28. maaliskuuta 2015

Nii että tapetaan ne pahikset

Parhaillaan keskusrikospoliisissa harkitaan, laitetaanko museoon näytille Suomen kuuluisin prinsessatiara. Tiara oli 8-vuotiaan Vilja Eerika Tarkin päässä tämän kuolinhetkenä. Sen piikit painuivat lapsenihon läpi isän ja äitipuolen kääriessä hänet pressuun yhä tiukemmin.

Pahioja asioita tapahtuu joka päivä.

Myös hyviä asioita tapahtuu. Mutta ne ei pääse lööppeihin eikä niistä tehdä erikoislehtiä.

Joskus mietin, onko hyvää enemmmän kuin pahaa. Vai toisin päin. Luin kirjaa, jossa sanottiin, että niitä on saman verran, koko ajan, ja niin se vain on. Ei sitä voi muuttaa.

Se on vähän pelottava ajatus. Että pahan kanssa on vain elettävä.

Osa nuorista piiloutui asunnon parvekkeelle, kunnes tyttö oli päässyt asuntoon sisälle. Tämän jälkeen nuoret aloittivat ensin uhrin solvaamisen, jonka jälkeen he pahoinpitelivät hänet julmasti.

Uhria lyötiin nyrkeillä ja avokämmenellä, häntä potkittiin ja lisäksi uhria kuristettiin kaulasta. Häntä pahoinpideltiin myös mattopiiskalla. Uhrin hiuksia revittiin ja nyrhittiin saksilla sekä parranajokoneella niin voimakkaasti, että hän joutui tekohetken jälkeen käyttämään peruukkia. Nuoret polttivat savukkeella uhrin kaulaan ja vasempaan rintaan jälkiä. Lisäksi uhri riisuttiin alastomaksi ja hänen vartaloaan töhrittiin kirjoittamalla siihen huulipunalla halventavia tekstejä.

Syytteessä arvioitiin raiskausten määräksi noin viisikymmentä. Sen mukaan laskettuna jokaisesta lapsen raiskauksesta seurasi siis todellisuudessa kaksi viikkoa vankeutta.

Kun lukee pahuudesta, miettii monia asioita. 

Keitä nää ihmiset on?

No, ne on ihmisiä. Ne on samanlaisia kuin sinä tai minä. Ehkä niillä on sairaus tai joku syy teolleen, mutta ne ei ole hirviöitä, viemäristä ryömineitä kauhistuksia.

Se olis helppoa, jos ne olis. Koska mörönhän tunnistaa. Pahaa ihmistä ei erota hyvästä, vaikka miten tuijottais sitä, miltä se näyttää. Yks koomikko sanoi esityksessään, että turvallisin paikka asua on sarjamurhaajan naapurissa: ne naapurit aina jää henkiin kertomaan, että hän oli hiljainen mies ei vaikuttanut pahalta ollenkaan

Nearly one in three college men admit they might rape a woman if they knew no one would find out and they wouldn’t face any consequences, according to a new study conducted by researchers at the University of North Dakota.

But, when the researchers actually used the word “rape” in their question, those numbers dropped much lower — suggesting that many college men don’t associate the act of forcing a woman to have sex with them with the crime of committing rape.

Miksi pahaa tapahtuu?

En tiedä. Jos tietäisin, oisin varmaan jo tosi rikas.

Luulen, että pahaa tapahtuu, koska sitä voi tapahtua. Usein, kun jutellaan siitä, miks joku tekee jotain, "koska voi" on yhtä hyvä vastaus kuin muutkin. Miks joku myy rikkinäistä takkia kirpparilla ja pyytää siitä 50e? No, koska niin voi tehdä.

Joskus kun on kaverin kotona, miettii, miten paljon niidenkin asunnossa on veitsiä. Kelaa, miten paljon. Kuka vaan vois niillä tuikata vaikka heti. Muttei tuikkaa. Miksei?

En tiedä. Jos tietäisin, oisin varmaan jo tosi rikas.

Romaninaisen kaappauksessa rangaistuksen olisi pitänyt ehdottomasti olla ravintolajuttua ankarampi. 
Ja vielä. Grönfors määrättiin maksamaan romaninaiselle korvauksia 15000 euroa eli 9 euroa/vankeuspäivä.
Vertailun vuoksi voi todeta, että Grönforsin asianajajan palkkio oli 18018 euroa.

Happoiskun tehnyt mies sai kokea ankaran rangaistuksen Iranissa, kun hänet tuomittiin menettämään toinen silmänsä, kertoo brittilehti The Guardian.  --- Rangaistu mies vaivutettiin nukutukseen, jonka aikana lääkärit kaivoivat hänen vasemman silmänsä ulos.

Miten pahoja pitäis rangaista?

En tiedä sitäkään. Paha laitetaan vankilaan, usein mitättömältä tuntuvaksi ajaksi, sitten se poistuu sieltä ja tekee lisää pahaa.

Tai ei tee. Ei kaikki tee. Eihän?

Pahan voisi tapaa. Voisiko?

Pahantekijän voi varmasti niitata. Pistää sähkötuoliin, zzzt, end. Mutta luulen, että jokaisen pahantekijän tilalle syntyy jossakin uusi (potentiaalinen) pahantekijä. Käytin hienoa sanaa potentiaalinen, koska ehkä on joku tapa ehkäistä pahaa. Saada pahasta hyvää.

Onko?

Voiko lapsi syntyä pahana? Voiko vauva olla paha?

En tiedä. Jos tietäisin, oisin jo tietokirjailija.

Se mitä seuraavan 10-15 minuutin aikana tapahtui, muutti monta asiaa elämässäni, mutta sitä en vielä tiennyt. Poikajoukko pysäytti minut, kaatoi pyöräni, raahasi minut metsikköön ja ryhtyi meuhkaten tutkimaan rintojani (olin ns. varhain kehittynyt) ja jalkoväliäni. Neljän vuosikymmenen aktiivisen unohtamisen tuloksena en enää muista kaikkia yksityiskohtia, eikä niillä ole niin väliäkään. Mutta muistan tunteen, ja muistan pojat, joukkona: ne, jotka johtivat, ne, jotka lähtivät mukaan, ja ne, jotka katselivat.

Tämän tekstin lopussa ei oo mitään ratkaisua tai lohdullista näin-maailma-korjaantuu -loppua. Olen pahoillani siitä. Jos voisin korjata väkivallan pois, tekisin sen.

Pahuus, silmitön viha viattomia kohtaan, väkivalta, se hämmentää. Sitä ei oikein voi ymmärtää: miksi nämä ihmiset tekevät näin mitä he haluavat

Eivät ehkä mitään. Ehkä ne tekee pahuuksia, koska niitä voi tehdä. Ehkei ne edes ajattele: ehkei ne näe sua tai mua ihmisenä, vaan jonain, millä ei ole väliä. Jonain arvottomana, sellaisena, jolle voi tehdä jotakin, tai sitten ei. Voi tehdä, jos sattuu huvittamaan.

Synkkää.

Ehkä paha on ajattelematon. Paha ei näe, että uhri on jonkun lapsi, jonkun äiti. Paha ei ehkä ymmärrä ihmisarvoa, sitä, että jokainen on yhtä hyvä kuin väkivallantekijä itse. Ehkä paha on ajattelematon, ymmärtämätön.

Voiko pahaa opettaa? Voiko pahan poistaa kouluttamalla, näyttämällä niin sanotun oikean tien, antamalla ymmärrystä?

Ehkä. En tiedä.

Jos tietäisin, oisin varmaan jo tosi rikas.

Ten rape prevention tips:

1. Don’t put drugs in women’s drinks.

2. When you see a woman walking by herself, leave her alone.

3. If you pull over to help a woman whose car has broken down, remember not to rape her.

4. If you are in an elevator and a woman gets in, don’t rape her.

5. When you encounter a woman who is asleep, the safest course of action is to not rape her.

6. Never creep into a woman’s home through an unlocked door or window, or spring out at her from between parked cars, or rape her.

7. Remember, people go to the laundry room to do their laundry. Do not attempt to molest someone who is alone in a laundry room.

8. Use the Buddy System! If it is inconvenient for you to stop yourself from raping women, ask a trusted friend to accompany you at all times.

9. Carry a rape whistle. If you find that you are about to rape someone, blow the whistle until someone comes to stop you.

10. Don’t forget: Honesty is the best policy. When asking a woman out on a date, don’t pretend that you are interested in her as a person; tell her straight up that you expect to be raping her later. If you don’t communicate your intentions, the woman may take it as a sign that you do not plan to rape her.

19. maaliskuuta 2015

No mitä siellä uimahallissa sitten näkee

Mä käyn nykyään uimassa.

Kerroin siitä kaverille. Se sanoi "rohkeaa".

Se tuntui vähän hölmöltä. Hassulta. Mitä rohkeaa siinä nyt on?

Ehkä jos vihaa itseään tai häpeää jotain, se onkin vaikeaa. Jos tuntuu, että muut KATTOO. Tai jos ne nauraa taas alkaa se nauraminen taas se alkaa

Pakkanen piirtää tietokoneen näytöllä kuvaani ohuita viivoja. Ne kertovat alueen, jolta alaluomeni on valahtanut eli poskieni pehmytkudos on löystynyt. Löystymisen seurauksena on syntynyt silmäkuopan varjoa suurentava uurre.---Hätkähdän. Tuota en ollut osannut edes katsoa.

Kyllä mä ainakin katson muita, ei siinä oo mitään outoa. Oon ihminen ja kiinnostunut ihmisistä. Joskus ajattelen, että ajatteleeko nyt, että ajattelen, että ohhoh kato nyt totakin

Monimutkaista.

Still, it's starting to feel more like Dove cares more about paying lip service to garner customer goodwill than it cares about actually changing these standards (which, as a major brand, they are in a good position to try and do). The video culminates in a pretty cheesy surprise jam session with older women who have curly hair telling the little girls how much they love their curly hair. That's nice, but what difference does that really make?

Nii no mitä siellä sitten näkee. Siellä uimahallissa.

Viimeks yhdellä naisella oli ihan sairaan siisti uima-asu. Siinö oli pienet shortsit, siis lahkeelliset, ja semmonen toppityyppinen yläosa, kuin paita. Nii että nainen, sitä mä katoin ja mietin et onpa hieno. Sua en kattonu.

Yhdellä naisella oli arpi. Mietin, että mistähän se on selvinnyt. Ei se arpi ollut mitenkään outo tai ruma, enkä aatellut että ohhoh onpa kauhee. Että nainen, tiedoksi. En katsonut että kauhea arpi. Nii.

Joskus jonkun kehosta näkee jonkun tarinan. Vaikka että on saatu lapsia. Tai että on eletty jo aika kauan ja keho jaksaa vielä, jaksaa tuoda uimahalliin. Se tuntuu mussa hellyytenä ja ylpeytenä: tuo ihminen jaksaa ja elää, tuo ihminen on tuonut lapsen tähän maailmaan, tuo ihminen on kokenut.

Viimeks joku setä ui oikein antaumuksella ja veti vielä leukoja altaan reunalla. Sitä katsoessani aattelin, että onpa hyväkuntoinen, hyvin vetää, vaikka vanhempi jo.

Jotkut vesijuoksee. Niistä aattelen, että ne juoksee. En sen kummempaa.

Kauhistun, kun kuuntelen Jutta Gustafsbergiä. Fitnessnaisen laihdutusohjelmissa ylipainoisia haukutaan päin kasvoja. Jutta sanoo projektissa auttavalle personal trainerille, että tämä ihminen tässä ansaitseekin rääkkiä. Mitä pidempään Juttaa kuuntelee, sitä nopeammin tottuu ylipainoisia alentavan puheeseen: liikaa syövä on alemman luokan ihminen, jolle nousu kastijärjestelmässämme on mahdollinen salin kautta.

Kun katson ihmistä, en aattele, että onpas hyvännäkönen onpas kuuma, tai että no huh minkä näkönen miten kehtas tulla uimahalliin. Saatan aatella, että nyt näkee että tuo treenaa kovaa, tai että tuo on pyöreä. Aattelen sitä lähinnä sellaisena muotona. Kuin näkis pallon ja ajattelis, että no, tuo on pyöreä.

Mietin joskus, että mitähän ne näkee, kun näkee mut. En osaa oikein aatella. Olisko mussa jotain, mitä toinen vois kattoa silleen ohhoh huuhhuh katohan tota? Tai jotain semmosta, josta vois olla, että vau, oho!

En tiedä. Ei mua oikeastaan kiinnosta.

Jos tahtoo katsoa, niin katsoo. Ei se haittaa.

Uimahallissa näkee ihmisiä.

I don’t want to inspire people. ‘Inspiration’ is a word that disabled people hear a lot. And it’s a positive word to you. But to us, it’s patronizing. I’m not living a wonderful life for a disabled person. I’m living a wonderful life, period. 

14. maaliskuuta 2015

Tai arven

Ootteko koskaan ollu puutyötunnilla?
Jos ootte jossain koulussa olleet puutyössä, siellä on niitä puutyöpenkkejä, joita oppilaat on käyttäneet noin vuodesta 1909 saakka.

Viimeks katselin iitä penkkejä ja huomasin hassun jutun.

Niiden pinnasta näkee, kun jollekin on sattunut upsis.

Oho.


Hups.

Aattelin siinä sit elämää. Sitä, miten kaikki asiat, jotka on vähänniinku mokia ja ei-suunniteltuja, jättää jäljen.

Joku muukin voi jättää muhun jäljen. Muiston.

Tai arven.

Huppis.

Jotkut merkit pinnassa on iloisia. Ne on kivan värisiä ja hauskoja.

Jotkut on mustia. Tai syviä. 

Semmosia, että ehkä toivois, ettei sitä mokaa olis tehnytkään. Miks piti sahata pöytään, miks piti luottaa siihen tyyppiin

Ohops.

Oho, opeeee

Joissain puutyöpenkeissä on korjauksia. Niissä arpia on siloiteltu, vikapaikkaan porattuja reikiä täytetty.

Ai ai, oho.

Semmosta on elämäkin. Joskus arpien kaa pitää elää.

Tai sit ne parantuu, muttei kuitenkaan ehkä ihan semmoseks ku aiemmin.

Ei se mitään.

8. maaliskuuta 2015

Ettäs kehtaat olla vihainen mulle

Äiti tulee myöhään ja lyö lastansa 
koska tämä taas on kastellut vuoteensa 
mutta saa myös rangaistuksen kun isä tulee kotiin 
tämä lyö vaimoaan kunnes sammuu nojatuoliin 

Lapsi yrittää paeta, mutta ei löydä syliä 
hän vetää suojaksensa vain märkää täkkiä 
ja tietää, että hän on maailmassa yksin 
kyynelistä kastuu vielä tyynynsäkin



Oon aiemmin kirjoittanut siitä, miten mua pelottaa, kun oon vihainen tai joku on mulle vihainen. Oon hiljalleen päässyt eroon tästä ongelmasta: kun tulee tilanteita, joissa suutun tai mulle suututaan, ja ne menee hyvin,  saan viralliselta termiltä Positiivisia Onnistumisen Kokemuksia ja tuun paremmaksi olemaan vihainen.

No, nyt on sit uusi ongelma.

Kun oon huomannut, ettei toisen vihan edessä tarttekaan madella ja olla silleen yhyy älä vihaa mua olen huonompi kuin sinä, oon huomannut, että tuun itsekin vihaiseksi. Vastavihaiseksi.

Ettäs kehtaat ymmärtää mut väärin! Ettäs kehtaat olla vihainen mulle! Ettäs kehtaat viisastella!

On kuin mussa olis kaks puolta. Viisas aikuispuoli tietää, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja mulle saa olla vihainen, ei se oo missään kiellettyä. Aikuispuoli tietää, että pikaistuksissa ihminen voi sanoa vähän tyhmästi ja ei se haittaa, kaikilla on oikeus niiden omiin tunteisiin.

Sitten on tää toinen puoli. Ennen-pelkuri, nyt-uhmaikäinen lapsipuoli.

Lapsipuoli on sitä mieltä, että toinen on typerä kakka-aivo, joka ei vaan tajua mua eikä vaan ymmärrä elämää eikä tiiä mitä mä aattelen ja ei ihme kun se on TYHMÄ miten se KEHTAA sanoa mulle pahasti mokoma IDIOOTTI paska

Näiden kahden välissä oon sit minä. Aikuis-minä, en enää lapsi.

Vihatilanteessa tunteet aaltoilee. Ne menee silleen ymmärrän-HAISTA SINÄ-kaikilla on oikeus tunteisiin-MIKÄ ÖÄÄLIÖ en mä NOIN tarkoittanut-kaikilla on oikeus tunteisiin myös sinulla ja minullakin-senkin PASKA miten et voi tajuta mitä meinaan

Toistaiseks aikuinen on aina voittanut. Sitä kai on olla aikuinen.

Biisi on muuten vuodelta 1978. Että samat ongelmat yhteiskuntaa silloinkin vaivas näemmä.

3. maaliskuuta 2015

Tarina miehestä, joka paheksui

Matkustin pitkänmatkanbussissa. Muutama penkkirivi takanani istui pieni, ehkä nelivuotias, poika. Poika oli saanut vieressä istuvan vieraan tädin huomion yksinkertaisella metodilla: hän huusi hei arvaa mitä hei arvaa MITÄ HEI ARVAA MITÄ ARVAA niin kauan, että täti huomioi.

Menossa oli huikea tarina jonkinlaisesta poliisitakaa-ajosta. Kuuntelin semihuvittuneena, kunnes kuulin takaani Tuomitsevan Äänen.

Tsk.

Tsk tsk.

Pojan tarina jatkui. Ja sitten tuli POLIISIT ja arvaa MITÄ NE VEI SEN VANKILAAN JA SITTEN

Tsk. Mph. Tsk.

Kuuntelin tarkasti. Takanani, just silmäkulman ulottumattomissa, istui vanha pari. Selkeästi tää ARVAA MITÄÄÄÄÄÄÄ -metodi ei kamalasti inspannut heitä.

JA SITTEN NE vei sen VANKILAAN ja sitten

TSK. Mph.
sitten mä laitoin HILLOA SIIHEN ja se

TSK TSK

Lopulta oli pakko kurkistaa. Keitä nää on, joita nelivuotias häiritsee noin paljon?

Mukavenyttelin ja vilkaisin. Takana istui setä ja täti. Ne näytti

tylsistyneiltä

Se vaikutti vähän oudolta. Ei ne siis näyttäneet tuomitsevilta. Tai vihaisilta.

Sitten setä teki sen taas.

Tsk, tsk.

Se imi pastillia. Tsk, tsk. Pastillia.

Ennenku tehdään oletuksia niin tutustutaan siihen, mistä oikeesti on kyse, eiks nii.

Todennäköisesti tänäänkin jossain joku, todennäköisesti nainen, väittää jonkun, todennäköisesti puolisonsa tai ex-puolisonsa, olevan narsisti.

Harva heistä kuitenkaan on narsisti – ellei sitten kuulu siihen korkeintaan noin prosentin joukkoon ihmisiä, jotka kärsivät narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Aitoja narsisteja ei ole paljon, ja heidän parisuhteensa eivät yleensä kestä kauan.