ymmärrä. En mä ole koskaan ollut sellaisessa kuopassa, että ainoa tie ulos olisi itsemurha. Voin tavallaan ymmärtää masennusta ja pahaa oloa, mutten tavallaan  oikeasti voi.

En usko, että voi täysin ymmärtää, jos ei oo kokenut.

”Minulla on usein syyllinen olo siitä, että en jaksa ymmärtää kaveriani, jolla on isoja henkisiä ongelmia. Hän on sairastanut niin kauan, että elämä on käpertynyt sairauden ympärille. Tuntuu, että pitäisi jaksaa ymmärtää ja tsempata paremmin, mutta en voi olla ajattelematta, että vaihda jo levyä. Totta kai hän sen tekisi, jos pystyisi.”

Me naiset: Miksi podemme turhaa syyllisyyttä?

Juttelin kivusta yhden ihmisen kanssa. Häneen oli iskenys iskias, eli sellainen ns. todella vittumainen kiputila.

"Kyllähän mä oon kuullut, kun ihmiset valittaa tästä", ihminen sanoi. "Mutta en mä nyt koskaan uskonut, että se on tällaista".

Niin. Sitä nyökyttelee ja ynisee ymmärtäväistä mm-hmm-ääntä ja takaraivossa miettii, että voi kun sä vaan söisit paremmin, joogaisit ja lakkaisit kattomasta telkkaa kaikki illat niin kyllä kivut kaikkoais.

Kyllä mäkin teen sitä. Teeskentelen, että ymmärrän, kun oikeasti en oikeastaan ymmärrä. Se, etten tajua jotain, ei tee siitä vähemmän totta.

Mulla on migreeni. Joskus, vain joskus, se on niin kamalaa, että käveleminen oksettaa eikä pysty tekemään mitään. Lähinnä sitä sit odottaa, makaa sängyssä paikallaan. Ei voi nukahtaa, kun sattuu. muttei voi nousta, koska sattuu.

Olen saanut neuvoja, toki olen. "Olisit syönyt enemmän. Oletko juonut vettä? Sä tarttet kalkkitabletteja. Juo tätä sitruunaa niin avot. Pitää varmaan mennä hierojalle, olet jumissa. Otitko jo Buranaa?"

No en ottanut, en. Luojan kiitos olet ainoa ihminen Universumissa, joka tajusi ehdottaa Buranaa kiitos maailma tästä neuvosta

Nää samat ihmiset "ymmärtää" esimerkiksi masennusta. Sanoo: onhan se kamalaa. Sitten jatkaa: mutta jos vaan vaikka käyttäis vitamiineja ja kävis juoksemassa niin KYLLÄHÄN SE NYT SIITÄ

Ei se siitä. Jos et oikeesti ymmärrä, niin ei se mitään. Mutta älä teeskentele, että se ymmärtämättömyys vie sen ongelman pois, että kaamosmasennusta ei nyt oo olemassa kun se ei sun pieneen päähän mahdu

Äläkä anna neuvoja. Trust me, ne on kuultu. Jokainen mites toi treeni juoksu kuntosali syö sitruunoita osta valkoisia vaatteita hei nuku enemmän -neuvo. Ne. On. Kuultu.

Voit olla siinä ja sanoa "mm-hmm, milt se tuntuu?" Ja sitten, oota, nyt se tulee, se suuri neuvo: kuuntele ja oo hiljaa. Älä sano mitään. Vaan oo, nyökkää ja kuuntele.

Yritä ymmärtää. Vaikket ymmärtäis yhtään. Ei se mitään. Se riittää, että oot siinä.

Äläkä käske juoda enemmän vettä.

"Lapsettomien elämä on tylsää" ja mitä mieltä olin siitä

Analysoin harvoin vaan yhtä tekstiä. Nyt kuitenkin tuli semmonen vastaan, Vau.fin Lapsettomien elämä on tylsää – he eivät vain tajua sitä. Sain paljon ajatuksia, mikä on hyvän tekstin merkki. Se, onko sisältö hyvää, siitä voi aina keskustella.

Mutta katsotaan.

Täähän on oikeastaan provo. Otsikosta näkee, koska mullekin tuli ensimmäisenä mieleen "mitäääää", kun näin otsikon. Jos ei olis tahtonut voimakasta reaktiota, otsikko ois ollut vaikkapa "lapsi parantaa elämää monin tavoin" tai "näin elämäsi muuttuu lapsen saamisen jälkeen".  Mutta otsikko on vahva. Klikkasin.

Koen tekstin erikoiseksi. Sellaiseksi, mitä en yleensä elämässä kohtaa: sellaiseksi, että ihminen väittää, ettei elämää ole ennen lasta. Koen sitä aika harvoin, mutta tästä jutusta tuli sellainen viba.

"Mitä ovat nämä vapaudet, jotka lapsettomat pelkäävät menettävänsä? Elokuvia, burgereita ja seksiä." Juu. Itsehän en esimerkiksi tahdo matkustaa vaikka kahta viikkoa putkeen. Ja entä sitten, jos haluan vaikka katsoa kuus leffaa putkeen kotona? Mistä joku muu tietää, että se on paskaa ja huonoa? Esim. musta on jepa, jos hankkii lapsia ja sitten viettää niiden kanssa aikaa ja on kivaa. Mutta jos en halua lapsia ja haluan viettää aikaa itsekseni, saan niin myös tehdä. Aikuisena kato saa.

Seuraava maininta juhlista kummastuttaa. Kirjoittaja sanoo, että aikuiset on tylsiä vieraita. "Jos bilevieraat eivät tunne toisiaan, puhutaan töistä tai opiskelusta. Jos taas ihmiset tuntevat toisensa, keskustelu kääntyy siihen, kuka yhteisistä tutuista on pariutunut kenenkin kanssa." Eliiii siis ihan normaalia keskustelua käydään? Siis jos sun ystävät kaikki yrittää "taantua lapsen tasolle alkoholilla" niin umm kaikkienko yrittää? Missä nää viinaa vetävät, surkeat tylsäystävät multa on? Etkö koskaan oo käynyt kivoissa aikuisjuhlissa? Ihan oikeesti et koskaan ikinä ikinä

Oon samaa mieltä tekstin kohdasta, jossa muistutetaan, että miten pitkään tahansa hiotusta urasta voi saada potkut koska vaan. Kukaanhan ei oo  korvaamaton, ellei satu ilmestymään seuravaaksi Steve Jobsiksi. Joka muuten kuoli. Hänkin. Seuraavaksi kirjoittaja kuitenkin ilmoittaa, että "lapset puolestaan luovat syvää merkitystä vanhemman elämään, eikä vanhemmuudesta voi saada potkuja." Nii no lapsi voi myös kuolla. Sairastua. Vammautua. Ymmärrän, ettei se merkitse, ettei lasta koskaan olisi ollut, eikä vanhemmuus siihen lopu, mutta itselle tuli jotenkin outo olo tästä lauseesta. Ihan kuin lapset ois autuaaksitekevä onni joka kannattelee elämän läpi. Joskus se ei mee niin.

Ja minähän tässä tulkitsen, että ehkei tässä tarkoitettu tätä asiaa ollenkaan. Mutta silti. Sinä kirjoitit ja näin minä ajattelen.

Lopussa on disclaimer. "Kirjoitus ei ole tarkoitettu katkeraksi tilitykseksi lapsettomia kohtaan. Kirjoitus ei myöskään pyri arvostelemaan vapaaehtoisesti lapsettomien valintaa." Juu niin. Musta tässä arvosteltiin vähän kaikkea. Aikuisten seuraa, aikuisten himoja, haluja, joidenkin seksielämiä ja sitä, että seksiä pidetään tärkeänä, bilettämistä.

Mäkin voin kirjoittaa tällaisen tekstin. Säkin voit. Otetaan vaan otsikko, ___________ elämä on tylsää – he eivät vain tajua sitä, ja sitten kirjoitetaan. Saadaan olla ihan  mitä mieltä vaan, olla parempia kuin muut, tai huonompia, tai tuntea, että ollaan enemmän oikeassa. Sellaista se on.

Ei se silti oo totta.

Nii että siitäs sait nii tyhmä

"Narrator: With a prompter in every cellar window whispering comebacks, shy people would have the last laugh."

Elokuvasta Amelié

Amelie-elokuvassa sanotaan, että jos kadulla kellarin ikkunat olis täynnä kuiskaajia, ujot veis voiton väittelyissä. Se on ehkä totta.

Ei sillon koskaan tuu hyvää comebackia, kun tarttis. Ei koskaan keksi mitään nasevaa, jos joutuu väijytetyksi.

What is something that everyone talks about, but no one actually does? 

– Calling out someone you don't get along with. Everyone talks about how "Honey, when your brother comes over, if he eats all the food and leaves a mess again, I'm gonna tell him off".

Brother in law comes over.

Eats all the food, leaves a mess.

You don't tell him off because it would be awkward.

Silently seethe for the rest of the vist.

 What is something that everyone talks about, but no one actually does? (self.AskReddit)

Jos yrittää tilanteessa heittää jotain ovelaa, oon huomannut, että ovela alkaa olla ilkeän synonyymi. Joku sanoo sulle että NO OOTPAS PULLISTUNUT ja ajatukset menee suunnilleen ettämitä-mitenkehtaat-minäsinullenäytän-yhyy.

Minäsinullenäytän ei tietenkään koskaan tuu. Sitä menee mykäks ja on silleen hehe ehe hee joo no ja sit kotiin ja yhyhyhyhy

Jos onnistuukin sanomaan jotain, se ei oo se Paras Comeback. Se paras tulee neljän tunnin päästä kotisohvalla just kun syöt banaania: no NIINHÄN mun ois PITÄNYT

What is something that everyone talks about, but no one actually does? 

– "If someone treated me like that I'd beat the pulp out of them!"

Their actual reactions are more along the lines of panicking, crying or quietly judging them and ranting about it on social media.

 What is something that everyone talks about, but no one actually does? (self.AskReddit)

Yritän miettiä etukäteen tilanteita, joita vois tulla. Vaikka rasismia. Sitä oon kuullut ja arvatkaa, mitä tein? NO EN MITÄÄN. Hannasin, alko pelottaa, en keksinyt mitään ja sit se olikin ohi jo ja jäljellä on vaan itseinho ja kolmentoista tunnin kuluttua mieleen tuleva AHAHAA no mutta NIIN OLISI PITÄNYT

What is something that everyone talks about, but no one actually does? 

– Actually confront the person you think is an asshole at parking and engage them in dialogue to try to change. We just passive aggressively post photos on the internet instead

 What is something that everyone talks about, but no one actually does? (self.AskReddit)

Oon huomannut, että kun mietin etukäteen, miten asioihin vois puuttua, en haluakaan sanoa jotain nasevaa, ilkeää ja pistävää. En tahdo. Se on vaan se hetken huuma, kun on just tullu loukatuksi: annas kun MINÄ näytän

Ei, ei. Parhaat comebackit, joita oon keksinyt, on täysin lakonisia ja asiallisia.

Lopeta toi. Älä tee noin ole hyvä. Tuo ei ole reilua.

Vähän tylsiä. Ei semmosia leffojen cooleja spiikkejä, jotka saa yleisön nauramaan. Mutta ne ajais asiansa, jos ne saa suusta ulos oikeaan aikaan.

Toisin kuin sen comebackin, joka tulee mieleen, kun oot jo siellä sohvalla. Viis tuntia myöhemmin.

Sait sen mitä ansaitsitkin

Vai saitko sittenkään?

"Sai mitä ansaitsi" viittaa mun päässä aina siihen, että joku paha sai jotain pahaa. Pahalle kävi kerrankin huonosti hahaa sait mitä ansaitsit.

Kai hyväkin voi saada, mitä ansaitsi. Mutta miten jotain ansaitaan?

Suomalaiset ei oo tippaakaan sen arvokkaampia kuin muutkaan. Me vaan ollaan satuttu syntymään tänne, onnekkaasti rauhalliseen maailmankolkkaan. Se ei oo mikään ansaittu saavutus.

Noora Vaarala FB:ssä

Joskus usein mietin, miks mulla on ruokaa. Miks mulla on pesukone? Miks mulla on töitä? En oo oikeastaan tehnyt mitään ansaitakseni ne. Silti mulla on ne. Tuuria. Suurta onnea.

Oonko ansainnut kaiken hyvän, mitä saan? Oonko kärsinyt jo mennessä tarpeeksi? Pitääkö kärsiä, että sais jotain hyvää?

Jos kärsimyksellä sais kultaa ja kimallusta, Suomessakin ois aika paljon rikkaita.

Kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa.

Tämän prinsiipin mukaan hyvätuloiset eivät ole hyvätuloisia vain siksi, että heillä on hyvät tulot, vaan koska he ovat jollakin tavalla muita parempia.

HS.fi, Jani Kaaro: Köyhyys on aivoja syövä loinen

Kun ihmisiä tuomitaan vankilaan, he saivat, mitä ansaitsivat. Vai saivatko? Kun raiskasi teinitytön bussissa - miehelle 2,5 vuotta vankeutta, saiko, mitä ansaitsi?

Saiko tyttö, mitä ansaitsi? 

Ei saanut. En vaan kykene uskomaan, että joku jossakin yläkerrassa katselisi että jaha, joit viinaa ja menit yöllä bussiin, olit yksin ja pukeuduit noin tai mitä sitten voikaan pitää ns. syynä ansaitset siis tämän.

Tietty on ihmisyyteen kuuluvaa ajatella niin. Ihmisen päässä toinen ansaitsee/ei ansaitse jotakin, koska on liian paha/huono/kiltti/ilkeä. 

Netissä pyörii kuva miehestä, jota puukotettiin ja raiskattiin vankilassa, koska se itse oli raiskannut lapsia. Voisin googlata sen tähän, mutten googlaa. Se on ahdistava. Saiko se mies, mitä ansaitsi?

Tietty ihmiset ajattelee niin. Tuntuu hyvältä, kun kerrankin paha saa palkkansa. Jonka ansaitsi.

Viime viikkojen uutistarjonta on ollut hyvin ahdistavaa. Trampoliinillakin sydäntäni väänsi. Hymyilin riemusta huudahtelevalle tytölleni, mutta mieleni heijasti hänen kasvoilleen kuvia Välimeren rantahiekalla lojuvista elottomista lapsista. Häiritsevin ajatus oli se, että meressä voisi olla hän. On pelkkää sattumaa, että vietin kaunista syyspäivää lapseni kanssa trampoliinilla, enkä liian täyteen ahdetulla pakolaispaatilla Välimeren aalloilla. Minä en ole tehnyt mitään ansaitakseni asuinpaikan yhdessä maailman rauhallisimmista ja rikkaimmista maista. Pelkkää tuuria. Se, että tyttöni silmissä asuu pelon sijasta ilo, ei ole minun vanhemmuuteni voimannäyte, vaan satumaista onnea. Onnellista sattumaa.

Anssi Kela FB:ssä

En vaan jaksa uskoa, että jossain joku tuomitsisi, että no teitsi oli kerran sillon lapsena tuhma nyt sun koiran on kuoltava voi voi. En jaksa uskoa, että vois tehdä jotakin niin kamalaa, että sun lapsen on nyt kuoltava semmosta se on itse ansaitsit

Mutta entä, jos tappaa? Ansaitseeko tulla tapetuksi? Hitler pisti itse luodin päähänsä, saiko hän, mitä ansaitsi? Eikö hän olis ansainnut jotain kamalampaa, hirveämpää?

Voiko niin hirveää asiaa ollakaan, että se olis riittänyt?

Entä uhrit? Olisko uhrien omaiset ansainneet oikeudenkäynnin? Saiko kukaan mitä ansaitsi?

Saako kukaan sitä, mitä ansaitsee? Vai saako sitä vain sattumalta jotain, sitä, mitä sattumalla annetaan?

Kuvat ovat itse ottamiani.

Pistä se kakara hiljaiseks

Olin tossa lentokoneessa. Siellä mun vieressä matkusti pieni vauva. Se oli hiljaa koko matkan ajan.

Viereinen pikkulapsi ei ollut.

Koneeseen noustessa lapsi rääkyi suoraa, hysteeristä huutoa. Huuto jatkui ainakin tunnin koneen noustua. 

Vanhemmat kokeili kaikkea. Katso, lastenohjelma! Katso, lelu! Ole hiljaa kiltti. Isi KÄSKEE olla hiljaa. Yhdessä vaiheessa isi valisti tätä parivuotiasta lasta: "you HAVE to PULL YOURSELF TOGETHER NOW. In life you don't always get what you want".

Lapsi vastasi ettäm WAAHAHAHAHAHAAAAAAAA AAAAAHHAHAAAAAAAAA

AAAAAAAAAAAAAAAA WAAHAHAHAHAHAAAAAAAA 

Mietiskelin siinä itsekseni, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Ei muuten niin hajuakaan.

Tietty sitä vois jotain jeesustella. Lapselle pitää NÄYTTÄÄ RAJAT olla KURI mutta silti olla LEMPEÄ ja puhua lapselle NÄIN ei noin

Mistä hitosta minä mitään tiedän. Oikeasti.

Pieni lisää volyymia uinuvan isän herättämiseksi: ”Eiks niin isi, että kaikilla pojilla on pippeli ja kaikilla tytöillä pimppi?”

”Ei tuollaisia vessajuttuja täällä. Pitääkö pestä suu saippualla, jos ei lopu?”

Pimppi ei ole vessasana by Maaret Kallio

Olin eläintarhassa ja siellä isi ja äiti hakkas eläimen aitauksen lasia ja sano lapselle että KATO KATO. Silloin mietin, että tsiisus, eikö teidän pitäis opettaa kunnoittamaan eläimen rajoja

Joo, on jotkut vanhemmat mun mielestä vähän tyhmiä. Joskus tuntuu, että hommat voi hoitaa jotenkin helpomminkin.

Miten? No en tiedä. Ei hajuakaan. 

Ei mulla oo lapsia.

- Nyt mä en kyllä jaksa olla enää sekuntiakaan jossain KIRJAKAUPASSA. Paljon se 

Sudenpentujen käsikirja maksaa?

- Tää on kolme ja puol euroo.

- No SE ON TODELLA KALLIS.

- Mä maksan tän mun omilla rahoilla, äiti. Mulla on kotona rahaa. Jos maksat tän nii 

annan sit sulle kotona rahaa.

- Ootko nyt ihan varma et haluut TUHLATA sun rahoja johonkin KIRJOIHIN? Nyt mennään 

maksamaan et päästään täältä pois. Mulla on KUUMA.

Päivystävä Divaristi FB:ssa

Pitkänmatkanbussissa oli kaks alle kymmenvuotiasta poikaa. Ne vaan sekoili tuolissa ympäriinsä niinko nyt pienet pojat sekoilee, kun on tylsää.

Äiti ja mummo kokeili kaikkea. Istu NÄTISTI. Kuski JÄTTÄÄ SUT TIEN VIEREEN. Tulenko MINÄ ISTUMAAN SIIHEN

Mitään ei tietenkään tapahtunut. Kuski ei jättänyt eikä äiti tullut istumaan siihen ja sekoilu jatkui.

Mua ei häiritse lasten metelöinti, mutta musta on jännittävää tarkkailla, mitä aikuiset tekee. Mitä vanhemmat tekee.

Yleensä ne uhkailee. Sitten uhkausta ei viedä loppuun.

Tietty voisin tässä nyt vanoa että kun MINÄ oon äiti niin MINÄ en uhkaile. Sitten kun kolmevuotias rääkyy naama punasena lähikaupassa, aika varmasi pää repeäis ja olisin silleen ÄITI LÄHTEE NYT HEIPPA

Kaikki on ihan helppoo kunhan on ulkopuolinen. Kunhan ei itte oikeesti elä sitä elämää, oo siinä arjessa.

Ai juot liikaa? No lopeta. Ai et ehdi? No tee aikaa. Ai lapsi huutaa? No pane se kuriin

Telling them that sex is “only between mommies and daddies” is a lie that leads to confused, hormone charged teenagers. Telling them that sex is “only something that happens when two people love each other very much” is a lie that causes hormone charged teenagers to confuse “love” with “lust,” or “obsession.” It leads to leaps of logic like, “If I have sex with them, we must be in love.” Or worse- “If I love them, I have to have sex with them.” And how many teenage tragedies are based on that misconception? 

Scary Mommy: Darling, We Don’t Play With Our Vulvas At The Table

Mietin niitä poikia, niiden sekoilua ja naureskelua. Helppo ois sanoa, että kauheita kakaroita ja hirveitä rääkypäitä huh mulle ei kyllä IKINÄ tulis tommosta

Mistä minä tiedän? 

Ehkä ne oli ekaa kertaa ollu Helsingissä ja Lintsillä ja oli niiden elämän jännin päivä. Ehkä ne on kotona aina hiljaa mutta nyt vaan oli liikaa kaikkee. Ehkä niillä ei lääkitys vielä toimi tämä ei ole vitsi joskus voi tarvita lääkkeitä

Se, että näkee yhden tyypin rääkyvän lentokoneessa, ei tarkoita mitään. No, lapset huutaa. Yhyy. Mieluummin mä sitä kuuntelen kuin jotakuta ylihumalaista änkyröimässä.

Luulemme usein tietävämme, mitä muille kuuluu. Oikeasti me emme tiedä, mitä kaikkea lähimmäisemme käyvät parhaillaan läpi. Se työpaikan ärsyttävä tyyppi, joka ei koskaan morjesta, kärsii edelleen ujoudesta kuin koulupoika. Se täydellinen herrasmies, joka muistaa vaimoaan joka viikonloppu kukilla, muistaa häntä vielä useammin nyrkeillä. Se vanha luokkakaveri, joka kuvissa näyttää kovin vanhentuneen, käy joka ilta tunnin ajomatkan päässä huolehtimassa ikääntyvistä vanhemmistaan.

Helena Salakka, ESS.fi: Emme me oikeasti tiedä

Joskus näkee semmosia vanhempia, jotka vaan tekee kaiken oikein. Ne jotenkin osaa puhua lapselle ja saa sen kuuntelemaan ja rauhoittumaan. Sit joskus niiltäkin menee hermot. Semmosta on elämä.

Tietty voisin tässä väittää, että minultahan ei menis. Se olis valhe, joten en väitä. 

Käyttäjän UNICEF Finland FB-kuva

En anna vaihtoehtoa

Kerron tässä nyt salaisuuden: ei ole suoran kysymyksen voittanutta.

Yks ilta kaveri oli kylässä ja olisin vähän jo halunnut olla yksin mutta kun ei voi sanoa ja eihän se sovi soo. En siis sanonut mitään.

Yhtäkkiä kaveri itse sanoi. "Sano vaan kun haluat että lähen, että haluat olla rauhassa". Sain sanottua, että kohta vois.

En oo hetkeen arvostanut ketään niin paljon.

Mäkin teen sitä, että sanon että jokin on ihan ok, vaikka oikeesti haluaisin sanoa että no ei tod. Siksi oon ottanut tavaksi kysyä suoraan: haluatko sä oikeasti mennä näihin juhliin, ahdistaako sua, oletko masentunut.

Joskus jengi silti kieltää. No EN OO HÖH. Sit aattelen, että ainakin kysyin ja ne tietää et ehkä oon huomannu ja tiedän.

Aiemmin on ollut vahvemmin sellainen ajatus, että joillakin meistä menee

Huonosti ja meidän pitää tehdä sille jotakin. Nyt näyttää siltä, että on vahvistunu sellainen asennoitusmistapa, että tuolla jossain meidän ulkopuolella on niitä joilla menee huonosti. Maailmat erkaantuvat.

MTV UUTISET: Arkkipiispa: Piittaamattomuus köyhyyttä kohtaan kasvaa

Suorassa kysymyksessä on yks vika. Siihen tarvitaan suora vastaus, ja jos ihminen on masentunut, ahdistunut ja häpeissään, sellaista ei ehkä tuu.

Ei ei kaikki on ihan ok. Joojoo lähde vaan. Ei sun tarvii jäädä.

Kerran yks sukulainen kuoli. Kysyin kotipihassa sen perheenjäseneltä, että jäänkö sun kanssa.  Ei ei, sanoi perheenjäsen, ei tarvi.

En jäänyt.  Myöhemmin mietin että hitto, miksen. Miks ees kysyin. Ei se oo kysymyksen asia, silloin vain jäädään.

Älä anna mahdollisuutta hävetä ja peittää heikkoutta. Älä anna vaihtoehtoa, minä jään, deal with it.

Isossa ja vakavassa tilanteessa ei kantsi kysyä. Kantsii vain tehdä. Minä siivoan nyt anna minä teen ruoan hei mä pesin nämä tiskit.

Voi ne silti sanoa, että no höh miksi ei tarvitse. Muttei se haittaa.

Tarina miehestä, joka paheksui

Matkustin pitkänmatkanbussissa. Muutama penkkirivi takanani istui pieni, ehkä nelivuotias, poika. Poika oli saanut vieressä istuvan vieraan tädin huomion yksinkertaisella metodilla: hän huusi hei arvaa mitä hei arvaa MITÄ HEI ARVAA MITÄ ARVAA niin kauan, että täti huomioi.

Menossa oli huikea tarina jonkinlaisesta poliisitakaa-ajosta. Kuuntelin semihuvittuneena, kunnes kuulin takaani Tuomitsevan Äänen.

Tsk.

Tsk tsk.

Pojan tarina jatkui. Ja sitten tuli POLIISIT ja arvaa MITÄ NE VEI SEN VANKILAAN JA SITTEN

Tsk. Mph. Tsk.

Kuuntelin tarkasti. Takanani, just silmäkulman ulottumattomissa, istui vanha pari. Selkeästi tää ARVAA MITÄÄÄÄÄÄÄ -metodi ei kamalasti inspannut heitä.

JA SITTEN NE vei sen VANKILAAN ja sitten

TSK. Mph.
sitten mä laitoin HILLOA SIIHEN ja se

TSK TSK

Lopulta oli pakko kurkistaa. Keitä nää on, joita nelivuotias häiritsee noin paljon?

Mukavenyttelin ja vilkaisin. Takana istui setä ja täti. Ne näytti

tylsistyneiltä

Se vaikutti vähän oudolta. Ei ne siis näyttäneet tuomitsevilta. Tai vihaisilta.

Sitten setä teki sen taas.

Tsk, tsk.

Se imi pastillia. Tsk, tsk. Pastillia.

Ennenku tehdään oletuksia niin tutustutaan siihen, mistä oikeesti on kyse, eiks nii.

Todennäköisesti tänäänkin jossain joku, todennäköisesti nainen, väittää jonkun, todennäköisesti puolisonsa tai ex-puolisonsa, olevan narsisti.

Harva heistä kuitenkaan on narsisti – ellei sitten kuulu siihen korkeintaan noin prosentin joukkoon ihmisiä, jotka kärsivät narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Aitoja narsisteja ei ole paljon, ja heidän parisuhteensa eivät yleensä kestä kauan.

HS.fi, Kyösti Niemelä: Entinen kumppanisi tuskin on narsisti

Sun kritiikki ei liity muhun

Monta kertaa päivässä kohtaan tilanteita, joissa loukkaannutaan niinsanotusti turhasta. Ihmisen tulee paha mieli, koska hänelle sanottiin jotakin.

Kun mietin tilanteita, joissa mulle on sanottu jotain, sanominen liittyy joihinkin seuraavista:

olemukseni/oletukseni/mielipiteeni on väärä
työni laatu ei miellytä tai oon tehnyt virheen

Näistä ei tartte tulla surulliseks. Ne ei liity muhun millään tavalla. Ne liittyy siihen, mitä teen, tai siihen, että ihmiset on erilaisia – ei muhun ihmisenä.

Yliherkän pitää ymmärtää, että omat mielipiteet eivät ole yhtä kuin minä. Silloin mielipiteiden törmäykset eivät myöskään ole uhka omalle itselle. Jos identiteetti on liian tiukasti sidoksissa ajatuksiin, joihin muut eivät yhdy, niin herkästi loukkaantuva tuntee, että hänet itsensä on ihmisenä torjuttu ja muserrettu. Ihmiset voivat olla eri mieltä tarkoittamatta toiselle pahaa.

Studio55.fi: Otatko nokkiisi helposti? Lopeta loukkaantuminen!

Koska mieli juttelee ja suunnittelee koko ajan, sitä alkaa helposti ajatella, että mielen asiat on yhtä kuin minä. Sitä helposti samaistaa itsensä työhönsä: tämä työ on minä, minun lapseni, minun olemukseni.

Ei se ole.

Sillä, miltä näyttää, mitä mieltä on, tai jos vaikka mokaa, ei ole mitään tekemistä ihmisen sisimmän kanssa. Voi käyttää termiä "sielu", jos se tuntuu susta paremmalta.

Niin kauan kuin sinä, rakas kysyjä, ajattelet, että tuo toinen tekee väärin (siis tulkitset hänen sanomisensa kiusaamisena) suutut vastakin. Kun haluat oppia uuden tavan ajatella ja suhtautua toisiin, et enää näe kiusaajia vaan ihmisiä, jotka yrittävät tyydyttää jotain heissä juuri silloin aktiivisena olevaa tarvetta.

Vihanhallinta.fi, kysymyspalsta

Jos ihminen sanoo, että teitsi on kyllä vitun tyhmä ja ruma, niin ei sekään liity suhun. Ei oikeasti.

Se liittyy sen ihmisen johonkin tarpeeseen: ehkä se kokee sut uhkana, tai sen maailmankuvaan ei mahdu sunkaltainen ihminen ideoineen. Ja kun meidän maailmankuvaa uhataan, tuntuu parhaalta sanoa, että vittu sinä oot idiootti eihän noin voi ajatella

Sosiaalisessa mediassa ihmiset eivät oikeastaan jaa faktoja vaan tunteita. Ja tämä pätee erityisen hyvin palautteeseen.

M&M, Mikko Nisula: Kuinka reagoida negatiiviseen palautteeseen sosiaalisessa mediassa? 

Kyllähän niistä tulee paha mieli. Mutta se, kun tajuaa, ettei tässä oo kyse siitä että olisin ruma ja läski, vaan siitä, että tuo tyyppi nyt kokee jotakin mun vuoksi, se helpottaa. Se auttaa.

Saa tulla paha mieli ja saa miettiä, että miks tuo nyt sanoi noin. Muttei kantsi alkaa vetää hurjia johtopäätöksiä sitä, että jollain toisella nyt ehkä oli huono päivä tai vaikee elämä. En jaksa käyttää elämääni sen miettimiseen, että mitä tuo nyt OIKEESTI tarkotti kun käytti kolmea huutomerkkiä viestissään se varmaan vihaa mua

Muutin elämäni koska joku tyyppi netissä sano että oon tyhmä huora.

Nii. Mieti, miten hassulta se kuulostaa. Kuka nyt niin tekee?

Ei toisen ihmisen taistelut oo sun, eikä se, että satut jonkun tielle huonona päivänä, tee susta huonoa.

Jos palaute tulee virheestä, sen voi korjata.  Jos palaute tulee virheestä, on tärkeetä myös päästää irti siitä: ei virheen kritisointi oo sun kritisointia eikä neuvon antaminen meinaa, että teitsi on sysipaska ihminen.

Jos palaute tulee (palautteenantajan) asennevamman vuoksi, ei oo tarvetta korjata mitään. Ei oo tarvetta olla erilainen vaan siks, että jollakulla nyt on vähän vaikeaa.

Ja kaikista, KAIKISTA tärkeintä, on sata mielessään erottaa nää kaks asiaa toisistaan.

Älä sulje sitä ovea

Onks sulla koskaan ollu ystävää, josta oot aatellu silleen "jes, tälle voin kertoa KAIKEN. Kaiken." Tai ehk oot ollu silleen "tälle mä voisin ehkä kertoo kaiken, ehkä voisin, ehkä."

Sit se ystävä sanoo lauseen kuten "en koskaan vois olla jonkun ystävä, jos se on ollut toinen nainen" tai "en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tekee abortin" tai "pettäjät on pahoja ihmisiä" ja tiiät, tiiät, että se ovi on nyt kiinni klik sä et voi kertoa et koskaan

Se, että se ovi menee kiinni, on mun mielestä tavallaan harhaa. Harhaa, joka syntyy siitä, että ystävä ajattelee paria asiaa.

Se ajattelee, että suunnittelemattomia raskauksia ei satu meille, ne sattuu noille.

Ehkä se ajattelee, että me ollaan hyviä ihmisiä ei me tehdä sellaista. Pahaa tekee jotkut MUUT ei ME ei minun ystäväpiirissäni oo sellaisia

Sitä kärkkäästi sanoo, että tukee kaveria MISSÄ VAAN siis ihan missä vaan, ja samalla latelee totuuksia, kuten "pettäjät pitäis tappaa".

No, mitä jos se sun kaveri onkin kerran kännissä tehnyt niin, mitä sitten, vieläkö tapetaan häh

 Arvosteleminen on täysin luonnollinen tapa ihmiselle arvioida elinympäristöä, toiset ihmiset siihen sisältyen. Ongelma on, ettei meillä usein ole tarpeeksi tietoa tehdäksemme reilun ja kokonaisvaltaisen arvioinnin. On tärkeää pitää tämä mielessä ennen kuin tuomitsee toisen ihmisen käyttäytymistä.

VILMA HEISKANEN, hidastaelamaa.fi: Haitalliset tunnemallit, jotka horjuttavat sisäistä rauhaamme

Kuulin semmosesta tilastosta, jonka mukaan raiskaus koskettaa jokaista meistä joko suoraan (kaveri koki sen) tai epäsuoraan (kaverin kaveri koki sen).

Mieti sitä hetki. Mieti niitä ihmisiä, joita on sun töissä ja taloyhtiössä ja kaverin kotona. Kuka se niistä on?

Ootko sanonut jollekin niistä, ettei naisen kannattais mennä kännissä baariin?

Mitä jos se ihminen oli SE IHMINEN ai niin mutta eihän nää asiat tapahdu mulle ne tapahtuu joillekin muille

"My dear girl, the day you see I'm getting old, I ask you to please be patient, but most of all, try to understand what I'm going through. If when we talk, I repeat the same thing a thousand times, don't interrupt to say: "You said the same thing a minute ago"... Just listen, please. Try to remember the times when you were little and I would read the same story night after night until you would fall asleep.

Amazing Things in the World FB-sivu

On helppoa laittaa ittensä ja kaverinsa jalustalle. Ajatella, että me ollaan tällaisia hyviä ihmisiä jotka ei tee pahoja typeriä asioita, niitä tekee rikolliset ja känniset ämmät ei me

On helppoa olla parempi kuin muut. Se vaatii lähinnä sitä, että kertoo ääneen, mitä ei hyväksy: minun lähipiiriin ei koskaan tulis HIV-positiivinen ihminen minä en kattele pettäjiä no en ole rasisti mutta eihän ne nyt ole ihmisiä ollenkaan

Ja se ovi menee kiinni. Tärkeä ovi. Sellainen ovi, joka ehkä olis auttanut toista ihmistä, ihmistä, joka uskoi sun rakkauteen ja siihen, että sä et tuomitse. Että sä rakastat.

Multa on mennyt ovia kiinni. On muutamia ihmisiä, joille en kerro tiettyjä asioita elämästäni, koska tiedän niiden kannan asiaan. Tiedän, mitä ne on sanoneet.

Tiedän, että se ovi on harhaa ja se vois aueta. En vaan jaksa tukea tarvitessani muuttua yhtäkkiä keskustelussa siks osapuoleksi, jonka täytyy selittää, järkeistää maailmaa ja vakuuttaa, että olen minä vielä se sama ihminen jonka sinä olet pannut jalustalle oon mä vielä hyvä no se oli vaan yks kerta

Olenko mä edes se ihminen? Se, ketä te pidätte niin hyvänä? Kun eihän meidän kaveripiirissä OLE ilkeitä ihmisiä

Kannattaa kattoa, mitä puhuu, että muutkin uskaltais. Kuka se sun ystäväpiiristä on, joka ei uskalla puhua?

Keltä se ovi on jo kiinni?

This is nothing but the truth. pic.twitter.com/GhWUHmmZGT
— The Friendly Bitch (@FriendIyBitch) 26. marraskuuta 2014

Mitä hyötyä keskustella

Usein, kun mulla on ollut joku ongelma tai hankala tilanne, oon miettinyt, että postaisin siitä nettiin ja keskustelisin ihmisten kanssa aiheesta. Sit en kuitenkaan tee sitä.

Tuntuu turhalta.

Oon aika huono keskustelemaan asioistani, jos ne on Syviä ja Vakavia. Multa pitää melkein kysyä ihan aiheesta, että alan jutella siitä. Joskus harvoin haen suoraa tukea johonkin asiaan (ja oon onnekas, koska oon aina tukea saanut). Mutta mua ei oikeastaan huvita esimerkiksi vatvoa parisuhteita.

Silti parisuhteista avaudutaan enemmän ja enemmän netissä. Vaikka eihän kukaan ulkopuolinen pienen tekstinpätkän perusteella VOI mitenkään arvioida uppo-outojen ihmisten parisuhdetta ja heidän henkilökemioitaan. Eikö ihmiset itse osaa pohtia, tuntuuko kumppanin teko hyvältä, pahalta, vaiko ei miltään? Eikö ihmiset enää ymmärrä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei? Mikä helvetin hinku on saada vierailta kanssasurffailijoilta jokin mielipide OMASTA parisuhteestaan?

Let's fake it: kynnysmatoista kilareihin

Kun aion kirjoittaa ongelmani nettiin tai muualle, mulle tulee se tunne, ettei siitä oo hyötyä, koska tiiän jo vastauksen. Syvällä sisimmässäni tiiän jo vastauksen.

Oon ollut elämässäni pari kertaa tilanteessa, joissa oon sanonut etten tiiä, mitä haluan, ja näin jälkeenpäin jälkiviisaana voin todeta, että tiesin kyllä. Pelotti liikaa leimautua pahaks ihmiseks ja itsekkääksi kusipääksi, joten en voinut tunnustaa.

Joskus haluan jutella, vaikka tiiän jo vastauksen. Silloin usein haluan tietää, tekiskö toinen samalla tavalla. Sitä hakee varmistusta: sano, etten oo hullu, sano, että saan haluta sitä ja tätä, sano, etten oo paha ihminen.

Usein ne sanookin.

Oon myös kysynyt suoraan: oonko paha ihminen. Vastaus on aina ollut ei. Joskus sitä kaipaa semmosta vahvistusta: rakastaksä mua vielä vaikka toimisin näin rakastatko häh

En oikein tiiä, miks muut keskustelee. Onko se samanlaista kuin mulla: sitä, että halutaan vahvistusta sille, mikä oikeestaan jo tiedetään muttei kehdata sanoa. Vai onko se oikeasti sitä, että auta en tiedä en oikeasti osaa.

Miks kannattaa keskustella?

Kuva, jonka Strength & Philosophy (@strengthandphilosophy) julkaisi Joulu 12, 2014 at 11:20 PST

Älä sinä uhkaa minun totuutta

No se on sitten voivoi jos en ole beibi susta in

Mut miksi silti luulet että kaiken tiedät paremmin

Apulanta – Minä Olen Voittaja

Näkökulma on omituinen juttu. Se, että on syntynyt ja elänyt siihen asti, että alkaa tajuta itsensä muista erillisenä, synnyttää näkökulan. Minä. Minä olen, minä katson. Ne; nuo muut, en minä.

Näkökulmia on yhtä monta kuin ihmisiäkin. How many people are in the world? 

7.125 billion (2013)

Earth, Population

Current World Population

7,275,463,315

Niin sanoi Google.

Nyt kun näkökulmia on seitsemän miljardia erilaista, tulee eteen se ongelma, että mun näkökulma on mulle oikeampi kuin sun, ja sun näkökulma on parempi kuin ton toisen, ja niin me ollaan kaikki oikeassa.

”Tavalliselle ihmiselle osallistumisesta on tullut vaikeaa.”, Korhola toteaa. Onko kukaan kertonut Korholalle, ettei tavallinen ihminen saa 8 500 euroa kuukaudessa tekemättä mitään, eikä valtaosa tavallisista ihmisistä voi edes haaveilla tällaisesta kuukausiansiosta, vaikka tekisi koko ikänsä töitä.

Sannamarin.net: HYVÄOSAINEN, ÄLÄ LEIKI HUONO-OSAISTA!

Valaisen häntä siitä, että olen soittanut ympäri Helsinkiä riittävän kauan tietääkseni, että hyviä, varjoisia spotteja on vaikka kuinka, ja että hän joko yrittää tietoisesti valehdella tai sitten on vaan tietämättömyyttään väärässä. Nyt hänen tarinansa muuttuu: Kyse onkin siitä, että kyseessä on kaupungin paras esiintymispaikka ja muualta tulee vain neljännes tämän paikan masseista.

Kiva kyynärpäätaktiikka.

Henry Vistbackan FB-status 

Sitten kun sitä 40 vuotta elää oman näkökulmansa kanssa, jonka ehkä oppi eläessään joidenkin samanmielisten ja samaa asiaa kannattavien keskuudessa, alkaa uskoa omaan paremmuuteensa. Kyllä elämä on tällaista, minä tunnen elämän. Näin minä elän ja näin sen kuuluu mennä. Tällaista on olla minä ja tältä oleminen tuntuu, noin niinkuin yleensäkin. Miksi joku tuntisi toisin.

Niin, miksi.

Oon joskus miettinyt, näkeekö kaikki värit samalla tavalla. Että onko mun punainen sama kuin sun punainen ja jos sanon lila, mitä se on sulle.

En saa koskaan tietää.

Kommentit kuten "kyllä sä sitten vanhempana ymmärrät", "sitten kun katsot elämää vanhempana vähän taaksepäin", "sinä oot kuule vielä niin nuori ettet tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään" on nuorelle äidille ihan arkipäivää, ja kyllä, olen niitä saanut itsekkin osakseni uudestaan, ja uudestaan.

Jenaya blogissa Kerrron sulle tarinan elämästä: Ehkä sä ymmärrät sitten kun oot vähän kasvanut - Asiaa ikäasenteista ja nuorista vanhemmista.

"Not only did I lose my brother that day, but I lost my mother too. Life from then on was about her suffering. She stayed home all day, she cried, she didn't pay much attention to us. Nothing was allowed to be more important than her suffering. Nobody else was allowed to have important problems. Her pain had to be worse than everyone else's. She preferred it that way."

Käyttäjän Humans of New York FBstä

Koska ihminen on oman kehonsa vanki ja näkee asiat tän yhden lihamöykyn (anteeksi) sisältä, sitä helposti samaistaa, ja samalla eristää. Minä oon tällainen tuo ei. Tuo näyttää tuolta tuo tältä. Ihmisen näköaisti on valtavan kehittynyt ja varsinkin länsimaissa eletään kulttuurissa, jossa ulkonäkö myös on tärkeää.

Kun johonkin asiaan uskoo vuosia, vuosikymmeniä, se alkaa tuntua todelta. On totta, avioliitto on tällainen. On totta, että tällainen työ on kunnon työtä. On totta, että äitiys on tällaista.

Ja kun se ei olekaan, naps. Syntyy riita, hämmennys. UHKA. Tuo uhkaa minun oikeaani.

Kun tarpeeks kauan elää yhtä totuutta, alkaa uskoa, että se on totta. Ei näe sitä mielipiteenä, näkökulmana, omana elämäntapana; sen sijaan näkee sen yleismaailmallisena totuutena siitä, mitä elämä on, mitä ihmisyys on ja mitä sen kuuluu olla.

In some ways, both of you are "right."

He doesn't understand who you are on that level and you don't get why he can't just agree with you.

By right, I mean, his life experiences have validated his ideas about the world. It does not mean he is correct, but in his head he is right.

Poisonous_Wallflower on Boyfriend (M25) and I (F25) had a blowout fight over 12 Years a Slave.

Kun tottuu johonkin, siitä tulee totta. Kun kokee jotakin uudelleen ja uudelleen, siitä tulee totta. Miehet ovat sikoja, elämä on pelkkää kärsimystä. Koen näin tämän täytyy olla totuus. Elämä on tylsää ulkomailla on kaikki paremmin tämän täytyy olla totuus. Suomi on paska maa tämän täytyy olla totta. Suomi on maailman paras maa tämä on totuuteni.

Totuuksia on useita. Seitsemän miljardia totuutta. Osa voi olla sun kanssa samanlaiia, ja sekös on mukavaa. On aina mukavaa saada vahvistusta sille, mitä itse uskoo: a-HAA siis tuokin uskoo, että äidin kuuluu jäädä kotiin! Haa mähän sanoin, totuus totuus!

Sitten, jos totuus onkin väärä, eli jonkun muun totuus, sen voi helposti mitätöidä: sinä et tiedä elämästä mitään, odotas vaan kun olet vanhempi, no mutta MEIDÄN kulttuurissa, ei Suomessa noin, ei aikuiset noin, lapsien kuuluu. 

Piiri pieni pyörii.

Thought of the day: pic.twitter.com/0J4itO9seQ
— Mind Blowing Facts (@urmindblown) 16. marraskuuta 2014

Totuushan ei ole ongelma. "Totuus" on pelkkä sana.

Totuus on termi, jolla rajataan osa pois: valhe, epätosi. Se, mikä nyt ylipäätään on epätotuutta ja mikä vain erilaista, on suuri väittelyn paikka.

"Totuus" on hyvää, oikeaa. On hyvä puhua aina totta. Valhe, epätosi on paha asia. Ei saa valehdella. Ehkä siks totuus on niin tärkeää: totuus on hyvien tyyppien juttu, hyvät tyypit tietää, mikä on totta. Ja sit tulee joku nainen, joka tunteekin olevansa mies, ja totuutta uhataan. Eihän elämää NOIN kuulu elää

"Totuus" terminä on vähän samaa kastia kuin "normaali". Se on kätevä tapa tuputtaa omaa oikeaa näkökantaa, joka sulkee muut pois. Kun näkökulmasta tulee totuus, se on jotenkin kiveen hakattu, pysyvä. Näkökulmista voi keskustella, mutta totuus, se ei pala TULESSAKAAN KUULETKO

Se, että mun näkökulma on mun, ei tee siitä yleispätevää totuutta joka kattaa kaikki maailman ihmiset tästä ikuisuuteen. Voin määritellä oikeaa elämää ja ihanteellista normaaliutta vaikka maailman tappiin asti, mutta se ei tarkota sitä, että mun teoriat yhtäkkiä hyväksyttäis yleismaailmalliseksi totuudeksi ja kaikenlaiset väärät hourailut lakkais uhkaamasta mun todellisuutta.

Olen sitä mieltä ettei kaikesta tarvitse sanoa suoraa mielipidettä. Jos siitä on jollekin jotain hyötyä, silloin on aihetta tuoda epäilyksen sana pöytään, mutta jos kommentista ei ole muuta hyötyä kuin toisen mielen madaltaminen, voi mielipiteen jättää sanomatta.

Rakkaudella, Hannele: "Oot huippu!"

Ei oo mitään totuutta. Ei oo yhtä oikeaa, ei oo yhtä normaalia. Ja sekös on niin kamalan hankalaa.

Joidenkin täytyy roikkua normaalissaan ja totuudessaan kynsin hampain, koska muuten elämä olis liian monimuotoista, liian kirjavaa, liian kaaosta. Olis liian vaikeaa ymmärtää, että on tuhat miljoonaa eri tapaa ajatella ja nähdä ja värittää ja pukeutua. Se olis liikaa, joten on parempi, että minä uskon minun totuuteen ja sillä sipale.

Jos on itse saanut vain yhden vaihtoehdon, yhden tavan, yhden ihmistyypin, yhden mallin, ei uskalla suoda niitä muillekaan. Koska sittenhän elämä olis ihan hirveää, kaikki vois olla vaikka onnellisia. Ja ei oikea todellisuus ole sellaista, eihän.

Kuva The Hunger Siten FB-sivulta.

Oot vitsi tapa ittes

Tapahtuipa päivänä eräänä seuraavaa. Päätin antaa palautetta kaikille asiakaspalvelijoille, joita kohtaan päiväni aikana. Siis kaikille. Ruokakaupan kassalle, raitiovaunukuskille, kokille, lääkärille, hoitajalle, taksikuskille.

Päätin puhua suoraan. Sehän on paras tapa. Ihmisellä on oikeus puhua suoraan, sanoa, mitä mielessä on.

Kirjoitin palautteet Wordiin. Tällaisia niistä tuli.

Hei, kaupan kassa. Vähän oot nolo. Etkö saanu muuta työtä hahaha. Etkö päässy muualle töihin vaan surkeimmat luuserit on töissä Alepassa. Kannattaisko tappaa itses.

Miks tää raitiovaunu on joka aamu myöhässä?!!!!!!!!!!!! ETKÄ VOI EES AJAA AJOISSA KANNATTAISKO VITTU HANKKIA TOINEN TYÖPAIKKA JOS ET PYSTY AJAAN AIKATAULUSSA vitun luuseri

Suomalainen terveydenhuolto on vitsi. Tapa ittes

Teidän kasvispihvit on ihan paskaa hankkikaa parempi kokki oottekste jotain vitun maahanmuuttajia painukaa vittuun Suomesta!

Taksilla ajaminen tuhoaa maailman ja sä vaan ajat silti taksia EIKÖ HÄVETÄ?!?!?!??!?! Vitun homo luuseri

Tulostin nämä ja vein ne sitten hymyillen kaupan kassalle, raitiovaunuun. Ojensin ne ihmiselle ja katsoin häntä silmiin ja annoin hänen lukea mielipiteeni, siinä hänen edessään seisten. Sitten annoin hänen vastata minulle samalla mitalla.

Suomalaiset ostavat t-paitoja, joissa lukee ”Positiivisuus on perseestä” tai ”Se, mikä ei tapa, se vituttaa”. Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on jalostettu kokonainen sarja: Toiseksi eniten vituttaa kaikki, Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja niin edelleen. Kustantaja myy myös kalentereita.

Kyllä australialaisetkin valittavat, mutta heille vitutus ei ole kansanperinne. Eikä siitä paineta paitoja.

Kodin kuvalehti: Noora Mattila, Kielteisyys ei ole hauskaa

Mitään yllä kuvaamaani ei tietenkään tapahtunut. Eihän lähikauppa tai terveysasema nyt mikään Internet ole.

Onko pakko olla kiva jos ei haluu

Niin. Että onko pakko olla kiva jos ei haluu?

Ei oo. Ei. Mutta oisko siitä haittaa?

Amerikkalaiset kertoivat, että heidän kerrostalossaan asui ihmisiä, jotka eivät tervehtineet heitä kertaakaan kolmen vuoden aikana. He ajattelivat asian johtuvan heidän ulkomaalaisuudestaan, mutta lohdutin heitä kertomalla, että suomalaiset ovat yhtä tylyjä omankin maansa kansalaisia kohtaan.

Australiassa kasvaneena tunnistin heidän harminsa. Jos Australiassa puistossa tai kävelytiellä tulee vastaan tuntematon, häntä tervehditään. 

HS.fi, Timo Niukkanen: Miksi suomalaiset eivät tervehdi?

Kävin Kanadassa. Se on totta: siellä kaikki alkaa jutella heti. Kaikki tervehtii. Se oli vähän outoa, vähän ahdistavaa ensin. Sit vähän kivaa.

Mitä haittaa on siitä, että on kiva?

Lopulta kuski tiuskaisee todella aggressiiviseen sävyyn naiselta, että onko tämä ensimmäistä kertaa raitiovaunussa. 

"Olen", vastaa nainen. Vaikka hän on tähän saakka suhtautunut käsittämättömällä leppoisuudella ja ymmärtäväisyydellä kuljettajan tökeröön asiakaspalveluun, nyt hänen silmänsä kostuvat ja leuka alkaa vapista.

MTV Uutiset: Raitiovaunukuski remusi asiakkaalle: Apulaiskaupunginjohtaja puuttui asiaan

Mitä haittaa on siitä, että on kiva?

Onko se vaivalloista, hankalaa? Eikö aina jaksa? Eihän kukaan. Mutta jos olisi asiallinen? Onko se liian vaikeaa?

Onko elämä vaikeaa, kun on kiva? Onko kivuus taakka? Mitä haittaa siitä on, jos on kiva?

Hyvin harvoin tuhannet ihmiset jakavat kertomuksia, joissa ohikulkija auttaa pulassa olevaa lasta, soittaa ambulanssin maassa makaavalle tai pysäyttää yksin kaupungilla harhailevan vanhuksen.

Vaikka niin tapahtuu, joka päivä.

Miksi ikävät tarinat vahvistavat niin helposti kielteistä käsitystämme muista ihmisistä ja saavat meidät yleistämään niiden perusteella? Johtuuko se pelosta, että kukaan ei auta itseämme, jos joskus olemme heikkoja ja haavoittuneita?

HS.fi, Minttu Mikkonen:"Ohikulkija auttoi pulassa olevaa lasta" – myös hyvät arkitarinat on saatava jakoon

Mitä haittaa on siitä, jos välittää? Välitänkö vahingossa lähimmäisestä niin paljon että hän tulee riippuvaiseksi minusta oho hups tuhosin hänen elämänsä

Enpä usko.

Mitä haittaa on tervehtimisestä, asiallisuudesta? Mitä haittaa on sanoa "moi"? Miksi se ärsyttää?

Onko kamalaa, kun tuntee naapurinsa? Alkaako ne sitten tungetella, soitella ovikelloa? Pitääkö sitten kohta jutella kaikille lenkkipolullakin eihän siihen ole kellään aikaa

Mitä haittaa on siitä, kun on kiva?

Opimme, että kokoontumistilassa ihmisellä tulee olla maksimissaan 45 metriä matkaa poistumistiehen. Opimme, että ovien tulee olla 120 cm leveät. Meidän ovemme olivat 5 metriä leveitä, mikä aiheutti tietenkin ongelmia. Mitä jos nosto-ovi onkin suljettu? No, ei se ole. Ja sen vieressä on myös sellainen tavallinen ovi, jos tuo 5 metriä leveä reikä seinässä olisikin jotenkin ongelma.

---

Opimme nimittäin myös, että ei ole olemassa väliaikaista toimintaa, joka jatkuisi yli kaksi viikkoa. Meidän 2,5 kk jatkuva toimintamme olisi siis byrokraattien mielestä pysyvää.

Annadegerholm.wordpress.com: Kertomus siitä, kuinka viranomaiset estivät kirpputorin

Mitä haittaa on siitä, että kannustaa? Mitä haittaa on mahdollisuuksista?

Tuleeko maailmasta yhtäkkiä karmiva paikka, jos lapset uskoo itseensä ja kykyihinsä, jos ne uskaltaa yrittää, saavuttaa? Mitä sellaisista lapsista tulee jotka vaan haihattelee ja unelmoi

Meneekö koko yhteiskunta perikatoon, kun ketään ei lytätä? Romahtaako markkinat, jos ollaan toisillemme lämpimiä? Jos kannustetaan?

Mitä haittaa on lämpimästä asenteesta?

Pakkohan Hogeweykissä on jotain ongelmia olla? Vähintään hintalappu, jonka täytyy olla tähtitieteellinen. Ei kai verovaroilla sentään voi tarjoilla viiniä dementikoille?

Kylän rakentaminen maksoi 19 miljoonaa, mikä rahoitettiin lähes kokonaan julkisista varoista. Teatteria varten tarvittiin myös sponsoreita ja lahjoituksia.

Hoitokustannukset eivät kuitenkaan ole sen korkeammat kuin muuallakaan.

SK, Maija Haavisto: Muistisairaat saivat oman kylän – täällä heitä kohdellaan ihmisinä

Mitä haittaa on ilosta, mitä toivosta?

Onko kaikkien menneiden sukupolvien elämä  ja kärsimys ollut ihan turhaa, jos minä iloitsen? Onko suomalainen sisu sitten menetetty, jos me aletaankin puhua ja pussata?

Kuka kärsii, jos olen kiva? Mitä haittaa siitä on, kenelle? Voisko puolituttu työkaveri yhtäkkiä vaikka pitää mua MUKAVANA eihän se käy en minä nyt ehdi olla kiva

Mitä haittaa on asiallisuudesta?

Palaamme siis lopulta kysymykseen, tarvitseeko suomalaisen tervehtiä? Ensinnäkin kysymys on jo sinänsä aivan pöhkö. Toiseksi ihmettelen, että mikä on se uhkakuva joka syntyy siitä, että tervehtisimme? 

Sinivalakosinsilimin: Epätervehtivä kansa ei ole kenellekään eduksi

Niin. Että onko pakko olla kiva jos ei haluu?

Ei oo. Ei. Mutta oisko siitä haittaa?

Käyttäjän The Hunger Site FB-kuva

Huorille käy noin

Itsekin joskus tekee sitä. Syyttää uhria.

No mikset lukinnut ovea? Miks olit niin huolimaton? No laitoitko sen pyykin ulos kuivumaan ennen kuin se varastettiin, ai et? No niin, ei ihme että joku pölli. Oliko leivässä sun nimi? Ai ei? No mistä ne olis voinu tietää, että se on sun?

Kerron, mistä.

Siitä, ettei se oo niiden leipä.

I told a very close friend, one of the few people I did tell. She told me it was my fault that I had led him on somehow. She told me that because I had spent time with him alone, that meant I had automatically given consent. She then said to me: ‘Well you do dress like that’. 

Vagenda magazine: Why Young Girls Aren’t Speaking Out About Rape

Vaikka sä jättäisit kassis keskelle tietä epähuomioissas, se on silti sun. Ei muiden. Ei siitä tule jonkun muun omaisuutta siksi, että teit virheen tai olit (aikauheeta) huolimaton.

Ei se, että annat avaimes kaverillesi jotta se kastelis sun kukkia, anna sille oikeutta varastaa sun telkkaria. Ei se, että sun koira karkasi, anna muille oikeutta ottaa sitä omaksi. Vaikka mummo lähtis kauppaan kello 04.23 yöllä, se ei oikeuta ryöstämään ja hakkaamaan sitä. Ei. Ei ei ei.

Ei se, että oot yksin miehen seurassa, oikeuta raiskaamaan. Suostumus ei oo sitä, ettei sano ei. Se on sitä, että sanoo "kyllä".

Nyt tehdään harjoitus. Tehdään harjoitus, jossa sä katsot näitä kuvakehyksiä ja kuvittelet niihin sulle rakkaita naamoja. Tuttuja naamoja. Kuvittele parasta ystävääs tai siskoas tai mummias. Kuvittele äitiä tai isää. Näe veljes. Näe lapses naama kehyksen sisällä, näe sen ilme, näe hymy. Näe sun opettaja tai työkaveri tai nettitoveri tai kuka tahansa, näe se, näissä kehyksissä.

Kuvalähteet: 1, 2, 3, 4

Katso sitä naamaa. Katso mummis kasvoja ja sano, että no, kyllähän sen jokainen tietää että kun iltamyöhällä kävelee niin noin sattuu. Katso äitiäs ja ole lohduttamatta sitä ja sano, sano, että no noin käy kun käyttää meikkiä.

Oo kova. Oma vikahan se on! Kyllä tyhmän pitää jo oppia, huolimattoman ymmärtää! Jos jätit pyöräs lukitsematta niin itseäs saat syyttää.

Katso sitä. Katso ja sano se. Äiti, sä ansaitsit tämän, itse teit tämän itselles, sori vaan. Isä, mitäs menit tankkaamaan autoa yöllä ilman seuraa, kyllä sua ansaitsikin puukottaa. Mitäs jätit lompakon siihen pöydälle mitäs jätit tyhmä.

Katso. Sano. Oo kylmä.

Katso parasta kaverias ja sano että se näyttää huoralta huoralta huoralta huorille käy noin

Katso sitä naamaa: katso lapses naamaa ja sano, no mitäs olit alasti rannalla, ei ihme, että setä tuli käpälöimään.

Eikö tee mieli sanoa? Eikö tunnu oikealta kommentoida minihameita ja liikaa känniä, kun naama on tuttu? Eikö, äitiä, siskoa, lasta voikaan syyttää typeryydestä ja huolimattomuudesta?

No ei voi. Eikä voi mummoakaan, eikä isää, eikä bestistä.

Sitä kaikki uhrit on. Jonkun äitejä ja isiä ja bestiksiä.

Hehheh manne

Oon aiemminkin kirjoittanut siitä, miten ihminen luulee olevansa jonkunlainen, mutta käyttäytyy ihan eri tavalla. Minä olen reilu ja itsenäinen mies, hei äiti elätä mua kun olen 30

Olin tässä hetki sit itselleni melko vieraassa seurassa. Paikalla oli nainen ja mies. Nainen alkoi kertoa mulle hauskaa juttua, joka päättyi suunnilleen tällaiseen loppukaneettiin: toi on pukeutunut kuin manne.

Sitten se nauroi. Ja mä, mä mietin, että oikeastiko tuo puhuu noin. Ja sit, sit. Mä naurahdin.

Sit vasta tajusin, mitä olin just tehnyt.

Englanninkielisessä keskustelussa käytetään termiä "ally cookie", jolla viitataan juuri tähän oletukseen, että kun etuoikeutetussa asemassa oleva toimii sorretun ryhmän hyväksi, on sorrettu ryhmä velvollinen palkitsemaan tämän uljaan yksilön.

Sinin punainen ajatus: Liittolainen tahtoo keksin!

Mä en hyväksy syrjintää, en hyväksy rasismia. Näin aattelen itsestäni. Kuitenkin, kun oli toiminnan aika - aika sanoa että älä puhu noin älä käytä tota sanaa se on törkeä - mä jäädyin. Ja kun mä jäädyin, tein sen, mitä oli helpoin tehdä: menin mukaan, liityin enemmistöön. Hehee manne

Ai että olin vihainen mulle. Raukka. Nössö. Pelkuri

Maailma ei muutu niin. Se ei muutu sillä, että me pelätään, ettei kehdata sanoa, että miettii "no ei se juttu nyt ollu niin paha, pikkuhuumoria"

Ai ei? Entä, jos sun perheestä käytettäisiin jotain halventavaa termiä? Mistä saa sanoa, oisko "huora" jo tarpeeks rumaa kieltä? "Ryssä"?

Se, mitä mun aikana saa ja ei saa sanoa, on mun vastuulla. On mun vastuulla sanoa, että mä en hyväksy, ettei toisia saa kiusata, että sen täytyy loppua nyt.

Telepatiaa ei oo. On mun vastuulla kertoa, mitä mä ajattelen, eikä raukkana nauraa samoille vanhoille stereotypiolle, ehehe no ei se nyt niin paha ollu ei täs mitään kyllä noin voi sanoa

Nice guy ei ajattele, että kohteliaisuus ja ystävällisyys ovat tavallisia ihmisten kanssakäymiseen liittyviä asioita, jotka eivät velvoita ketään seksiin. Naisesta ei välttämättä ole viehättävää, että toinen on kohtelias vain siksi, että saisi laittaa peniksensä hänen sisäänsä. Mukava mies huijaa, eikä haluakaan olla ystävä. Hän haluaa palkintoseksiä siitä, että käyttäytyy kuin normaali ihminen.Deittisivusto OKCupidissa monet miehet kuvailevat itseään termillä "nice guy".OKCupid's Nice Guys -blogissa tarkastellaan heidän profiilejaan hiukan tarkemmin. Itsensä mukavaksi kundiksi nimennyt mies mainostaa seuraansa muun muassa kertomalla, että "JOSSET OO VALMIS PANEEN EKOILLA VITUN TREFFEILLÄ, ÄLÄ VITTU EDES VAIVAUDU LUKEEN TÄTÄ".

NYT.fi: Mukava kundi haluaa palkintoseksiä normaalista käytöksestä, Maria Petterson.

Myöhemmin se nainen totesi, että no, ei toi tainnut olla kauheen hauska juttu. Ehkä se tajusi jotain.

Mutta se ei ollut mun ansiota.

Näpit irti mun tuntemuksista

Se, miten ihmiselle puhuu, kertoo paljon puhuttelijasta. Journalisti-lehteä lukiessani kiinnitin huomiota takasivun kommenttiin Katri Helenasta:

Juttelee henkien kanssa. Kun haastateltava alkaa vakavissaan kertoa keskusteluistaan henkimaailmaan siirtyneiden kanssa (Voi hyvin 3/2014), toimittajan kannattaisi ainakin hetkeksi laittaa nauhuri pois päältä ja jatkaa haastattelua hetken päästä muista teemoista.
Journalisti: Takasivun kuva, Manu Marttinen

Oon aiemminkin kirjoittanut täällä, että ihmisellä on oikeus mielipiteeseen, vaikka se olis ihan tyhmä. Se on tietenkin hauska heitto, jolla kerron vakavaa asiaa. Sitä, miten kenenkään kokemusta ja tunnetta ei saa vähätellä.

Musta tää Katri Helena -kommentti on uskomattoman asiaton, ja vielä toimittaja-alan ammattilaiselta. Kun ihmisen tekee mieli puhua hengistä, niin äkkiä nauhuri kiinni eihän tollasia asioita saa sanoa, ei niistä saa tiedottaa?

Vähän samalla tavalla skitsofreenikolta ei vois kysellä, että miltä sairauden kanssa eläminen tuntuu. Hui, nyt se puhuu äänien kuulemisesta äkkiä nauhuri kiinni. Samalla tavalla tätä ajatusmallia voi laajentaa kaikkiin aiheisiin, jotka ei sovi omaan maailmankuvaan: mummot pois radiosta ne vaan hourailee ei ne mitään tajua nykymenosta. Hei nyt äkkiä pakoon, tuo läski yrittää puhua siitä, miltä tuntuu elää lihavana

On vaikeaa kuvitella, että  lehdessä kysyttäisiin yhdeltäkään mieshaastateltavalta, kenellä maisella on parhaat tissit. Miksi siis Me Naisten mielestä on hyväsyttävää ja epäilemättä myös hauskaa kysyä naiselta asioita, jotka esineellistävät miestä? Eikö tällaisen "huvittelun" aika voisi olla jo ohi?

Sivusilmailya.blogspot.fi: David Beckhamin pylly

A few years ago, a famous Brazilian comedian joked about the ugliness of victims of rape he saw protesting on the streets. “Why are you complaining?” he asked. “The men who did this don’t deserve to be imprisoned, but hugged.”

Vanessa Barbara: Life as a Brazilian Woman

Ootko koskaan ollut surullinen ja toinen ihminen on käskenyt piristyä, sanonut pikkujutuksi, elämä jatkuu, älä nyt? Tiedätkö, millasta se on? Sitten tiedät, mitä kokemuksen vähätteleminen on.

Se on sitä, että ihmiselle sanoo hymyillen: sinun tunteillasi ei ole väliä. Sinun kokemuksellasi ei ole väliä. Sillä, miltä sisälläsi tuntuu ei ole väliä. Se on väärä tunne. Sinä et saa tuntea noin, tunne mieluummin näin.

Auttaako se? No, sano auttaako? Piristyitkö, kun toinen käski? Lakkasitko tuntemasta surua, kun käskettiin olla iloisia? Menikö suru hajonneesta käsilaukusta ohi, kun toinen sanoi pikkujutuksi?

Menikö? Menikö?

Millä oikeudella toiselta voi ottaa pois tunnekokemuksen? Millä? No et sinä NOIN voi tuntea ei sinusta siltä tunnu

Mistä sä tiedät miltä musta tuntuu? Tai kenestä muustakaan? Et sä oo kukaan muu, sä olet sä.

Katsoin ihan hetki sitten videon, jolla puhutaan siitä, miten vanhemmat vahingossa ja ajattelematta opettaa lapselleen, että sanan "ei" sanomisella ei ole väliä. Jokainen haluaa kertoa lapselleen, että kun seksikumppani sanoo "ei", täytyy lopettaa. Sit samalla moni tekee alitajuisesti monia juttuja, jotka kertoo, että sun tunteilla ja sun eillä ei ole väliä.

En tiiä, onko videon ihminen mikään asiantuntija eikä mulla ole lapsiakaan, mutta tunnistin tosi vahvasti pari videon pointtia: sen, kun lapsi sanoo "on nälkä" ja vanhempi sanoo "mutta justhan me syötiin ei sun voi olla nälkä". Ja se, kun pakotetaan halaamaan sukulaista, jota ei itse halua halata. Ei sun tunne ole oikea et sä noin tunne anna mennä nyt vaan

Se, kun ei saa tuntea, mitä tuntee. Se, kun siitä tuomitaan, kun sitä vähätellään, kun siitä tehdään pilkkaa. Kun se on jotain höpöhöpöä.

Meidän naapuri nauroi meille kerran, koska me pidetään turvaketjua kiinni öisin. No kuka tänne nyt tulee ulko-ovikin on lukossa

Ei oikeutta pelkoon, ei oikeutta iloon, ei oikeutta olla harmistunut pikkujutusta. Sitä näkee paljon. Et sinä voi olla tästä asiasta surullinen ei se ole surullinen asia

Kerro mulle sun kaverin elämäntarina. Koko tarina. Kerro, mitä se tunsi, kun se meni tarhaan. Kerro, mitä se miettii mennessään nukkumaan. Kerro mulle sen suurin salaisuus. Kerro sen lempisukulainen, lempipaikka, lempipuu. Kerro koko elämäntarina, kaikki, mitä on.

Ai, et pysty? Sitten et varmaan tiedä, mitä kaikkea se on kokenut. Niitä tuhansia ja taas tuhansia asioita, pieniä nyansseja, tapaamisia, kohtaamisia, ilkeitä nettiviestejä, chattailua 1990-luvulla, sitä kun joku kerran tönäisi bussissa, sitä miltä sen rakkaus tuntuu.

Ei mun tunteet oo sun tunteita enkä mä tunne samalla tavalla. En mä ole elänyt sun elämää sun perheessä sun temperamentilla sun sisaruksen kanssa. En mä tiedä, miten elämä on sua muovannut, mikä teki sut ekan kerran surulliseksi, koska sut nolattiin ekan kerran, mitä sä pelkäsit lapsena. Mä en tiedä niitä juttuja.

Jos tietäisin, jos olisin kokenut ne, meillä olis samat tunteet. Muttei ole.

Sun tunteet ei ole mun, eikä mun tunteet ole sun. Ne ei voi koskaan olla samanlaisia, koska mä en ole sä, etkä sä ole mä. Ja siksi, siksi, sulla ei ole oikeutta ottaa pois mun tunteita, mun ajatuksia, mun uskomuksia. Eikä mulla sun.

Vaikka uskoisitkin henkimaailmaan.