29. toukokuuta 2014

Miks mun naamaa ei ole täällä

Mun naamaa ei näy tässä blogissa. Sille on syynsä.

Kun näkee toisen ihmisen, tekee heti alitajuisesti miljoona päätelmää. Sitä katsoo ja siten kiinnittää huomion johonkin, vaikkei edes päättäisi kiinnittää. Sitä katsoo ja tulee mieleen joku sana: menevä, lihava, muodikas.

Miettikää, että ois blogi. Sen otsikko olis
Tyylivinkkejä naisille
ja kirjoittaja olis tämä.

 Miettikää, että ois blogi. Sen otsikko olis
Tyylivinkkejä naisille
ja kirjoittaja olis tämä.

Tyylivinkkejä naisille
ja kirjoittaja olis tämä.

Siitä syntyy mielikuva. Heti. Kepeästi. Ton tyylivinkit ois sellaisia ton tyylivinkit tällaisia.

Ekassa kuvassa on Heidi Montag. Tavallinen, vaalea tyttö. Ennen kauneusleikkauksia.

She also received widespread criticism after undergoing ten cosmetic surgery procedures in one day. 
---
 Among the procedures were brow-lifts, ear-pinnings, a chin reduction, as well as a second rhinoplasty and second breast augmentation.

Millaisia olis ton Heidin tyylivinkit? Entä sen toisen Heidin, leikatun Heidin, H-kupin-rinnat-Heidin? Näyttääkö kuvan tyttö siltä, että se neuvoo menemään kauneusleikkaukseen joo sinne vaan anna mennä

Toisessa kuvassa on Daisy De La Hoya. Daisy oli Rock of Love -realitysarjassa ja sai siitä spin-offina oman sarjan. Oon katsonut sen kokonaan. Millaisia tyylivinkkejä sais Daisylta? Sanoisko Daisy, että älä meikkaa älä harjaa tukkaa?

Viimeisessä kuvassa on Nick Cannon. Millaisia tyylivinkkejä Nick antais naisille? Miltä se tuntuis, ottaa tyylivinkkejä mieheltä? Miten toi kehtaa puhua naisten tyylistä mikä sika

Kellään näistä tyypeistä ei ainakaan tietääkseni ole naisten tyylivinkkiblogia. Nää tyypit on tässä kertomassa, millaisia asioita ulkonäkö tuo mieleen, miten se huijaa, miten se voi väittää asioita. Toi sanoo noin koska se on tommonen no tottakai ton näköisellä tyypillä on pinnalliset jutut

Millaisia tyylivinkkejä sais Daisylta? Sanoisko Daisy, että älä meikkaa älä harjaa tukkaa?

Mistä sitä tietää? Ehkä sanoiskin. Mitä ihmisen ulkonäkö oikeasti kertoo?

Mitä me annetaan sen kertoa?

26. toukokuuta 2014

Mitä tää tietokone tekee mulle

Sain vähän aikaa sitten taulutietokoneen. Aattelin kertoa, miten se on vaikuttanut mun elämään.

Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että ihmisten on pakko esimerkiks palaverissa tarkistaa koko ajan kännykkää. Ihan huomaamatta, sviip,  olisko tullut jotain viestiä. Kerran estin kaveria tarttumasta kännykkään aina, kun se olis halunnut. Niitä kertoja oli tunnin sisään MONTA. Ihan alitajuisia. Niin normaalia se on.

Laskepa joskus. Kuinka monta kertaa vain vilkaiset? Kuinka usein?

En pidä kosketusnäytöistä. Niillä on vaikea kirjoittaa, ei tunne, mitä tekee, niitä pitää ladata koko ajan. Joka päivä. Semisti ottaa aivoon se, että samalla, kun kaikki on jotenkin parempaa, se on myös huonompaa: siinä on viihdettä sulle koko ajan, mutta samalla se mahdollistaa sen, ettei kaveri-illassa tartte yrittää keskustella tuntemattomien kanssa. Koska hei Facebook on aina mukana kurkkaanpa sitä

Kävin viime vuonna InterReilaamassa. Edellisen kerran oon käyny 2005. Silloin kaikki yhteisissä tiloissa jutteli, kokkasi, pelasi. Me pelattiin Jengaa norjalaisen ja ranskalaisen kanssa. Ranskalainen kokkasi kaalikääryleitä, halusi kuulemma kokeilla ulkomaisia ruokia.

Nyt kaikilla oli tietokoneet. Joka paikassa on WiFi.

Miks tutustua uusiin ihmisiin, kun vanhat on klikkauksen päässä? Miks olla esillä, alttiina mokaukselle ja noloontumiselle jos se toinen ei osaakaan englantia, kun voi piiloutua omaan puhelimeensa?

Ärsyttää myös aamumatkailijat. Ne ei katso maisemia, ne katsoo näyttöä. Pakko katsoa Facebookia, jos siellä olis jotain jännää.

Nyt katson itsekin.

– Tuntuu, että nykypäivänä kukaan ei enää puhu mitään, keskustelut käydään puhelinten välityksellä. Ruokapöydässä olen sanonut, että nyt puhelimet pois. Muutenkin yritän kieltää, mutta kielloilla ei ole mitään vaikutusta.

Kun mulle on tullut tabletti, mua himottaa koskea sitä. Katsoa sitä. Vilkaista. Samalla ärsytän itse itseäni: miksen voi odottaa töihin asti, kotiin asti, miks siellä olis nyt jotain mitä ei kaks minuuttia sitten ollut? Miksen kestä tylsyyttä?

Mut tabletin netti on tosi hidas. Pidän sitä siunauksena: en jaksa odottaa, että kuvat latautuu.

Yritän toimia niin, että kun oon tarkistanut sen, mitä haluan tarkistaa, laitan tabletin pois. En ala selailla sitä vain siksi, että se sisältää loputtomasti selailumahdollisuuksia, viihdettä. Yritän tietoisesti päättää, että nyt lisään tämän ottamani kuvan Instagramiin ja sitten laitan tabletin pois.

Se tuntuu helpottavalta. Ei sitä oo pakko katsoa, mikään ei oo muuttunut.

Lonka kertoo, että nuoret itse ovat alkaneet kehittää itselleen kännykän käyttöön liittyviä sääntöjä.
- Esimerkiksi sellainen, että se joka ensimmäisenä vastaa kännykkään McDonaldsissa maksaa laskun.

Vietän paljon aikaa netissä ja siks oon vastustanut tabletin hankkimista. Osittain siksi, että musta ne vaan ei oo käteviä; kaipaan fyysisiä nappuloita ja nuppeja, joita voi painaa. Osittain siks, että oon muutenkin koko ajan netissä. Ja nyt pitäis olla vielä lisää. Koska jos joku mahdollisuus annetaan, niin tyhmäähän se olis olla käyttämättä sitä tyhmää maksaa netistä jota ei koko ajan käytä

Tässä on mun puhelin.


Silläkin pääsis nettiin, mutta ei se kannata. Se on vaan tosi hankalaa. Siinä ei oo karttaa, jota voisin katsoa uudessa paikassa sen sijaan, että tutkisin, olisin retkellä. Se ei ota multa pois uuden löytämistä ja mokan mahdollisuutta: oho ei oiskaan pitänyt kääntyä sinne.

Näitä puhelimia ei enää oikein myydä. Mua ahdistaa se. Nykyisin myydään hienoja nettivehkeitä joissa on kartta ja GPS. Koko ajan voi saada tietää kaikesta kaiken katso vain tablettiasi. Mutta kun mä en HALUA tietää. Mä haluan tutkia ja mokata ja kokeilla ja oho ei tää ollukkaan se juna hups. Sen sijaan, että kaikki ois valmiiks mietittyä, koskaan ei voi astua väärään ratikkaan koska tabletti kertoi jo, mikä on oikea se menee muuten kolme kertaa tunnissa tässä koko matka sinulle mietittynä älä vaan HARHAUDU mihinkään pysy suunnitelmassa

On se tietty kätevääkin. Ihmisille, jotka haluaa turvaa, jotka haluaa tietää, jotka ei vaikka puhu kieliä. Mutta puhunkin musta.

Toisaalta tabletti on kätevä: voin jakaa kaikkea koko ajan ja siks etsin asioita, joita jakaa. Oon tarkkaavainen, avoin. Toisaalta se on helkkarin epäkätevää: tabletti ei mahdu taskuun toisin kuin pokkarikamera. Mutta duh kameran kanssa pitää mennä kotiin ja siirtää kuvia koneelle vähänkö hidasta jaa heti heti heti

Yritän pysyä kultaisella keskitiellä, sillä, jossa mun päätökset tabletin koskettamisesta on tietoisia. Sillä tiellä, jolla tabletti ei oo aina taskussa, aina kädessä, aina pöydällä vaatimassa huomiota. Sillä tiellä, jolla Facebookia ei tarvitse tarkistaa minuutin välein JOS siellä olis jotain

Mä haluan, että mulla on välillä ihan tylsää. Että voin katsoa maisemia ja huomata: sekin on viihdettä.

20. toukokuuta 2014

Näin mä puhun itselleni

Ohjeissa aina sanotaan, että puhu itsellesi kauniisti. Puhu itsellesi nätisti. Mitä se tarkoittaa?

Konkreettisia ohjeita on harvassa. Ei lue, että täydennä nämä lauseet, sano nämä asiat, aloita sillä. Entä, jos ei osaa yhtään? Jos ei oikeasti tule mieleen mitään hyvää, mitä sanoa? Musta se on surullinen ajatus.

Ajattelin jakaa, miten puhun itselleni.

Kun mun on kova kiire johonkin enkä oo varma, ehdinkö: Ehdin, selviän, ehdin, selviän. Tai, ehdin hyvin, selviän hyvin. Sanon nää asiat samaan tahtiin kuin kävelen: eh-din selvi-än eh-din selvi-än. Se on niinko mantra.

Jos sattuu kovasti sydämeen, mutta on pakko jaksaa: Jaksa vielä hetki. Jaksa vielä vähän. Hyvin menee. Selviät hienosti. Kun jaksat vielä tämän, niin sitten mennään kotiin eikä tartte tehdä mitään, ei koko päivänä. Saat vain olla. Jaksa vielä. Menee hyvin! Olet urhea! Hyvä!

Puhun muuten itsestäni usein kuin olisin "me", tai sitten puhun itselleni kuten joku muu puhuis mulle. Mitä sinä...

Kun ahdistun kovasti jostain vastoinkäymisestä: Sua ahdistaa. Se ei haittaa. Ei haittaa, jos olet ahdistunut. Voiko tälle asialle tehdä nyt jotain? Jos ei voi, miten voisit rauhoittua? Sua ahdistaa se ei haittaa ei haittaa. Anna vaan ahdistaa. Voisko nyt tehdä jotain, että ois helpompi? Kaikki kääntyy hyväksi kaikki menee hyvin.

Kun suutun jostain: Mitä tapahtui? Miksi olet vihainen? Oot vihainen se ei haittaa. Muista hengittää. Voit olla vihainen mutta ilmaise selkeästi, mitä haluat. Mitä tässä tapahtui, miksi oot vihainen? Mistä se alkoi? Kaikki menee hyvin, keskity. Mitä nyt täytyy tehdä?

Joku sanoo jotain törkeää vaikka siitä, miltä näytän: Yllätyit, ei se haittaa, se on normaalia. Tunnetko tuon ihmisen? Onko tuon ihmisen mielipiteellä väliä? Haluaistko päästää irti siitä, kannattako siihen jäädä?

Kun joku antaa kritiikiä ja loukkaannun: Oot loukkaantunut, ei se haittaa. Ei se mitään. Mistä se alkoi? Mitä tapahtui? Loukattiinko sua ihmisenä vai sun työtä, tekoja? Tää ei ollut henkilökohtainen hyökkäys, huomaatko? Saat olla loukkaantunut se menee ohi. Loukattiinko sinua ihmisenä? Jos ihminen alentuu tollaiseen, haluatko antaa sille merkitystä, ottaa sen mukaan?

Jos joskus oon kateellinen jollekin: Miksi olet kateellinen? Onko sinulta jotain pois, jos tuolla ihmisellä on/tuo ihminen osaa XYZ. Mitä kateellisuus antaa?

Usein kateellisuus muuttuu sitten iloksi, sellaiseksi, että vähän siistiä tuo osaa noin, mäkin haluan. Sama loukkaantumisen kanssa: huomaan, ettei mua henkilönä ja persoonana loukattu, vaan jotain mun tekemää. Kun kysyn itseltäni "kannattako siihen jäädä?" huomaan usein, ettei kannata, etten ees halua. Pitäköön mielipiteensä, niihin on kaikilla oikeus, mullakin.

Sit jatkan.

16. toukokuuta 2014

Joskus vielä haluaisin

Usein kuulee sitä miten joskus tekis mieli, ois tehnyt mieli sanoa. Joskus kyllä tekis mieli sanoa, joskus haluaisin vielä.

Kysyn: miksei nyt?

Oon opetellut auttamaan palautteen heti. Ei se aina onnistu, mutta mitä enemmän treenaa, sitä enemmän oppii. Sitä, että siitä hyvästä palvelusta voi kiittää heti. Se on mulle helpompaa, kiittää. Jos pitäis valittaa, jäädyn. Pelkään, että asiakaspalvelija on silleen että no tunge se valitus vaikka sinne

Mietin usein, miks on vaikea sanoa heti. Miks on helpompaa viivytellä, helpompaa odottaa, helpompi toivoa että kyllä se tästä kyl se menee ohi ei tartte sanoa

Joskus tekis mieli. Miksei nyt?

On tietty eri asia haluta joskus kirjoittaa kirje kuin haluta Afrikkaan. Mutta siihenkin, siihenkin voi tehdä konkreettisen suunnitelman: joskus vielä haluaisin Afrikkaan ja siksi aionkin alkaen tämän vuoden Z-kuukaudesta alkaen säästää joka kuukausi X euroa niin että vuoden 2015 lopussa minulla on Y summa rahaa ja pääsen sinne.

Joskus haluaisin. Miksei heti? Mikä estää?

Tilanne? Elämä? Raha? Kumppani? Äiti?

Miten voisin edistää tätä tilannetta?

Joskus tuntuu, että aikaa olis ikuisesti. Muttei oo. Ei oo kuin yks elämä. jos jotain haluaa, joskus kyllä haluais nähdä kavereita enemmän joskus kyllä tekis mieli opetella tanssia.  Joskus haluaisin sanoa suoraan joskus haluaisin että vois puhua tunteista

Miksei nyt? Miksei heti vois kertoa, panostaa, tunnustaa? Miksei heti vois alkaa tehdä elämästä sitä, mitä haluaa sen olevan?

Joskus kyllä tekis mieli.

Miksei nyt?

Miten voisin edistää tilannetta?

10. toukokuuta 2014

Oma naama sitä ja tätä paino sitä ja tätä

Katselin taas, mistä mun blogiin on tultu. Googlesta. "ruman ihmisen blogi". Saapuneita: 1.

Googlasin ton saman lauseen. Löysin tällaisia asioita:

Tekisi mieleni joskus sanoa näille "fat but beautiful"-julkuaisijoille, että ei, et todellakaan ole. Miksi nyökytellä ja "tykätä" näistä kirjoituksista vaikka niissä ei ole piirun verran perää, ja kaikki tietävät sen, mutta koska ihanteita ei ole saavutettu, eikä enää jakseta edes yrittää saavuttaa, tai saavuttamisen mahdottomuus on alkanut painua kaaliin, meidän pitää teeskennellä että ollaan yhtä hyviä kuin X, vaikka ollaankin Y?

Moni ruma ihminen kuitenkin haluaisi elää normaalia elämää, vaikka joutuvatkin usein olemaan yksin ja ilman toivoa paremmasta elämästä ja että heillä olisi kavereita saatika normaali sosiaalinen elämä. Harma ruma ihminen ei  kuitenkaan halua tappaa itseään, vaikka tietääkin elämänsä olevan turhaa kaikinpuolin, eivätkä halua luopua tästä yhdestä elämästä mitä heillä on.

Mua hämmentää nää molemmat tekstit.

Ihan oikeastiko ruma ihminen on ruma ja ällöttävä, ei muuta? Ihan oikeastiko on tärkeää ilmoittaa ihmiselle, että hei älä vaan luule liikoja itsestäsi älä vaan nosta itsetuntoasi ruma läski? Ruma ihminen ei oo mitään, ilmaa, virhe maailmassa, yhteiskunnan pohjasakkaa, pelkkä kehityskohde, jonka tehtävä on laihtua, että vois olla kauniimpi ja kehtais postailla kuvia itsestään

Ihan oikeastiko rumuus on asia, joka herättää lähinnä mietintöjä siitä, miten oma elämä on arvotonta ja miten kannattais ehkä vetää ittensä jojoon, ei kun hei kyllä mä ehkä sittenkin jaksan vielä hetken, vaikka oonkin sietämättömän ruma huh oispa mun elämä ees NORMAALIA mutta kun oon ruma voi vitsi kun mun yks elämä nyt menee tällaisena rumana olemiseen

She told GQ : ‘Everyone wants a slim figure. Everyone gets breasts done. Everyone fixes up their face if it’s not ideal, you know? Everyone strives for the golden mean. It’s global now.’
The image revealed a great deal of Madonna's cleavage but even that couldn't distract from her hairy situation. 
And in addition, Madonna's make-up failed to flatter her face with pale foundation, heavy eye make-up and harsh blush not proving her best look. 
Thankfully another snap on Instagram showed her back to her beautiful best as Madonna posed with tumbling curls and bright red lipstick. 

Joka päivä mä mietin sitä. Että miten hitossa se naama ja maha ja reisi on niin tärkeää. Miten sielu, sisin, minuus, on niin epätärkeää, jotain, mikä on suoraan verrannollinen naamaan ja sen ulkonäköön. Ruma naama, ahdistunut turha ruma ihminen ei osaa olla ei arvosta itseään kiusaamista masennus. Ei ikuinen sielu, ei kaunis olento, pelkkä rasvojen ja voiteiden pohja jota voi koittaa piilottaa aurinkopuuterilla jos se vaikka auttais ees vähän. Kaunis naama ei huolia muut kehuu eikun SINÄ olet kaunis ja silti, silti, aina jotain kehitettävää ei voi kiittää ei voi tyytyä

and I know others in this thread have mentioned not being accused of "friendzoning." but sometimes people are attracted to you, and when you are not attracted to them... I mean, I've had people get mean. because there's the idea, the implication, that you aren't going to do any better. sometimes from your friends. sometimes from the guy. because no offense, but... aren't you being a bit picky? you aren't getting any younger, and there aren't exactly many men--any men--falling over themselves to talk to you. but in general, you're friendzoned more than you friendzone. my entire life is in the friendzone. people have laughed--openly--at the idea of dating me. to my face. "her? no way."

"Surveys show that in the online dating world, women are afraid of meeting a serial killer. Men are afraid of meeting someone fat."

Joskus tekee mieli huutaa. Kirkua, kirkua niille kaikille ohimennen heitetyille eikun MINUN kuvani oli ruma eikun SINÄ olet kaunis minä olen petolinnun perse ei kun SILLOIN minä vasta olinkin kaunis silloin kerran ei kun tämä vaate saa tuon näyttämään vähän pökkelöltä huomaatko onpa epäimarteleva leikkaus

Tekee mieli kirkua että oikeastiko jumalauta tää on kaikki, mikä meitä kiinnostaa? Oikeastiko universumin äärettömässä mittakaavassa tää on se asia, joka me on kansana, yhteiskuntana, naisina, otettu sydämiimme, lähimmäksi itseämme, kaikista tärkeimmäksi kumppaniksi? Naama ja se, miten sitä voisi parantaa, miten pahinta olis olla ajattelematta sitä, päästää irti, se ettei puunaiskaan, tai olis puunaamatta, se ettei vaan tekis MITÄÄN antais olla vaan ja olis ja eläis ja kokis

Ihan oikeastiko sun elämän tärkein asia on se, miltä kaikki näyttää, näyttää ja näyttää, oltaispa me kaikki yhtäkkiä sokeita satakiloisia sokeita niin kyllä SITTEN haikailtais tätä päivää, tätä aikaa, voi minä olin silloin nuori ja sorja mutta silloinhan vihasin itseäni, tyytyä ei saa ei koskaan onni on jossain muualla onni ei ole tämä keho ei koskaan olisinpa joku toinen

Ours is a nation obsessed by beauty and slenderness à la Gisele Bündchen. Brazil is second only to the United States in the use of plastic surgery, with 1.5 million operations a year. If you become slightly overweight, Brazilians will comment; you will feel bad about your body and start hesitating in the shadows around swimming pools, like a shy hippopotamus.

- Laji haluaa antaa kuvan terveellisistä elämäntavoista, mutta pysyäkseen kisakunnossa, dieetti on vain noin 800-1000 kaloria päivässä. Salilla treenataan jopa kaksi kertaa päivässä erittäin vähällä energialla. Lisäksi lajin sisällä elää kulttuuri, jonka mukaan itseensä ei saa koskaan olla tyytyväinen. Kun olin voittanut Suomen mestaruuden, sain kommentteja, joiden mukaan minun pitäisi laihduttaa vielä pari kiloa, hän ihmettelee.

Paino sitä ja paino tätä, valokuvat sitä ja tätä, oma naama sitä ja tätä, hiusmalli sitä ja tätä, onks mun nenä iso vai pieni, hei onpa ihanat housut näytät tosi hoikalta ei kun SINÄ NÄYTÄT TOSI HYVÄLTÄ

Oon niin täynnä tätä

***

Toim.huom. kirjoitin tän yks ilta ja kiihdyin. Mun piti tulla siistimään tätä tekstiä, ettei se ois niin vihainen, niin huutava, mutta sitten päätin, että antaa olla.

Joskus ihmisen pitää saada kirkua.

7. toukokuuta 2014

Älä kato mua älä puhu

If you’ve ever been on a subway or public bus, you know the rules. Don’t make eye contact, stay as far away from other people as the space allows, and for the love of God, don’t talk to anyone. But what if the rules are wrong?

Kuva Costume-lehden artikkelista, en valitettavasti muista numeroa.


Mulle sanotaan usein, että mun elämässä tapahtuu kaikkee hienoa tosi paljon. Että miten sellaisia outoja ja hassuja juttuja voikin olla niin paljon. Luulen, että se johtuu siitä, et pyrin olemaan avoin.

Oon vasta viime vuosina alkanu aktiivisesti toimia niin kuin mun ja toisen välissä ei olis raja-aitaa. Jos joku makaa maassa, meen katsomaan, että se hengittää. Kukaan ei oo suuttunu tai ollu silleen SHAATTHHANA, vaikka joskus ihmiset on olleet humalassakin.

Ja toisille voi jutella. Vaikka ne ois vähän kekkulissakin. Ei se haittaa. Niillä voi olla hyvii juttuja, pienii juttuja. Ehkei ne oo jutellu kellekään pitkään aikaan tai ehkä on. Ainakin niiden kanssa saa jutella sillä hetkellä, kokea silloin.

Mua kohtaan ollaan harvoin aggressiivisia.

Samalla tavalla kiitän bussikuskia matkasta. Järkeilen, että kiittäsiin kaverianikin, miksen sit ihmistä, joka vie mua joka päivä, joka viikko, jonnekin. Ja kivointa on se, etten oo yksin. Muutkin tekee sitä. 

Yritän kiittää muustakin.

Viikonloppuna oltiin ravintolassa, ja lähtiessä huomasin, että keittiön ovi on auki. Kieppasin sitä kautta ja huusin ovesta KOKILLE KIITOS.

Seuralaista nauratti. Sillee hyvällä tavalla nauratti.

Many of us assume, however, that our well-being depends on our closest ties, and not on the minor characters in our daily lives. To investigate the validity of this assumption, our student Gillian M. Sandstrom asked people to keep a running tally of their social interactions.

More surprisingly, interactions with weak ties correlated at least as highly with happiness as interactions with strong ties. Even the bit players in our lives may influence our well-being.

Hassua on se, että mitä enemmän tekee juttuja, sitä enemmän alkaa tehdä mieli tehdä niitä. Sitä vaikeemmaks tulee ohittaa sammuneita tai kaatuineita. Sitä suuremmin tuntuu sitlä, että minä olen yhtä näiden kanssa on minun asiani auttaa tuota tyyppiä on minun asiani puhua. Se ei enää oo jonkun mystisen muun, yhteiskunnan tai viranomaisen, asia. Vaan mun.

En mäkään kaikkee voi. En mä aina jaksa tai pysty. En anna kerjäläisille rahaa. Joskus en ees katso.

Mut sit joskus, joskus mä katson. Joskus ne hymyilee takaisin. Yhdellä naisella ei ollu etuhampaita.

On tärkeetä paitsi saarnata vastuusta, myös ottaa sitä. On tärkeetä uskoa ihmiseen, siihen, että se on ihminen. Ei tuntematon tai uhka. Ihminen.

On tärkeetä olla armollinen. Joskus pelottaa, joskus ei uskalla sanoa mitään. Monesti en oo uskaltanut. Usein myöhemmin harmittaa.

Sit, joskus, kun oon sanonut, tulee hyvä olo. Mä uskalsin. Ja sain vastauksen.

En aina kyllä saa. Ei bussikuskitkaan kaikki sano että OLE HYVÄ kun huudan. Mutta jotkut sanoo.

Ja ehkä nekin, jotka ei sano, tuntee olonsa hyväks. Tai muut matkustajat, ehkä ne tuntee. Jotain.

Ehkä niiden sielussa läikähtää ilo.

Kuva Costume-lehden artikkelista, en valitettavasti muista numeroa.