"Sinä olet tainnut lihoa" ja muuta aikuisten shaibaa

"Sä olet tainnut lihoa siellä lomalla." Tällaisen kommentin sain, kun kokeilin housuja kaupan sovituskopissa.

Uskon, että voin kertoa ihmisille, miten mulle puhutaan. Että mulle voi alkaa puhua vain tietyllä tavalla. Tästä seuraa se, että koulutan jengiä vähän kuten koiria: jätän jotkut jutut, ne epätoivotut, vain huomiotta. Esimerkiksi tällaiset. 

Jatkoin puhetta toisen henkilön kanssa, joka pyöritteli kommentille silmiään. Kiitos siitä, henkilö.

Vieläkin vituttaa, vaikka muka olin tilanteessa niin sika-zen.

SAAPUESSANI uimahallille isken vaatteet kaappiin ja marssin uimakassi kädessäni vesipullontäyttöpisteen kautta suihkuille. Ohitan muita naisia, jotka pukevat ja riisuvat hitaasti ja vaikeasti pyyhkeidensä takana.

Minulle on kerrottu, että jotkut ihmiset vain kaipaavat yksityisyyttä sellaisella hetkellä. Että kainous ei välttämättä ole samaa kuin ruumiillisuuden häpeäminen. Uskoisiko tuota?

Rosa Meriläinen HS.fissä

Mä vihaan tätä maailmaa. Naisille luodaan koko ajan mitä älyttömimpiä tarpeita, jotka lähes poikkeuksetta liittyy siihen, että ilman näitä tuotteita naiset on rumia ja haisee pahalle. 

Uusin löytöni on pilludödö. 

Iida Annastiina Ketola Facebookissa

Kysyin kaveriltani, mitä hyötyä tämmösestä kommentoinnista voi mahdollisesti olla. Hän ihmetteli samaa, oli ollut samassa tilanteessakin. Ai että, on se aina kiva tietää, että tällaisia kommentteja satelee muillekin. On oikein mieltäylentävän ihanaa, että kommentoijina on aina ne aikuiset naiset. Ei mulle yläasteen jälkeen oo tullut läskikommentteja muilta kuin vanhemmalta sukupolvelta. "Aikuisilta".

Kun nainen ottaa paidan pois, omana itsenään, siihen sisältyy häpeän nielemistä, rohkeutta, sankaruutta. Mukana on viesti siitä, että ”itsestäni huolimatta hyväksyn itseni.”

Kukkalaakso-blogin Oletko rantakunnossä, häepä -tekstistä

Ihan voitte tähän alle nyt kertoa, mitä siitä saa. Niin, sinä viiskymppinen siellä, puhun sulle. Mitä aattelit, että tällä kommentilla saat? Mitä tapahtuis?

Aattelitko että oon ihan silleen VOI KIITOS IHANA KUN SANOIT MINÄPÄ MEEN NYT HETI OSTAMAAN LAIHDUTUSSMOOTHIEN? Sitäkö aattelit? Niinkö toivoit käyvän?

Aattelitko, että oon samaa mieltä? Että liityn siihen lässyttävään painonrääpimäkuoroon, joka tuntuu puolelle naisista olevan vakiharrastus? NO NIINHÄN SE ON JOO OON NYT RUMA LÄSKI VOI ETTÄ VOI ANTEEKS KUN OONKIN NÄIN LÄSKI AI KAMALA HEI MIEHET MIHIN VOIN LÄHETTÄÄ SEN ANTEEKSIPYYNTÖKIRJEEN VARTALOSTANI? Niinkö aattelit, että sanon?

Aattelitko, että alan itkeä? Sitäkö se on? Ootko joku koulukiusaaja? Ihan tosi-kovistyyppi? Aattelitko että oon silleen YHYHYHYY OTA MUN LOUNASRAHAT KUNHAN SANOT MUA NÄTIKS

No, kerro nyt. Kirjota siihen alle. Anna tulla. Ihanko äidilleskin puhut noin? KYLLÄPÄ IRMELI  ON PAISUNUT AI AI

Olen halunnut kirjoittaa jo tovin siitä, että olen nykyään, ainakin joillain mystisillä, lääketieteellisillä terveysmittareilla, lievästi ylipainoinen. Pikkuisen lihava. Sen verran, että takapuoli näkyy myös edestäpäin katsoessa, reidet hankaavat yhteen ja mahassa, etenkin alamahassa, on paksuja, pehmeitä makkaroita, jotka eivät enää päästä lantioluita läpi.

En voi uskoa, että kirjoitan näin, mutta se tuntuu ihanalta. Minä tunnun minusta ihanalta.

Ruskeat tytöt -blogi: Haluan olla ylipainoinen

Ei tää oo mikään yläaste. Pistä se suukki neppariin, jos sieltä ei oo kerran tulossa mitään kaunista, ja lakkaa puhumasta mulle noin. Lapsillekin sanotaan, ettei saa olla tuhma; nyt minä sanon sulle. Lopeta toi.

Sä et saa musta mitään. Mitään. Piste.

We aren't barbies. We are made of flesh and blood. These are all the same body -- my body. I have worked hard for this body and I am proud of this body. In a world where we are surrounded by the images of our friends highlight reel sometimes it's good to see a little reality so we can keep our expectations real. No matter where you are on your body's journey, be proud and love yourself. Make goals because you love your body not because you hate it.

Kuva ja reksti Imgurista

   

Ole hyvä, älä tee noin

Arvatkaa, mitä teen usein, kun ootan vaikka bussia tai muuten on luppoaikaa? Keksin Nasevia vastauksia. Siis niitä, mitä tarttis, kun joku hapan setä tulee valittamaan tai joku persnaama kommentoi sun painoa metrossa. Niitä vastauksia, joita ei koskaan tajua ajoissa.

Tänään luki Helsingin Sanomissa, että viikonlopun kaupunkifestarit olivat poikineet yli 200 valitusta.

Voi että sentään.

Basso oli jumputtanut vielä iltauutisten aikaan niin, että iltatee oli hölskynyt monen keskusta-asujan reisille. Ja se nuorten naurun määrä.

Helvetillistä kuunnella ja katsella ihmisiä, jotka pitävät hauskaa.

Festarialueella oli liikkunut viranomaisia desibelimittarit sojossa mittaamassa, että melu ei aiheuta kuolemanvaaraa keskustan kerrostaloissa asuville.

Keskusta-asumista mainostetaankin yleensä sloganilla: ” Oletko kyllästynyt maaseudun meluun. Tule meille nauttimaan keskusta-asumisen syvästä hiljaisuudesta.”

Havaintoja parisuhteesta

– Joskus tosin olen törmännyt asenteeseen, että elämäni on haihattelua. Etten tartu perinteisesti asioihin, kun yleinen käsitys on, että pitää puurtaa yhdessä työpaikassa pitkään. Koetaan, etten ole vakavasti otettava, kun teen välillä jotain muuta.

Yle: Laura on Suomessa psykologi ja Indonesiassa sukellusopettaja

Kaikenlaisia tilanteita on hyvä mielikuvaharjoitella. Yläasteella me oikeesti harjoiteltiin kieltäytymään huumeista: ohjaaja tuputti huumeita (no ei siellä oikeesti niitä ollut ehkä kai toivon) ja käytti kaikki painostuskeinot aina "oot vähän laimee tyyppi" -syytökseen asti. 

Mun kieltäytymis-live olis ollut "ei kiitos, en halua pilata elämääni". En päässyt koskaan käyttämään sitä, että kiitti vaan.

Harjoittelen mielessäni esimerkiksi sitä, miten menisin väliin johonkin ahdistelutilanteeseen. Tietty sitä toivois olevansa semmonen arnoldschwarzenegger-tyyppinen sankari joka on silleen COM WIT ME IF U WANT TO LIV mutta emmää oo, eikä se ehkä tosielämässä toimis. Olen kehitellyt mielessäni asioita, joita mun tuntuu helpolta sanoa. Niitä on esim.

• Älä hei tee noin
• Ole hyvä, älä tee noin
• Anteeksi, voitko lopettaa tuon

Yks kaveri kertoi, että sen kulmilla asuu Pervo Ahdistelijasetä. Se aina lähestyy sua salakavalasti jossain bussipysäkillä ja aikoo paljastella itseään, tai jotain. Kaveri kertoi sedän nähdessään huutavansa aina näin: "SINULLA ON VIISI SEKUNTIA POISTUA, MUUTEN ALAN HUUTAA".

Ei se ekalla kerralla toiminut. Kaveri oikeasti alkoi huutaa.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Se toimi. Aion ehkä varastaa ton taktiikan, jos joskus tulis tilanne.

Ei sillä, että se tilanne aina olis joku ahdistelu. Tiiätteks, miten vaikeaa on kysyä "onko sinulla kaikki hyvin" joltakulta vieraammalta? Sitäkin kannattaa treenata.

Aina ei tarvitse ees puhua. Kerran, kun töissä oli vaikea hetki, laitoin vaan kämmenen toisen ihmisen selälle ja annoin sen olla siinä. En tehnyt mitään. En osannut sanoa mitään, eikä mikään ois oikeastaan auttanutkaan. Mutta se, että uskalsi jotenkin olla läsnä, tuntui hyvältä. Rohkealta.

– Yksi tapa on ottaa katsekontaksi toiseen matkustajaan ja kysyä, että eikö me voitaisi mennä tuohon väliin. Kun kaksi ihmistä on liikkeellä, myös muiden ihmisten on helpompi lähteä mukaan.

Miksi kukaan ei puuttunut ahdisteluun Tapanilassa? – Näillä ohjeilla katkaiset häirinnän

Ootteko nähneet Amelié-elokuvan? Siinä puhutaan siitä kuiskaajasta, jota ujot tarttis kadulla. Musta tuntuu, että oon kirjoittanut tästä aiemminkin. Kuiskaajia ei kuitenkaan oo olemassa. Siks suosittelen treenaamista.

Näitä mä harjoittelen.

• Älä hei tee noin
• Ole hyvä, älä tee noin
• Anteeksi, voitko lopettaa tuon
• Älä tule enää lähemmäksi mua
• Kuuntele kun puhun sinulle! Älä tule lähemmäksi minua! (huutaminen on mulle vaikeaa, siksi mielikuvaharjoittelen sitä)
• Musta tuntuu epämukavalta kun...
• En pidä tästä
• Auttakaa, minua ahdistellaan/apua!
• Olen eri mieltä/En ole samaa mieltä (mun on vaikeaa olla olematta kiltti. eli olla miellyttämättä joka hiton ihmistä universumissa)
• Musta tuntuu pahalta, kun sanoit/teit noin
• Musta tuntuu, että oot mulle vihainen, onko jotain mitä oon tehnyt
• En halua olla osallisena tässä keskustelussa, puhutaanko jotakin muuta
• Musta tuntuu, että sinun on jotenkin paha olla. Onko?
• Voitko huonosti? Voinko auttaa?
• Tarvitsen apua, auta mua, ole mun tukena

Opettele. Ja opeta muille. Koen, ettei siitä voi olla kuin hyötyä.

Siinä sitten yhessä ooteltiin, että ihmiset tuli kaupasta ulos. Toinen pojista kiemurteli ku ois ollu muurahaisia kalsareissa ja toisen alaleuka väpätti ja välillä piti käydä nurkan takana kyyneliä pyyhkimässä. Toinen yritti, että eikös miula oo muka kiire minnekään? Kerroin, että tämmöset asiat selvitetään oli kiire tahi ei.

Ensimmäisenä kaupasta tuli vanha rouva. Pojat kävivät reippaasti pyytämässä anteeksi. Rouva sanoi, että kovin olikin mielensä pahoittanut mutta oli nyt hyvillään kun tulivat asian selvittämään!

Lara Joanna FB:ssä

Pelko silmissä nämä kiusaajat katsoivat kuinka langetin varjon heidän ylleen ja kysyin vihaisena, mutta asiallisesti että mikäs täällä mahtaa olla ongelma. Poikia ei ilmeisesti juurikaan järki pakottanut kun vastaus oli laatua "noku tämä (nimi piilotettu) on ihan paska pelaamaan ja se on vielä typerän näkönenkin." Tästä varsin pöyristyneenä totesin jokseenkin seuraavaa:

"Anteeksi nyt vaan mutta ensinnäkin te olette vielä nuoria, yritteliäitä poikia, eikä teidän kuulukaan olla lajin huipulla tässä iässä. Toiseksi, on aivan järkyttävän naurettavaa mollata toista asioista, joille hän ei itse voi mitään."

Sasu Villikka FB:ssä

OLISI KANNATTANUT KUUNNELLA

Yks päivä olin menossa junaan ja pelästyin, kun nainen alkoi rääkyä. En oo pitkään aikaan kuullut sellaista ääntä: sellaista, että huudetaan niin kovaa kun kurkusta lähtee, niin, että ääni särkyy.

Vilkuilin ympärilleni. Missä se rikos tapahtuu? Ketä kuristetaan?

Huutaja oli eräs äiti. Se huusi lapselleen että IIDA ELINA SOFIA MARITTA NYT PYSÄHDYT HETI ET MENE YHTÄÄN ETEENPÄIN KUULETKO!!!!!!!!1111111111111

Ymmärrän, että maailmassa on vaaroja, ja maailman vaaroista pitää opettaa lasta. Mutta onko pakko huutaa niin, että tulee sydänkohtaus? Onko pakko rääkyä niin, että ohikulkijat luulee seuraavansa murhan tapahtumista? 

Monesti näkee sitä, että lapsi kaatuu, ja sit se alkaa. Huuto.

NO VOI HITTO MINÄHÄN SANOIN ETTÄ NOIN KÄY OLIS KANNATTANUT KUUNNELLA AINA SAA HÄVETÄ SUA AINA

Mä ymmärrän, jos sä olet väsynyt. Ei mulla ole lapsia, mistä mä tiedän. Ehkä ne on raivostuttavia pikkuhirviöitä, jotka ei koskaan kuuntele. Ehkä tää on eka ja ainoa kerta, kun huusit. Ehkä.

Onks pakko vastata vihalla siihen, että toisella oli hetken niin hauskaa, että kaikki unohtui, myös säännöt?

Koska sääntöjä tulee noudattaa. Ai-na. Terkuin naapurisi

Lapsi ja se kiemurteleva peukku saattavat olla juuri siinä kohtaa maailman suurin este. Kiukku ja vihaisuus iskeytyvät esteeseen. Äiti tai isä on vihainen. Ja lapsi luulee, että hänelle, koska lapsi ei pohdi sillä hetkellä työmatkabussia eikä hän tavoita isän tai äidin tärkeää palaveria, johon hänen pitää ehtiä, eikä lapsi tiedä, että äiti tai isä on oikeastaan vihainen niille sadalle meilille, jotka odottavat työpaikalla.

Sanna Wikström: Lapsi ei tiedä, että olet vihainen kiireelle etkä hänelle

Viime viikolla FB:ssä kiersi Unicefin jakama kuva. Siinä naapuri mäkätti, kun lapsille vois opettaa, että kerrostalossa pidetään TURPA KIINNI

No ei siinä silleen lukenut, mutta sitähän siinä tarkoitettiin. Että oisitte jumalauta hiljaa ettei kuuluis piippaustakaan.

Verenpaine nousi taas välittömästi, mutten kirjoittanut mitään. Unicef kirjoitti ihailtavan hillitysti näin:

1) Lapsilla on täysi oikeus leikkimiseen niin kotona kuin pihalla

2) Jos aivan kohtuutonta häiriötä ilmenee, siitä kannattaa jutella kasvokkain, ei nimettömillä lappusilla.

3) Sanoimmeko jo, että leikki on lapsen oikeus.

Sitä sietää miettiä.

Ja ehk myös tätä.

Ride Elina Sarpolan FB-kuva

Eilinen Disney on Ice melkein pakahdutti mut epätoivoon. Miten lapsille puhuttiin, miten vanhemmat olivat facebookissa koko näytöksen ajan, miten kun Helinä-keiju kuoli ja se piti taputtaa hereille jos uskoo ihmeisiin, kukaan vanhempi edessäni ei jaksanut taputtaa ja he eivät edes huomanneet miten heidän lapsensa hämmästelivät tätä. 

Hartwall areena oli täynnä ja hyttysistäkin olisi lähtenyt isompi ääni. (Helinä silti nousi, se kuului esitykseen.) 

Tara Staines FB:ssä

Opettakaa lapsillenne, että elämä on kärsimystä

Oltiin ulkona kävelemässä ja ohitettiin pieni tyttö, joka kompastui ja kaatui. Äiti alkoi sättiä, että mähän sanoin mähän sanoin, ja tyttö, ilmeisesti pelästyksen vuoksi, alkoi parkua suureen ääneen.

Kauempana kaarteessa koiraa kusettava mies valpastui heti. Alkoi huutaa mielipiteitään. Ei mitenkään vihaisesti, muttei kyllä kivastikaan.

"Tosta se alkaa! Elämä on paskaa! Pelkkää pettymystä! Ei ole hauskaa tämä! Parempi oppia heti nyt nuorena!"

Niin mies huuteli.

Lähestyimme miestä. Mies katsoi minua ja sanoi "elämä on kärsimystä! Eiks niin!"

Tajusin, etten tapojeni vastaisesti halua myönnellä ja nyökkäillä. En ole läheskään samaa mieltä. Sanoinkin sitten "no, ei oikeastaan".

Olin jo ohituskaistalla miehestä. Ahdisti kovasti olla eri mieltä. Hän katsoi tyrmistyneenä, sitten vihaisena. Sitten ne alkoivat, syytökset.

"Ai EI vai. Ai meneekö sulla NOIN hyvin?!?!?"

Sanoin, että menee melko mukavasti. Mies oli jo selän takana. Ahdisti. Hän oli hyvin närkästynyt siitä, ettei kaikkien elämä olekaan paskakärsimystä.

"Ai JAAAAAA! No KIVA! Etkö sä ole nähnyt MITÄÄN KÄRSIMYSTÄ TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ ai et"

Teki mieli kääntyä ja sanoa, että just niin. Yhtään ei ole koskaan tarvinnut kärsiä. Kyllä sinulle on osunut ne elämän huonot kortit, voi voi kun osa meistä vaan kultalusikalla saa kaikkea ihanaa eikä yhtään tartte kärsiä ikinä, voi hitsi että se kärsimys nyt on kaikki sinulla ja paskahuoraelämä on antanut mulle kaiken ihan ILMASEKS VAAN

En sanonut mitään. Mies jäi rääkymään mäkeen.

Viestissä vaadittiin taloyhtiön pihaan katuliiduilla piirrelleen putsaamaan teoksensa. Lapussa myös pyydettiin ilmiantamaan piirrosten tekijä isännöitsijälle, jotta huoltoyhtiö voisi lähettää laskun pihan pesusta.

mtv.fi: Maapuri hermostui lasten liiduilla piirtelysta, uhattiin siivouslaskulla

-Ei meillä saa molempia ja ei saa aloittaa ennen kuin kaikilla on! Tämän kuulen jämäkällä aikuisen komentoäänellä, sillä sävyllä, joka tappaa kaiken luovuuden. Hyvin on oppi mennyt tälle lapselle perille.

Uusi Suomi, Piia Collan: Mitä päiväkodeissa oikeasti tapahtuu

Sitten on ne meille vanhemmille hassuttelevat vanhemmat. Niitä riittää joka puolella. Läpällähän ne vaan heittää, onhan pinkkiin pukeutuva poika hassunhauska juttu. Että "hehheh, ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?" "Korujakin on, siitähän tulee vielä hyvä drag queen!" "Onkos isä ylpeä pojastaan?" Tai sitten jotain hienovaraisempaa. Ja lapsi kuulee kaiken.

Mari Niinikoski FBssä.

Ei saatana että vituttaa vieläkin. Anteeksi että kiroilin.

Oispa se kuulkaa ihana maailma, missä kaikki lapset oppis kärsimään mahdollisimman aikaisin. Jos vaikka kolmivuotiaina niitä kaikkia jo hakattais, sehän ois hyvä! Ei jäis mitään luuloja kellekään sitten siitä, että elämä voi olla lahja tai hyvä asia. Ei, ei, pelkkää paskahaan tää on, kaikki vaan viedään ja itte en koskaan oo mitään tehny, minulle vaan on jaettu just ne kortit joilla tulee häviö, ei kellekään muulle ole niin paskoja kortteja annettu, muut vaan saa kaiken ja kultalusikalla mättää kermaa napaansa sohvalla

Millaisia ohjeita tuo mies antais elämään? Tällaisiako: jos oot ite joutunut kärsimään ja saanut huonot kortit elämään, niin muista sit opettaa kaikille lapsille, että niin käy heillekin. Hakkaa ja lyö, läpsi, älä vaikka anna ruokaa. Se Vilja Eerika, siinä oli lapsi joka tiesi millaista OIKEA ELÄMÄ ON KÄRSIMYSTÄ SE ON

Siis mitä helvettiä oikeasti. Kun minä nyt olen kärsinyt, niin kaikkien muidenkin täytyy? En toivo kellekään yhtään mitään parempaa, mitään kivempaa, samat paskat antaisin kaikille, jotka itsekin sain? Varsinkin lapsille?

Miettikää nyt vähän. Aikuiset ihmiset.

The Mankind Projectin FB-kuva.

Miehelle bussipysäkillä

Hei sinä rasisti, joka aamulla ennen seitsemää seurasit intialaisen näköistä naista bussipysäkillä ja ahdistelit häntä. Hei sinä, joka et jättänyt rauhaan, vaikka toinen olisi siirtynyt sivuun, pois. Sinä, joka pelottiu, vaikket sanonut mitään.

Tai ehkä sanoin. Ehkä kuiskasit "huora". En vain kuullut, eihän ne sanat minulle olleet.

Sinä pelotit minua. En ollut edes toimiesi kohde, ja pelkäsin kovasti. Olisin sanonut jotakin, koska RASISMIIN TULEE PUUTTUA, mutta pelkäsin sinua: aggressiivisia eleitäsi, järkyymätöntä haluasi olla sentin päässä tuntemattomasta ihmisestä, joka on menossa töihin, kuten joka aamu.

Minä tiedän. Minä  menen hänen kanssaan yhtä aikaa bussiin joka aamu.

Se, että olisit rasisti, on vain oletus. Ehkä vihaat naisia. Värikkäitä takkeja. Tupakoimattomia ihmisiä?

Ihan sama, millä termillä kutsun. Minulle olit päällekäyvä, hyökkäävä ja pelottava.

En uskaltanut sanoa mitään. Seurasin vain ajojahtiasi, etäältä. Kun ahdistelusi kohde pakeni viereeni, astuin kuin huomaamatta väliinne. Siihen lopetit. Ehket edes tajunnut, että tein sen tahallani.

Toivon, ettet tajunnut. Minä pelkäsin sinua.

Menit loitommalle seisomaan, tuijottamaan. Tuijotit bussiamme, kunnes se katosi kaarteeseen. Minä tiedän; tuijotinhan minäkin sinua. Olit vanhempi, aivan tavallisen näköinen. Kaltaisiasi jamppoja on jokaisen kulman takana.

Sinulla oli viikset. Hetken ajattelin, että näytät Josef Fritzliltä. Se johtu varmaankin siitä, että olit mielessäni mörkö, uhka.

Olen myös puolihuomaamatta siirtänyt käden laukulleni metrossa kun viereeni on pysähtynyt musta mies. Olen huomannut pelkääväni nähdessäni ensimmäistä kertaa burkhaan pukeutuneen ihmisen. Olen antanut pomoni kutsua ihmisiä neekereiksi, koska pelkäsin menettäväni työpaikkani jos kritisoisin hänen kielenkäyttöään ja asennettaan.

Ihana raivo: Minä olen rasisti 

Sitten on ne meille vanhemmille hassuttelevat vanhemmat. Niitä riittää joka puolella. Läpällähän ne vaan heittää, onhan pinkkiin pukeutuva poika hassunhauska juttu. Että "hehheh, ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?" "Korujakin on, siitähän tulee vielä hyvä drag queen!" "Onkos isä ylpeä pojastaan?" Tai sitten jotain hienovaraisempaa. Ja lapsi kuulee kaiken.

Mari Niinikoski FB:ssä

Ei ole helppoa olla vähemmistössä. Miettiä, keille uskaltaa kertoa. Pohtia, näkikö joku jotain epäilyttävää ja mitä hänelle pitäisi sanoa. Pelätä, jos joku ystävä ei ymmärräkään. Pelätä sitä, että tulee tuomituksi. Naurahduksia, epäileviä katseita. Epäuskoisuutta. Se on vaan vaihe. Miten sä pystyt elämään niin.

Pihtarohuorat: Poly pihtaa kaikkien kanssa

Olen nyt jo päiviä miettinyt, miksi teit, miten teit. Miksi vihasit sitä naista niin paljon? Mitä hän on tehnyt sinulle? Oliko bussipysäkkimme sinulle kuin Suomi minikoossa, ja jos vain tämän yhden erinäköisen saisi karkaamaan tiehensä, kaikki olisi taas hyvin? Vai vihaatko sittenkin naisia? Aamuja? 

En ymmärrä sinua. En halua ymmärtää sinua. En kykene ymmärtämään sinua.

Olen miettinyt, mitä ensi kerralla sanon, jos vielä olet siellä. Aamulla, farkuissasi, tupakka huulessa. Päädyin koruttomaan "älä hei tee noin". Haluaisin tietysti sanoa muutakin: jotakin, mikä loukkaisi ja pelottaisi sinua, kuten sinä minua.

En aio tehdä niin. Vahvat ihmiset eivät lyö.

Se kiusaamasi nainen muuten tervehti minua aamulla. Pienesti, ujosti. Emme sanoneet mitään; tämä on Suomi, nyökkäys riittää.

Jos sinä vielä tulet, meitä on nyt kaksi.

Miksi kaikki on niin huonosti

Oon jotenkin lukossa. En saa kirjoitettua enkä aloitettua. Mulla on ideoita, mutta ne ei tule.

Mua pelottaa kovasti.

Joka päivä sosiaalinen media on täynnä asioita, joita en tahdo tietää. En tahdo kuulla. En tahdo, että ne on totta.

Ne on totta.

Sitä se kuitenkin on, muun muassa Suomen nykyiselle hallitukselle. Timo Järvensivu on lukenut Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa ja tunnistaa sieltä tuttuja sanankäänteitä: Suomen hallitusohjelma viittaa kestävään kehitykseen, mutta se laimentaa jo aiemmin vesittyneen käsitteen lopullisesti. Kestävä kehitys muuttuu hallituksen suussa "kestäväksi kasvuksi". Enää ei vaivauduta esittämäänkään, että luonnon tai ihmisten hyvinvointi voisivat olla kovin merkityksellisiä. Vain talouskasvun on jatkuttava. 

Jouni Tikkanen, Luonnonsuojelija: Yksi juttu taloudesta

Olemme Suomessa saaneet jo pitkään tottua ksenofobiseen vihanlietsontaan naisasian nimissä. Inhottavinta on ollut seurata, kuinka esim. Tapanilan raiskaustapausta käytettiin tämän agendan ajamiseen, täysin piittaamatta uhrista.

Hanna-marillazidan.puheenvuoro.uusisuomi.fi: "Sorrettu arabinainen", ei kaipaa Sebastian Tynkkysen "apua"

Se mikä suomalaisessa keskustelussa erityisesti ihmetyttää on täydellinen emptian puute ja samat vanhat väärinkäsitykset ja kommentit koko kehitysyhteistyön toimialaa kohtaan. Ihmiset uutisten kommenttibokseissa riemuitsevat kun nämä ministeritason palkkaa nostavat rastapäähipit jää nyt vihdoin työttömäksi, aivan oikein heille! Loppuu se näpertely ja puuhastelu, termejä joita niin usein omasta työstäni kuulen käytettävän.

Sanna Apajalahti FB:ssä

5) Jos olet nuori mies, jonka perhe on lähettänyt Suomeen, koska olet työkykyinen ja näin ollen voisit lähettää perheelle rahaa, selitä tämä kaikille suomalaisille jotenkin etteivät he raivostu. Älä kuitenkaan selitä tätä puhelimella, koska sitä sinulla ei saa olla. Äläkä selitä tätä sujuvalla englannilla, koska silloin olet liian hyväosainen. Selitä se esimerkiksi savumerkein ja jollakin kosmisella vilpittömyydellä. No... kyllä sinun pitää tällaiset osata ratkaista, turvapaikanhakija! Muuten kansa raivostuu.

Iiro Ollila FB:ssä 

Pitää tietää, pitää olla mukana kaikessa ja ymmärtää ja osata selittää Nykyinen Poliittinen Tilanne. No, en osaa. Koen vain pelkoa ja kauhua, jota näemmä kaikki muutkin tuntee, tosin eri syistä. Osa pelkää MAAHANMUUTTAJAA ja osa pelkää RASISMIA. Lopputulos: jengi pelkää toisiaan miksi NUO TOISET eivät YMMÄRRÄ että minun tapani on paras

Olen lukossa. En osaa ymmärtää tätä vihaa, tätä ahdasmielisyyttä, sitä, että avuntarvitsija on ensisijaisesti uhka. En osaa ymmärtää sitä, mitä luen politiikasta. En ymmärrä lauseita siitä, miten TOIMENPITEILLÄ tulee TAATA asioita millä toimenpiteillä mikset voi selittää suomeksi miksi kaikki tuntuu menevän vain huonommaksi

Luin muuten artikkelin raiskauksesta. Se oli niin kamala, että luin vain osia. En lainaa niitä tähän. Tässä on linkki, jos tahdot. Itse en enää tahdo.

Kun yöllä tulee kotiin, pelottaa. Pelottaa junassa. Pelottaa kaupassa. Kun näkee rakkaan ihmisen, pelottaa: kohta tuokin otetaan pois minulta

Kysyin itseltäni, mitä pelkään. Mitä pelkään oikeasti, syvällä.

Vastaus on menetystä. Saamani kivan elämän ja hyvän olon menetystä. Menetys tuntuu todelliselta uhalta: pahuus on aivan nurkan takana maailma on kammottava kohta natsi tulee potkimaan

Miksi kaikki tuntuu menevän vain huonommaksi? Onko tää lehtiotsikoiden illuusio, vai onko vihamielistä ja murhanhimoista jengiä oikeasti joka toisen oven takana? Kun kuulee hyvän tarinan, miks sen rinnalle löytyy aina sata huonoa?

Onko kaikki huonoa? Vai onko me vaan luotu yhteiskunta, mediamarkkinat ja some-elämä, jossa pahuuden korostaminen myy?

Öhöhöhö kato idiootit riitelee

On joitain sivustoja, joita en tajua. Semmosia, joita jatkuvasti näkee Facebookiin jaettuna, koska ehheh hiihhi hauskaa. Yks näistä on Feissarimokat.

Kuvakaappaus osoitteesta Feissarimokat.com

Feissarimokissa on myös hauskoja juttuja. Musta on hauska katsoa esim. kuvia ruoista, jotka meni pieleen, koska tunnistan niistä itseni. Yleensä joka kerta, kun tolle sivustolle menee, löytyy ainakin kaksi postausta, joiden pointti tuntuu olevan joko öhöhöhö tyhmä huora, tai öhöhöhö kato kun idiootit riitelee.

Internet on tila, jossa ihmispsyyke temmeltää ikään kuin ilman superegon valvontaa. --- Monikaan ei haukkaa happea, hae tietoa, lue alkuperäistä kommenttia ja mieti vielä kerran uudestaan, vaan suoltaa samantien ulospäin ensimmäisenä mieleen tulevat "fiilikset".

Huorittelu, homottelu ja naisviha nousevat netissä pinnalle, koska internet on rakennettu niin JUTTA SARHIMAA

Angloamerikkalainen huumori kohdistuu vahvoihin, meillä se kohdistuu heikkoihin. Koska haluamme maailmalta ennustettavuutta, emme voi sietää siitä, että ihminen tekee väärässä asemassa vääriä asioita. Se oli hyödyllinen ominaisuus pienessä yhteisössä, mutta kaupungistuneessa maailmassa turha häkki.

Tuomas Enbuske: Lisää heikkilampeloita Suomeen

Öhöhöhö idiootit riitelee vois tietty olla hauska genre. Mua ei vaan henkilökohtaisesti naurata, kun henkilö A myy jotain nappia kirpparilla, henkilö B vittuilee, C kutsuu A:ta huoraksi ja D tulee siihen nauramaan, miten hauskaa ja huvittavaa on, että B on idiootti.

Onhan se nyt niin kauheen hauskaa kun kahdeksan ihmistä vittuilee toisilleen ja laittaa hymiöitä perään ihan vaan keventääkseen tunnelmaa.

Löisin vaikka vetoa, että jos näiltä tyypeiltä kysyttäis, saako teidän lapsia kiusata internetissä tai onko nettikiusaaminen väärin, kaikki olis että tottakai se on väärin ei sellaista saa sallia. Sit samalla itte kirjoittelee että NO ET OO TAINNU SAADA VAI

Tuulitunneli näytti aiheuttavan katsojissa paljon raivoa. Erityisen raivoissaan oltiin siitä, että juuri näille henkilöille on annettu aikaa julkisuudessa. Ikään kuin julkisuus olisi rahaan verrattavaa valuuttaa, joka täytyy ansaita. Jos todella olisimme tässä johdonmukaisia, televisiossa ei näytettäisi muuta kuin lasten sydänleikkauksia tekeviä kirurgeja ja Ebola-lääkkeitä kehitteleviä neroja. Mutta se vasta katastrofi olisi, sillä emme halua nähdä loputtomasti itseämme parempia ihmisiä.

Tuomas Enbuske: Tuulitunneli on tärkeä ohjelma

On vaikeeta elää, kuten opettaa. Usein läpällä mäkin sanon, että no elä tee kuten mä teen, vaan kuten mä sanon. Nyt tulee vuosisadan paljastus: sori vaan muttei se toimi niin. Jos koko muu maailma on vittuilematta netissä, mutta teitsi huutaa siellä edelleen että ehhehe oot penispää, niin netissä on kiusaamista. Jos kaikki muut on nätisti mutta sinä vaan KERROT ASIAT KUTEN NE ON, niin joku aukoo päätä netissä. Sinä.

En aio ees kirjoittaa tähän, että kuulkaa nyt aikuiset ihmiset, koska tää koskee teitä kaikkia. Myös sinua, joka oot 14 ja on niin kamalan hauskaa haukkua öhöhöhö kato tyhmä huora. Onhan se ihan kamalan kivaa kiusata ja satuttaa, ja sit haukkua ja uhata että SAUNAN TAKANA NÄHDÄÄN jos joku tulee väliin.

Kuten minä nyt.

Lopettakaa toi helvetin pelleily.

Viimeisimmän kipinän tälle kirjoitukselle sain luettuani entisen aitajuoksijan Arto Bryggaren Facebookissa julkaiseman avoimen kirjeen aitajuoksija Noora Toivolle. Kirjeessä hän lyttää Toivon unelman olympialaisista ja maailmanmestaruuskisoista. ”Onnea urheilu-urallesi. Et tule pääsemään olympiakisoihin tai MM-kisoihin 400 metrin aidoissa tai sileällä”, Bryggare muun muassa kirjoittaa.

Arto, miksi?

En voi ymmärtää, miten ihminen voi luulla itsestään niin paljon, että menee tuomitsemaan toisen unelmat ja haaveet. Tai vaikka omassa pienessä mielessään niin tekisikin, miksi ne maahan polkevat sanat täytyy sanoa ääneen tai laittaa mustalla valkoiselle?

Emma Nikka, kolumni: Sanat, jotka pitäisi kieltää

Nyt on hyvä teksti. pic.twitter.com/kZQMRFNrvg

— Ande Virtanen (@AndeVirtanen) 12. maaliskuuta 2015

Ettäs kehtaat olla vihainen mulle

Äiti tulee myöhään ja lyö lastansa 

koska tämä taas on kastellut vuoteensa 

mutta saa myös rangaistuksen kun isä tulee kotiin 

tämä lyö vaimoaan kunnes sammuu nojatuoliin 

Lapsi yrittää paeta, mutta ei löydä syliä 

hän vetää suojaksensa vain märkää täkkiä 

ja tietää, että hän on maailmassa yksin 

kyynelistä kastuu vielä tyynynsäkin

Oon aiemmin kirjoittanut siitä, miten mua pelottaa, kun oon vihainen tai joku on mulle vihainen. Oon hiljalleen päässyt eroon tästä ongelmasta: kun tulee tilanteita, joissa suutun tai mulle suututaan, ja ne menee hyvin,  saan viralliselta termiltä Positiivisia Onnistumisen Kokemuksia ja tuun paremmaksi olemaan vihainen.

No, nyt on sit uusi ongelma.

Kun oon huomannut, ettei toisen vihan edessä tarttekaan madella ja olla silleen yhyy älä vihaa mua olen huonompi kuin sinä, oon huomannut, että tuun itsekin vihaiseksi. Vastavihaiseksi.

Ettäs kehtaat ymmärtää mut väärin! Ettäs kehtaat olla vihainen mulle! Ettäs kehtaat viisastella!

On kuin mussa olis kaks puolta. Viisas aikuispuoli tietää, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja mulle saa olla vihainen, ei se oo missään kiellettyä. Aikuispuoli tietää, että pikaistuksissa ihminen voi sanoa vähän tyhmästi ja ei se haittaa, kaikilla on oikeus niiden omiin tunteisiin.

Sitten on tää toinen puoli. Ennen-pelkuri, nyt-uhmaikäinen lapsipuoli.

Lapsipuoli on sitä mieltä, että toinen on typerä kakka-aivo, joka ei vaan tajua mua eikä vaan ymmärrä elämää eikä tiiä mitä mä aattelen ja ei ihme kun se on TYHMÄ miten se KEHTAA sanoa mulle pahasti mokoma IDIOOTTI paska

Näiden kahden välissä oon sit minä. Aikuis-minä, en enää lapsi.

Vihatilanteessa tunteet aaltoilee. Ne menee silleen ymmärrän-HAISTA SINÄ-kaikilla on oikeus tunteisiin-MIKÄ ÖÄÄLIÖ en mä NOIN tarkoittanut-kaikilla on oikeus tunteisiin myös sinulla ja minullakin-senkin PASKA miten et voi tajuta mitä meinaan

Toistaiseks aikuinen on aina voittanut. Sitä kai on olla aikuinen.

Biisi on muuten vuodelta 1978. Että samat ongelmat yhteiskuntaa silloinkin vaivas näemmä.

Riko kaavoja

Luin jo kauan aikaa sitten tekstin siitä, miten ihmismieli menee rikki. Siinä sanottiin seuraavaa.

Ihmismielen rikkoutumiseen suhtaudutaan tuottoisan yhteiskunta-ajattelun näkökulmasta jopa niiden toimijoiden joukossa, jotka ovat mieleltään särkyneiden asialla. Puhutaan toipumisesta ja eheytymisestä. Tarkoitus on hyvä ja aikaan saadaan hyvää, mutta taustalla on ajatus, että kaikkien kuuluu saada toipua. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että toipumista pidetään tavoiteltavana ja suotavana. Tämä voi olla tietyssä mielessä rikkimenneen syyllistämistä.

Tästä tekstiin Särkyminen on kaunista – yksi näkökulma mielenongelmiin

En oikein ymmärrä kirjoittajan pointtia. Ootko koskaan ollut menossa nukkumaan ja herännyt pakottavaan paniikkiin ja ahdistukseen, johon ei ole mitään, siis ei niin mitään, syytä? Siinä kohtaa ei kuule muuta haluakaan kuin apua ja toipumista.

Mutta ei nyt puhuta siitä.

Meitsi oli vuosikausia ihan kujalla itsensä kanssa. Elin oudoissa parisuhteissa, joissa ei ollut päätä eikä häntää, en osannut olla yksin, tukeuduin kehen tahansa, joka vähän sattui syliä avaamaan. Enkä tajunnut, mistä on kyse.

Vasta myöhemmin, vanhempana, aloin tutkia itseäni ja tajuta. En siksi, että kaverit, äiti, suku tai lääkäri käski. Vaan siks, että kyllästyin itseeni, siihen, mitä tapahtuu.

Jos jatkuvasti tekee jotain ja se joku ei toimi, kantsii ehkä tehdä jotain muuta hetki. Koska kaavoja voi rikkoa vain rikkomalla kaavoja.

Se on muuten ihan perseestä.

Se on sitä, kun et osaa toimia kuin yhdellä tavalla. Sitä, että kun poika tekstaa, yrität olla tekstaamatta mutta se hylkäämisen pelko ja miellyttämisenhalu on niin suurta, että teet sen kuitenkin. Vaikket oo varma etkä tiedä, haluatko edes. Mitään.

Olen syönyt masennuslääkkeitä. En täyttääkseni vatsaani, en nautiskellakseni hyvästä juustosta. Minä söin niitä lääkärin määräyksestä, koska olin rajummin ja pidempään sairas kuin koskaan sitä ennen ja koskaan sen jälkeen. Masentuneelle masennuslääkkeet ovat tarpeellisia, ja on paitsi typerää, myös julmaa niitä dissata.

Viimeksi osallistuessani hullujen tapaamiseen moni mielenterveyskuntoutuja kertoi, että aina on lähi- ja tuttavapiirissä joku, joka ei ymmärrä lääkkeiden käytön tärkeyttä. 

HS.fi, Rosa Meriläinen: Onneksi on masennuslääkkeet

Kun lakkaa toimimasta niin kuin on aina toiminut, tapahtuu outoja asioita.

Ensin sitä luulee, että jos nyt lopettaa tämän, jos nyt avautuu, jos nyt ei avaudu, niin varmasti joku suuttuu, tulee riita, sitä kuolee, kaikki hylkää, oot paska ihminen.

Sitä ei tapahdu.

Kertaakaan kukaan ei ole sanonut mulle, että ohhoh onpas susta tullut itsekäs kun et enää jaksa kuunnella ja hyvitellä ja olla aina että joo joo. Päinvastoin: oon saanut kehuja ja vihjauksia siitä, että muut toivois pystyvänsä samaan.

Oon tietenkin onnekas. En oo mulkkujen ympäröimä.

Kun on paskamaisen perheen ympäröimä, itseään ei voi muuttaa ilman, että joku suuttuu. Ja arvatkaa mitä? Jos sitä viimein lakkaa tukemasta alkoholistia ja hyysäämästä läheisriippuvaista, ne ottaa itseensä ja suuttuu. Ja se on ihan okei.

Semmosta se on.

When the time comes pic.twitter.com/sReEuH8YAO
— The Expherience (@Expherience) 6. lokakuuta 2014

Aluks ahdistaa. Niin paljon, että kesken ravintolaillallisen pitää mennä vessaan itkemään, koska tuntee olonsa niin etuoikeutetuks kusipääksi kuin vain voi. Terkkuja kokemuslandiasta.

Mutta sitten, sitten. Sit huomaa yhtäkkiä: olen vapaa.

Ei mun tarttekaan tehdä aina samoja juttuja samalla lailla. Ei mun tarttekaan olla mikään maailman virrassa lilluva uhri, jota vaan riivitään eri suuntiin.

Mä voin mitä vaan.

You know all those things you've always wanted to do? You should go do them.
— Strong Women (@twomencandoall) 3. marraskuuta 2014

Sitten alkaa syyllisyys. Se, että no miks uhrasin vuoden kaks kymmenen tekemättä mitään miksi voi miksi käytin niin paljon aikaa.

Vastaus on: siksi. Siksi, koska käytin.

Ei voi käyttää vähempää aikaa kuin tarvitsee. Sit kun on valmis, on valmis. Ei ennen.

Sellaista on elämä.

Maybe happiness is learning to take yourself out of the equation, and realizing others' behavior and opinions are more about them than you.
— lars (@MindBytes) 12. elokuuta 2014

If you do what you’ve always done, you’ll get what you’ve always gotten.
— ⇦Mr. Tweetard™ (@DigitalDropz) 2. heinäkuuta 2014

Uhri on ihminen

Palaan taas tähän aiheeseen, joka jostain syystä koskettaa mua nyt: uhrin syyttämiseen.

Siihen, miten raiskaus on naisen vika. Hakatuksi tuleminen on kännissäolijan vika. Ryöstetyksi tulleen olis vaan pitänyt tietää paremmin.

Miksi uhria on helppo neuvoa? Miksi on helppo sanoa, että no et olis ollu humalassa, no olisit suojellut laukkuas, no et olis päästänyt lastasi yksin ulos niin TÄTÄ EI OLIS TAPAHTUNUT. Miksi?

Kun nainen huomautti miehelle koirien kohtelusta, mies raivostui ja alkoi  pahoinpidellä naista. Mies potki ja löi naista sillä seurauksella, että nainen menetti tajuntansa.

Tässä vaiheessa mies vei koiransa asuntoonsa ja palasi takaisin ulos. Kun mies havaitsi naisen olevan edelleen tajuton, raahasi mies naisen autoon. Mies vei naisen Laajasalon vanhaan öljysatamaan, missä hän jatkoi naisen pahoinpitelyä. Lopuksi mies vei naisen mereen, josta nainen seuraavana aamuna löydettiin.

MTV.fi: Poliisi: Riita koirien kohtelusta johti Laajasalon henkirikokseen

Netissä videon kommentointi jäi taka-alalle, ja keskustelu kääntyi listalla nimettyjen lasten parjaamiseksi ja uhkailuksi:

tollaset homo mamut pitäs teurastaa

Käykää joku nyt vittu raiskaamassa ja polttamassa nämä vitun banaanipaska-apinat.

Tää on kuitenkin SUOMALAISTEN maa, niiden maa joiden isät on verensä vuodattanu tän maan vapauden puolesta! Ja jos tommonen 12 v mamujonne ei sitä tajua, niin painukoot sotiin omaan sotaansa.

Lapset perheineen huomasivat olevansa täysin aseettomia.

Apu.fi, Eve Hietamies: Pimeyden ytimessä

Kun lukee näitä juttuja, juttuja hakkaajista, murhaajista, haukkujista, pedofiileistä, paloittelusurmista, tulee mieleen vain: nuo eivät ole kuin minä. Eivät nuo ole ihmisiä. Ei tuo ole inhimillistä.

Siinä se syy taitaa olla. Siltä se musta tuntuu; se, miksi uhria on helppo neuvoa.

Ei murhaaja ole inhimillinen, ihminen, sellainen, kuin minä. Uhri on. Uhri oli aivan tavallinen ja katsokaa, mitä sille kävi! Mutta tuo sairas pervo, se ole ihminen. Se on jotakin muuta, hirviö, kammotus. Muttei ihminen.

Kun joku leimataan hirviöksi, epäinhimilliseksi, samalla otetaan pois ihmisyys. Se, että tämäkin tyyppi olis ihminen. Ja miten neuvoa jotakuta, joka ei ole ihminen?

Miten neuvoa hirviötä, joka ei ole inhimillinen? Miten kouluttaa jotakuta niin sairasta, ettei se voi olla ihminen ei vaan voi hyi

- Että tähänkö on tultu: lapset eivät saa kiukutella kaupassa, koska aikuiset eivät jaksa sitä kuunnella, mutta aikuiset saavat rettelöidä ja jopa tehdä laittomia uhkauksia yleisillä paikoilla lasten kuullen ja aikuisilla ei ilmekään värähdä saati, että vaatisivat aikuista lopettamaan tai poistumaan paikalta?

IL.fi: Äidin mitta täyttyi: Humalainen jakeli tappouhkauksia bussissa

Tällaiset vastakkainasettelut vetoavat alhaisimpiin vietteihimme, pääasiassa kostonhimoon. Eihän voi olla niin, että väkivaltainen rikollinen on koskaan enää oikeutettu yhteiskunnan tukeen?! Sen sijaan käytännön vaikutuksia, jotka yhteiskunnan ulkopuolelle pudottaminen saisi aikaan ei yleensä juuri pohdita. 

YLE Pressiklubin FB-status

Meiltä suomalaisilta on kadonnut kyky kuvitella ja tehdä suuria yhdessä.

Uskomme Hobbesin tavoin naapurin olevan susi. Emme enää usko toistemme kykyyn tehdä hyvää ilman, että meidät on siihen lailla velvoitettu.

HS.fi, Taneli Heikka: Milloin me suomalaiset menetimme uskon toisiimme?

Jos joku on hirviö, epäihminen, kasa kuonaa, ihmisyyden perusasiat lakkaa olemasta. Ei hirviö ole kuin me, ei sen kanssa neuvotella. Ei murhaaja ole ihminen, ei se kuuntele, ei se välitä.

Uhri on ihminen. Joten sen sijaan, että täytyis yrittää ymmärtää ymmärtämätöntä, sellaista kauhua, jota ei vaan voi ymmärtää, siirretään huomio uhriin. Tämä on ihminen, tämä ymmärtää puhetta. Ei noita sairaita paskoja voi korjata ei niihin mikään tehoa. Aletaan siis neuvoa uhria.

Uhri on ihminen, uhri on kuten me. Uhrin pitäis käyttää MAALAISJÄRKEÄ uhrin pitäis YMMÄRTÄÄ. Ah, niin helppoa. Ah. niin epäreilua.

Yhtäkkiä onkin sun vika, että joku hyökkäsi kadulla kimppuun. Yhtäkkiä sun olis pitänyt olla menemättä ulos yhdeksän jälkeen. Yhtäkkiä sun olis pitänyt varoa niitä sairaita paskoja, jotka tuolla vaanii. Sellaista se vaan nyt on oisitpa tajunnu ajoissa syyttää voit vaan itseäs

Voiko hirviöiden kanssa neuvotella? En tiedä. Onko hirviöitä olemassa? En tiedä. Mutta aika hirveää on se, kun kaikki laitetaan uhrin syyksi.

Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: "Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!"

Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.

Mustan Barbaarin FB-status

Yksi tärkeimmistä asioista, joita olen koskaan oppinut

Kerron nyt yhden tärkeimmistä asioista, joita olen koskaan oppinut. Se on hyvin tärkeä ja hyvin vaikea asia. Se menee näin:

Jos joku on sulle töykeä ja antaa sulle kritiikkiä, jonka ainoa tarkoitus on loukata sua, vika ei ole sussa. Se on siinä toisessa.

Jos joku haukkuu sun naamaa rumaksi, sillä ei ole sun naaman kanssa mitään tekemistä. Vika on siellä toisessa päässä.

Jos joku levittää susta ilkeää huhua, se ei liity mitenkään suhun. Ongelma on siellä huhun levittäjän päässä.

Jos joku käyttää päivistään huomattavan määrän aikaa vain vittuillakseen sulle, se asia ei liity suhun, sun tekemisiin tai sun olemukseen. Vika on siellä toisessa päässä.

Kun joku loukkaa aiheetta tai vittuilee ilman syytä, sitä alkaa jotenkin maagisesti aina syyllistää itseään. Etsii syytä. Koska pakkohan tuon toisen on olla oikeassa se on sentään toinen ihminen, joka sanoo noin enkä minä

Eikö kuulosta typerältä, kun sitä noin ajattelee? Että vain siks, että sanoja on joku muu, se on totta?

Ikään kuin sä, joka elät sun naaman ja sun kehon kanssa, et tietäis, millaisia ne on. Ikään kuin jonkun toisen arvosana olis se tärkein, se oikea totuus.

Kun joku lähettää sun asialliseen mailiin vittumaisen vastauksen, syy ei ole sussa. Se on siinä toisessa.

Kun joku kiusaa sua ja nauraa, se ei ole sun vika. Vika on kiusaajassa.

Jos joku tekee sulle väkivaltaa, se ei ole sun syytä. Sä et aiheuttanut sitä etkä sä ansainnut sitä. Ongelma on siellä toisessa päässä.

Jos joku sanoo "järjestit minut pulaan", totuus on, ettet järjestänyt. Pulaan joutuu, kun tekee jotakin kiellettyä. Pulaan joutuminen on luvattoman asian tekijän aikaansaannosta.

Jos palaute on asiallinen ja kritiikki hyväätarkoittava, ota se omaksesi. Jos ei ole, päästä se pois. Anna sen valua, kuten vesi sorsan selästä. Se mielikuva auttaa mua: tässä on ilkeä sana joka yrittää tarttua muhun, oho nyt se meni jo.

Usein sitä tuntee, että on maailman napa: koska elää omassa kehossaan ja kuuntelee aajtuksiaan joka päivä, syntyy illuusio siitä, että kaikki liittyy muhun. Nyt nuo nauro ne nauro varmaan mulle. Tuo huusi mulle oon varmaan huono. Minä minä minä.

Kun joku on ilkeä ilman syytä, ehkä sillä on huono päivä. Ehkä se on väsynyt. Ehkä se sai just huonon uutisen kotoa.

Se ei liity mitenkään suhun. Sä et tiedä, mitä toinen on kokenut, millaista sen kotona on, miksi se sanoo että haista paska ruma huora.

Ei se liity suhun. Anna sen vaan mennä.

Käyttäjän Ty Jones FB-kuva

Sun pitää sietää

Oon tässä viime aikoina miettiny sitä, mitä kaikkea toiselta ihmiseltä pitää sietää. Enkä meinaa semmoista saako-suuttua-naapurin-musansoitosta, vaan siitä, mihin on oikeus reagoida. Ja miten.

Meitä on täällä hurjan paljon. Naapureina, lähekkäin, vierekkäin. Ihan toisessa kiinni. Ruuhkajunassa hengittämässä niskaan.

Tässä kädellisten, ja vähän muidenkin, reviirejä.

Jokaisella gorillalaumalla on oma reviirinsä, jossa se liikkuu ja josta se etsii ravintonsa. Reviirin koko vaihtelee lauman koon mukaan ja saattaa olla mitä vain välillä neljä ja viisikymmentä neliökilometriä.
Wikipedia.

Orangutan, Pongo pygmaeus, Pongo abelii. Territory of males (500 - 4000 ha) usually larger than territory of females (64 - 900 ha).
San Diego Zoo.

Males defend the pride's territory, which may include some 100 square miles (259 square kilometers) of grasslands, scrub, or open woodlands.
National Geographic.

Bornean orangutan are more solitary than their Sumatran relatives. Two or three orangutans with overlapping territories may interact, but only for short periods of time.[17] Although orangutans are not territorial, adult males will display threatening behaviors upon meeting other males, and only socialize with females to mate.
Wikipedia.

Satoja hehtaareja. Eihän se suoraan suhun liity, ei. Tai muhun. Mutta pistää miettimään.

Eläin tarvitsee kokonaisen metsän ja tästä mun sohvalta on naapurin puolelle ehkä neljä metriä.

Sitä alkaa pohtia, miten paljon sun ja mun pitää sietää. Antaa tilaa. Olla reagoimatta. Joustaa.

Paikalle saapui myös Raijan vanhoja koulukavereita vuosien takaa. Kun he halasivat Raijaa, tarttui Jukka vaimonsa kurkkuun kiinni ja painoi tämän pään veden alle tämän sisarusten ja vanhempien silmien alla. Raijan isä tuli paikalle ja kävi Jukkaan kiinni. Sen jälkeen tapauksesta ei puhuttu.

Aviomies pahoinpiteli Raijaa kymmenen vuoden ajan, Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Honkaistentien päiväkodin pihassa sijaitsevan kiipeilytelineen turvakaaret oli irrotettu. Turvakaaret oli asetettu takaisin paikoilleen ilman pultteja. Kyseessä on korkea, 3–6-vuotiaille lapsille tarkoitettu kiipeilyteline.

– Turvakaaret näyttivät siltä, että ne olisivat olleet kiinni. Onneksi henkilökunta huomasi asian rutiinitarkastuksen yhteydessä. Kaaret kiinnitetään pulteilla, joten niitä ei saa irrotettua ihan hetkessä, Kivikorpi sanoo.

Ilkivalta-aalto kiusaa Hirvensalon päiväkoteja

Poliisi laski myöhemmin valvontakameralta 52 potkua, joista 29 oli polkaisutyylisiä ylhäältä alaspäin suunnattua potkua. Päätä polkaistiin 17 kertaa.

Teko jatkui videon mukaan seitsemän minuuttia.

MTV Uutiset: Raaka pahoinpitely Espoossa - kaksikko potki tuntematonta uhria 52 kertaa

"Kun tuntematon häiritsee tai kopeloi tyttöä julkisella paikalla, meidän käsketään ottaa se kohteliaisuutena."

"Tytöt kasvavat tietämään, että on turvallisempaa antaa väärä puhelinnumero kuin torjua pojan ehdotus."

"'Minulla on poikaystävä' on helpoin tapa saada mies jättämään meidät rauhaan. Koska hän kunnioittaa toista miestä enemmän kuin meitä."

HS.fi, Anna-Sofia Berner: Miljoona twiittiä naisvihasta – kaikki naiset ovat kohdanneet sikamaisia miehiä

Hirveesti lukee siitä, miten asiat menee ihan överiks. Pikkujutuista tulee naurettavan isoja, järjettömän isoja. Anna tupakka ai ei oo puukko mahaan

Sit myöhemmin ei osata sanoa, mikä tuli. Joo vähän överiks meni

Ehkä jonkun pitää jälleen kuolla siihen, että ilmeisesti parempien perheiden lapset hakkaavat yhden, hieman erilaisen lapsen päätä asfalttiin niin kauan, että henki lähtee. Koulun henkilökunnan siunauksella.

Lokakuun liike: Tampereen Takahuhdin koulu hyväksyy koulukiusaamisen 

Suomalaiselle kulttuurille on hyvin ominaista, että mielenkiintoista tapahtumaa kyllä tuijotetaan silmät pyöreinä. Rohkeimmat saattavat jopa napata tapahtuneesta kuvan Facebookiin tai Twitteriin. Kynnys väliin tulemiseen, asioihin puuttumiseen tai auttamiseen näyttää kuitenkin olevan todella suuri, vaikka siihen olisikin oikeasti tarvetta.

IL: NÄKÖKULMA: Kukaan ei auttanut

Julkisella paikalla ihmisten kynnys tarjota apua nousee, jos ympärillä on runsaasti muitakin ihmisiä. Kaikki arvelevat, että joku toinen auttaa. Muiden ihmisten välinpitämättömyydestä päätellään virheellisesti, että tilanne ei ole vakava.

Sanna Ukkola: He jotka kävelivät ohitse

Mihin on oikeus?

Ruumiilliseen koskemattomuuteen. Sananvapauteen, tasa-arvoon. Koulutukseen.

Onko oikeus mäkättää junassa, kun toinen vahingossa tönäisee ja heti pahoittelee vilpittömästi? Mun mielestä ei. Joo saa olla paha mieli ja saa loukkaantua, muttei se mun mielestä oikeuta käymään muiden päälke sanoilla. (Näin ton tilanteen muuten pari viikkoa sitten, "Anteeksi, valitan" "NO NIIN MINÄKIN VALITAN VALITAN TODELLA TUHIN PYH PAH")

Koska meitä on täällä helvetisti, ja jokainen tuntuu odottavan hyvää kohtelua ja kohteliaisuutta muilta, mun mielestä kohteliaisuutta ja sietokykyä täytyy jokaisen harjoittaa myös itse. Sitä, miten negatiivisetkin tunteet voi sanoa rakentavasti, sitä, miten palaute annetaan, sitä, miten aggressio hillitään.

Moni valittaa, kun ruuhkassa ei saa paikkaa. Sit joka päivä tyypit istuu uunissa kassi penkillä ja katsoo tiukasti ulos ikkunasta, ei ei en minä huomaa että on ruuhka la la la la

Jokainen vaatii muilta käytöstapoja, mutta kun metro pysähtyy asemalle, sisällä olevien ei anneta tulla ulos ensin. Olispa maailma vähän kivempi paikka se olis ihanaa HEI ÄKKII MINÄ EKA TIETÄ

Samat tyypit toivoo että maailma ois siisti eikä vie mäkkärin juomakippoa roskiin, no ei metro ole luontoa tännehän tulee SIIVOOJA niillekin pitää olla jotain TEKEMISTÄ

It's more of a sign that we've become so desensitized. We expect school shootings to happen. After Sandy Hook, hearing about shootings and their fatalities is now a matter of measuring it against the grisly murder of twenty 6-year-olds and their teachers. "At least this one wasn't as bad as Newtown."That shouldn't be our standard. We shouldn't be used to it.

Business Insider: Now You Can Buy A Bulletproof Blanket Specifically Made For Kids To Use During School Shootings BY CAROLINE MOSS

Kollektiivinen syyllistäminen on äärimmäisen paskaa oman moraalisen kilven kiillottamista, josta ei ole tai tule koskaan olemaan mitään hyötyä yhtään kenenkään kannalta. Se on laasaslaisuutta parhaillaan Kollektiivinen syyllistäminen siirtää yksilön vastuun jollekin epämääräiselle entiteetille nimeltään "raiskauskulttuuri" ja siten oikeuttaa väkivaltaa, koska eihän vika ole väkivallan käyttäjän, vaan yhteiskunnan! Yhteiskunnan narratiivien, tarinoiden ja sen sellaisten vika, että ammuskellaan ja raiskataan, koska eiväthän ne miehet nyt muuten voi olla ongelmallisia sekopäitä!

FB, Jiri Keronen 

Kolmanneksi kyläoikeus ei mieti, miten se tehokkaimmin tuottaisi syylliselle saman kivun, mistä uhrin omaiset tällä hetkellä kärsivät. Päinvastoin kyläoikeus on kiinnostunut siitä, miten asiat voisi korjata. Kyläoikeudelle tärkeintä on uhrin omaisten ahdinko. Se kysyy, mitä uhrin omaiset tarvitsevat, ja neuvottelee syyllisen suvun kanssa kompensaatiosta. Kompensaatio voi olla rahaa, sikoja, maataloustuotteita tai työtä. Se määrätään niin suureksi, että se tulee syyllisen suvulle huomattava taakka.

HS.fi: Surmaaja pääsee teostaan helpolla – hän ei joudu kohtamaan omaisten surua by Jari Kaaro

Koen, että oman arkitoiminnan vaikutuksia koko maailmaan, naapuriin, työhyvinvointiin, kaupungin budjettiin ja muiden hyvinvointiin aliarvioidaan rankasti. Sitä oottaa kiltteyttä ja hyvää palvelua, koska minä ansaitsen minulle kuuluu, ja sit laitetaan laukku penkille, no ei täällä nyt niin ruuhka ole

Entä, jos kaikella, mitä sä teet, on vaikutusta? Mitä sit tekisit, jos ois? Oottaisitko ees kassajonossa asiallisesti, avaisitko ees mulle oven, antaisitko paikan mummolle, tarkistaisitko penkillä makaavan pulssin?

Mitä sä ansaitset? Entä muut: mitä ne ansaitsee sulta?

Mitä, jos se on totta?

Kolmanneksi tulee tärkein asia: Kokonaisvaltainen ajattelu saa meidät ymmärtämään, että olemme kaikki yhtä. Olemme kaikki yhtä riippumatta niistä pinnallisista eroista, joilla toisemme erottelemme ja lokeroimme. Tämä ajatus vapauttaa meidät eripurasta ja pelosta, joka kumpuaa muiden näennäisestä ja oletetusta erilaisuudesta. Peloista vapautuminen saa meidät puolestaan aina elämään täydempää elämää.

Vakaalla maalla: Miten päästä irti peloista ja lisätä hyvinvointia? by JANI WAHLMAN

***

Toim.huom. Vähän naurattaa, että eka tällä sivulla on otsikko, etten mä sua kannattele, ja sitten toinen, jossa pitää sietää. 

Ehkä kumpaakin.

Oma naama sitä ja tätä paino sitä ja tätä

Katselin taas, mistä mun blogiin on tultu. Googlesta. "ruman ihmisen blogi". Saapuneita: 1.

Googlasin ton saman lauseen. Löysin tällaisia asioita:

Tekisi mieleni joskus sanoa näille "fat but beautiful"-julkuaisijoille, että ei, et todellakaan ole. Miksi nyökytellä ja "tykätä" näistä kirjoituksista vaikka niissä ei ole piirun verran perää, ja kaikki tietävät sen, mutta koska ihanteita ei ole saavutettu, eikä enää jakseta edes yrittää saavuttaa, tai saavuttamisen mahdottomuus on alkanut painua kaaliin, meidän pitää teeskennellä että ollaan yhtä hyviä kuin X, vaikka ollaankin Y?

Kelluva Maailma: Rumat ihmiset

Moni ruma ihminen kuitenkin haluaisi elää normaalia elämää, vaikka joutuvatkin usein olemaan yksin ja ilman toivoa paremmasta elämästä ja että heillä olisi kavereita saatika normaali sosiaalinen elämä. Harma ruma ihminen ei  kuitenkaan halua tappaa itseään, vaikka tietääkin elämänsä olevan turhaa kaikinpuolin, eivätkä halua luopua tästä yhdestä elämästä mitä heillä on.

Rakkautta rumille: Ajatuksia rumien kohtelusta 2

Mua hämmentää nää molemmat tekstit.

Ihan oikeastiko ruma ihminen on ruma ja ällöttävä, ei muuta? Ihan oikeastiko on tärkeää ilmoittaa ihmiselle, että hei älä vaan luule liikoja itsestäsi älä vaan nosta itsetuntoasi ruma läski? Ruma ihminen ei oo mitään, ilmaa, virhe maailmassa, yhteiskunnan pohjasakkaa, pelkkä kehityskohde, jonka tehtävä on laihtua, että vois olla kauniimpi ja kehtais postailla kuvia itsestään

Ihan oikeastiko rumuus on asia, joka herättää lähinnä mietintöjä siitä, miten oma elämä on arvotonta ja miten kannattais ehkä vetää ittensä jojoon, ei kun hei kyllä mä ehkä sittenkin jaksan vielä hetken, vaikka oonkin sietämättömän ruma huh oispa mun elämä ees NORMAALIA mutta kun oon ruma voi vitsi kun mun yks elämä nyt menee tällaisena rumana olemiseen

She told GQ : ‘Everyone wants a slim figure. Everyone gets breasts done. Everyone fixes up their face if it’s not ideal, you know? Everyone strives for the golden mean. It’s global now.’

Daily Mail, 'Human Barbie' Valeria Lukyanova claims interracial couples are behind a rise in plastic surgery because they are 'making the human race uglier'

The image revealed a great deal of Madonna's cleavage but even that couldn't distract from her hairy situation. 

And in addition, Madonna's make-up failed to flatter her face with pale foundation, heavy eye make-up and harsh blush not proving her best look. 

Thankfully another snap on Instagram showed her back to her beautiful best as Madonna posed with tumbling curls and bright red lipstick. 

Daily Mail: She's the pits! Madonna boasts 'Long hair, don't care' as she reveals her 'natural' underarm in busty Instagram 

Joka päivä mä mietin sitä. Että miten hitossa se naama ja maha ja reisi on niin tärkeää. Miten sielu, sisin, minuus, on niin epätärkeää, jotain, mikä on suoraan verrannollinen naamaan ja sen ulkonäköön. Ruma naama, ahdistunut turha ruma ihminen ei osaa olla ei arvosta itseään kiusaamista masennus. Ei ikuinen sielu, ei kaunis olento, pelkkä rasvojen ja voiteiden pohja jota voi koittaa piilottaa aurinkopuuterilla jos se vaikka auttais ees vähän. Kaunis naama ei huolia muut kehuu eikun SINÄ olet kaunis ja silti, silti, aina jotain kehitettävää ei voi kiittää ei voi tyytyä

and I know others in this thread have mentioned not being accused of "friendzoning." but sometimes people are attracted to you, and when you are not attracted to them... I mean, I've had people get mean. because there's the idea, the implication, that you aren't going to do any better. sometimes from your friends. sometimes from the guy. because no offense, but... aren't you being a bit picky? you aren't getting any younger, and there aren't exactly many men--any men--falling over themselves to talk to you. but in general, you're friendzoned more than you friendzone. my entire life is in the friendzone. people have laughed--openly--at the idea of dating me. to my face. "her? no way."

doduo redditissä, What is life like for an unattractive woman?

"Surveys show that in the online dating world, women are afraid of meeting a serial killer. Men are afraid of meeting someone fat."

When Strangers Click: from The Annals of Online Dating. Author:  Arlene Goldbard

Joskus tekee mieli huutaa. Kirkua, kirkua niille kaikille ohimennen heitetyille eikun MINUN kuvani oli ruma eikun SINÄ olet kaunis minä olen petolinnun perse ei kun SILLOIN minä vasta olinkin kaunis silloin kerran ei kun tämä vaate saa tuon näyttämään vähän pökkelöltä huomaatko onpa epäimarteleva leikkaus

Tekee mieli kirkua että oikeastiko jumalauta tää on kaikki, mikä meitä kiinnostaa? Oikeastiko universumin äärettömässä mittakaavassa tää on se asia, joka me on kansana, yhteiskuntana, naisina, otettu sydämiimme, lähimmäksi itseämme, kaikista tärkeimmäksi kumppaniksi? Naama ja se, miten sitä voisi parantaa, miten pahinta olis olla ajattelematta sitä, päästää irti, se ettei puunaiskaan, tai olis puunaamatta, se ettei vaan tekis MITÄÄN antais olla vaan ja olis ja eläis ja kokis

Ihan oikeastiko sun elämän tärkein asia on se, miltä kaikki näyttää, näyttää ja näyttää, oltaispa me kaikki yhtäkkiä sokeita satakiloisia sokeita niin kyllä SITTEN haikailtais tätä päivää, tätä aikaa, voi minä olin silloin nuori ja sorja mutta silloinhan vihasin itseäni, tyytyä ei saa ei koskaan onni on jossain muualla onni ei ole tämä keho ei koskaan olisinpa joku toinen

Ours is a nation obsessed by beauty and slenderness à la Gisele Bündchen. Brazil is second only to the United States in the use of plastic surgery, with 1.5 million operations a year. If you become slightly overweight, Brazilians will comment; you will feel bad about your body and start hesitating in the shadows around swimming pools, like a shy hippopotamus.

Vanessa Barbara: Life as a Brazilian Woman

- Laji haluaa antaa kuvan terveellisistä elämäntavoista, mutta pysyäkseen kisakunnossa, dieetti on vain noin 800-1000 kaloria päivässä. Salilla treenataan jopa kaksi kertaa päivässä erittäin vähällä energialla. Lisäksi lajin sisällä elää kulttuuri, jonka mukaan itseensä ei saa koskaan olla tyytyväinen. Kun olin voittanut Suomen mestaruuden, sain kommentteja, joiden mukaan minun pitäisi laihduttaa vielä pari kiloa, hän ihmettelee.

Iltalehti: Nuorten naisten fitness-ihanteesta syömishäiriöitä: "Näitä asioita ei sanota ääneen"

Paino sitä ja paino tätä, valokuvat sitä ja tätä, oma naama sitä ja tätä, hiusmalli sitä ja tätä, onks mun nenä iso vai pieni, hei onpa ihanat housut näytät tosi hoikalta ei kun SINÄ NÄYTÄT TOSI HYVÄLTÄ

Oon niin täynnä tätä

***

Toim.huom. kirjoitin tän yks ilta ja kiihdyin. Mun piti tulla siistimään tätä tekstiä, ettei se ois niin vihainen, niin huutava, mutta sitten päätin, että antaa olla.

Joskus ihmisen pitää saada kirkua.

Et sitten piilottanut pimppiäsi

On ilta. Istu autosasi.

Yhtäkkiä kyytiin nousee vieras mies. Hän lyö sinua naamaan.

Oikeudessa sinulta kysytään, oliko auton ovi lukossa.

Ei ollut.

Eikö se kerro, että autoosi saa tulla?

Ei?

Mutta jos et olisi halunnut seuraa, olisit varmasti lukinnut auton oven? 

No

Entä ilmaisitko selkeästi, ettet halua turpaan? Mistä mies olisi voinut tietää, ettet halua?

Olet töissä. Teet itsellesi leipää. Yllättäen joku nappaa ja syö sen. Pian olemme pomon pakeilla.

Jätitkö leipäsi siihen kaikkien katsottavaksi?

No, tavallaan

Esittelit siis leipääsi heille?

Ömmm

Eikö leivän jättäminen esille kerro, että sen saa syödä?

No, tuota

Mummi on matkalla shampanjalounaalta kotiin. Mies varastaa hänen laukkunsa.

Mutta sulla siis oli se laukku mukana, siinä kaikkien nähtävillä ?

No, joo

Eli kaikki näki sun laukun?

No, kyllä

Ja kännissäkin olit

En minä nyt palj

Kyllä aikuisen pitäisi olla tarkempi. Ja eihän sulta viety kuin puhelin

Nainen on matkalla junalta kotiin. Mies raiskaa naisen.

Niin millaiset vaatteet sulla oli päälläsi? 

Oli hame

Oliko lyhyt hame?

No

Eli tavallaan esittelit reisiäsi siinä, että tässä tätä on?

En todell

Ja humalassakin olit?

No väh

Ja sanoitko ei? Sanoitko kovasti? Mistä muuten tietäisi ettet halunnutkaan ehkä olit flirttaileva kyllä aikuisen pitäisi olla tarkempi

Fear of slut-shaming drives many adolescent girls to stay silent and not report sexual violence, a new study found, as many view harassment as normal, everyday life of middle school and high school.

Study: Many young girls view sexual violence as ‘normal stuff’ By Amanda Sakuma

Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees puolestaan vierittää vastuun matkustajille itselleen.

- Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät mihin se voi johtaa, Ausmees sanoo Kalla Faktanissa.

IS: Raiskausten määrä ruotsinlaivoilla kasvoi - "Naisten ajateltava omaa juomistaan"

– Pyydän pysähtymään ihan hetkeksi asian äärelle. 16-vuotias tyttö pakotetaan tulemaan raiskatuksi satoja kertoja, häntä hakataan, nöyryytetään, pidetään nälässä. Hyvinvointi-Suomessa. 2010-luvulla,  Aaltonen kirjoittaa.

Uusi Suomi: 16-vuotiaan karmea kohtalo Suomessa – Lakimies: Satoja raiskauksia 

Jouduin kuitenkin todistamaan myös toisenlaista käytöstä. Raiskauksesta puhuttiin muiden matkustajien kuullen, ensiavuksi tarjottiin promillemittaria ja uhrilta penättiin kerta toisensa jälkeen, haluaako hän todella vielä selvitellä asiaa. Oikeudessa olisi kuulemma vain sana sanaa vastaan.

HS.fi:  Uhrille tarjottiin ensiavuksi promillemittaria 

Näihin on sanottavanani lähinnä se, mitä tämä kuva jo sanoo.

Kuva Madventuresin FB-sivulta.