7. syyskuuta 2012

Kuka on oikea nainen

Luin Robert Downey JR:n Twitteriä. Siellä oli ajatus: 

A confident female does not show off her naked body, she show's off her naked face.

Toisaalt oon samaa mieltä. Toisaalt taas en.

Oon jo aiemmin kirjoittanut ulkonäköasioista ja kauneudesta. Tuntuu, että ulkonäön avulla mitataan kaikkea mahdollista: statusta, pinnallisuutta, ajatusten lukumäärää päässä, muiden huomioonottamisen tasoa, työkykyä, kaikkea. Mäkin teen sitä.

Törmäsin joskus nettisivuun, johon kerätään kurvikkaita naisia. Sivuston nimi viittas jotenkin oikeisiin naisiin: tällainen on oikea nainen, jos ootte niiden langanlaihojen mallienne keskellä unohtaneet. Myöhemmin näin saman nettisivun linkin sosiaalisessa mediassa, ja sen yhteyteen joku oli kirjoittanut siitä, miten naiseus ei riipu siitä, onko kurvia vai ei, että pitäis lopettaa kaikenlainen "tää muoto on naiselle parempi kuin toi" -ajattelu. Hitsi kun en muista, miten se meni.

"Oikeassa naisessa" on se ongelma, että oikean vastakohta on ainakin mun ajattelussa väärä. Tai vasen, mutta puhutaan nyt väärästä. Jos oikea nainen on kurvikas ja pehmeä, se samalla tekee niistä muista naisista vääriä. Guardian.co.ukssa oli selitetty asiaa hyvin:


"The real woman, however, is defined in opposition and bitterness. Her vagueness contrasts with the specificity of what she is not: beanpole, waif, stick insect, undernourished. At the extreme is Platell, howling: "No breasts, no curves, so desiccated by starvation they'd be unable to have a child even if they wanted to." Even leaving aside the implication that you're not a real woman if you can't conceive, or choose not to, this is still an insidious way to talk about thin women. (And to desiccate means to remove moisture, not food.)

The creators of the real woman purport to promote good body image, particularly for those of "average size" and above. To a certain extent, they're succeeding. But, under cover of deliberately vague language, they're also creating a new pariah: "unreal woman". "

Alussa viittasin mietelauseeseen siitä, että oikea nainen ei näytä paljasta vartaloaan vaan paljaat kasvonsa. Ymmärrän pointin: hurmaa muut olemalla oma itsesi. Toisaalta myös: älä ole yliseksikäs, älä näytä kaikille kaikkea, se ei ole, mitä, hyvää, oikeaa, arvostettavaa? Entä jos vaan tykkää paljastavista vaatteista? Entä jos olis oikein olla ilman meikkiä ja oikein olla olematta ja "oikeaa" ei olis?

Ymmärrän sen halun pois liian laihasta, retusoidusta, jotenkin epäluonnollisesta naisihanteesta. Se on mun mielestä tervettä, ettei pidetä nollakokoa sinä kaikista parhaana ja tavoittelemisen arvoisena naiskehona, johon täytyy päästä vaikka syömättömyydellä, kitumalla. Mitä en ymmärrä on se, että asiat täytyy aina luokitella oikeanlaiseen ja vääränlaiseen.

Tunnen ihmisiä, jotka oikeasti on luonnostaan nollakokoa. Nää ihmiset ei silleen "tee" mitään: ei ole syömättä, ei himoliiku. Niiden keho vaan on sellainen, tehty sellaiseksi. Miltä silloin tuntuu se, että oikea nainen on kurvikas ja muodokas – siis sellainen, millainen itse ei ole? Itse on väärä, vaikkei ole. Vaikka on vaan sellainen kuin on.

Aina on joku enemmän oikea. Joku naisellisempi. Jos vertailemisen tielle lähtee, se ei lopu. Aina on joku, johon verrata.

Koen, että kun jollekin antaa määreen (pieni, suuri, kaunis, oikea), on aina olemassa vastamääre, johon asiaa verrataan (iso, pieni, ruma, väärä). Kenties sitä toista määrettä ei ajattele, ehkä se vaan on, jossain. On pieniä ja suuria asioita: niin me käsitetään maailmaa. Ääretöntä on vaikea käsittää, tai rajatonta. Kuussataa miljardia tuolia, miten monta se on? Millaisen tilan ne vie? On helpompaa, että on määritteitä. Tuoli pieni, universumi iso. Tämä kova, tuo pehmeä. Tämä oikea, tuo väärennös.

On vaikeaa olla määrittelemättä. Ja silti: entä jos kaikki vaan olis? Kaikki olis automaattisesti oikeita, jotta sanaa "oikea" ei tarvittais? Laiha olis oikea, lihava olis oikea, pitkä olis oikea, lyhyt olis oikea. Ei olis mitään oikeaa, koska kaikki olis jo. Oikeaa. Hyvin.


Oon jo kauan fiilistelly Doven Real Beauty -kampanjaa. Siinä on kaikenkokoisia naisia, kaikennäköisiä naisia. Kaikki oikeita.

2 kommenttia:

  1. Tuo mainos on todella hyvä. Toivon että se aukaisee silmät useammalta vanhemmalta, sillä tuon kaiken keskellä on lapsen vaikeaa erottaa kaupallista viestiä jatkuvan kuvatulvan joukosta. Kauneusteollisuuden tarkoitus on myydä, ja sehän myy. Paljon.

    Suosittelen Sunny Bergmanin dokumenttia Over the Hill. Oli aika pysäyttävä.

    http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/yli-ikainen-35-vuotiaana?kommentoi

    VastaaPoista