Käydessäni eläintarhassa mietin usein, onko oikein, että eläintarhoja on olemassa.
Tänä kesänä kävin eläintarhassa, jossa oli gorilloja. Muistan, kun näin gorilloja ensimmäisen kerran eläintarhassa. Koin sen hyvin ahdistavana. Niiden kädet, ne oli kuin mun. Niiden silmät, ne on viisaat.
Yhdessä eläintarhassa, jossa kävin, oli hyvin vanha gorilla: syntynyt viidakossa 1960-luvulla, vangittu ja viety eläintarhaan. Mietin, muistaako se viidakon, metsät, vapauden. Muistaako gorillat menneisyytensä?
Jos eläin on pieni ja syntynyt eläintarhassa, se tuntuu jotenkin paremmalta. Pienelle eläimelle on helppo tehdä tarpeeksi iso aitaus. Vai onko?
Miten iso aitaus on tarpeeksi mangustille tai saukolle, miten isolla alueella ne luonnossa eläisi? En tiedä.
Jos eläin on syntynyt eläintarhassa, se ei tiedä muusta. Eläintarha on sen koti, sen reviiri. Se ei muista luontoa tai kaipaa vapautta. Vai kaipaako?
Miettiikö gasellit ja kirahvit iltaisin, onko ulkopuolella jotain muuta? En tiedä.
Yhdessä eläintarhassa, jossa kävin, oli pieniä, ruskeita kyyhkysiä. Häkin ulkopuolella luki, että ne on jo hävinneet luonnosta; ainoa tapa pelastaa ne on pitää niitä eläintarhassa, saada ne lisääntymään. Onko se oikein? Ihmiset on ne tuhonneet, joten meidän kuuluu myös yrittää pelastaa ne, peruuttaa se paha, joka on tapahtunut. Vai kuuluuko?
Lintujen katseleminen on jotenkin surullista. Ne ei voi lentää kovin paljon, häkit on niin pieniä. Katselin, miten varpunen lennähti eläintarhalintujen häkille, roikkui verkossa, sanoi piip. Kadehtiiko eläintarhan linnut sitä? Miettiikö ne, millaista olis lentää, lentää lentää, ilman häkkejä ja aitoja?
Eläintarhat tuntuu vaikeilta. Jos tiikeri voi säilyä vain eläintarhassa, onko oikein pitää sitä siellä, aidattuna? Nauttiiko tiikeri elämästään eläintarhassa? Onko sen elämä mukavaa, ihan okei, tarpeeksi hyvää? Mikä on "tarpeeksi hyvää"?
Gorillan katseleminen eläintarhassa on jotenkin ahdistavaa. Ihmiset, turistit, kuten minä, syö jäätelöä ja sipsejä, katselee eläintä, joka on kuin me, isompi kuin me. Sillä on samanlaiset kädet kuin mulla.
Sitten me saadaan mennä kotiin tai junaan, mennä minne halutaan, matkustaa, elää ja päättää itse. Gorillan pitää jäädä.
oon kans miettiny tosi paljon viime aikoina että miten ihmiset kohtelee eläimiä ja millasina ihmiset niitä pitää. meille opetetaan koulussa biologian tunnilla että eläimet elää niiden VAISTOJEN varassa, mikä käytännössä tarkottaa sitä ettei niillä olis ajatuksia tai tunteita niinku meillä ihmisillä. että ne on vähän niinku aivokuolleita zombeja jotka vaan seuraa niiden viettejä ja vaistoja ilman minkäänlaista järjellistä logiikkaa. tää ajattelumalli taas 'oikeuttaa' ihmisen tekemään eläimille mitä ne haluaa, satuttamaan ja orjuuttamaan ja tappamaan niitä, koska eihän ne oikeasti tunne mitään tai jos tuntee niin se on tosi minimaalista verrattuna ihmisen tuntemuksiin.
VastaaPoistaihminen kans luulee että se tietää, mistä eläin tykkää ja milloin se on onnellinen. esimerkiks hevosten vakuutetaan olevan onnellisia ratsastustallilla kun se saa kuskata ihmisiä päivästä toiseen samalla ratsastuskentällä samaa uraa pitkin tai kun ne pääsee hyppelemään kaks metrisiä esteitä kisoissa tai juoksemaan kilometrien pituisia lenkkejä raviradalla. näin kuitenkin yhden dokumentin jossa sanottiin että varsinkin ravi-ja laukkakisat perustuu siihen että hevonen pelkää ja se yrittää paeta juoksemalla mahdollisimman kovaa karkuun. sit vielä ohjastaja tai ratsastaja hakkaa sitä ja yrittää väkivallalla saada sen juoksemaan vielä vähän kovempaa. voiko kukaan oikeasti nauttia sellaisesta?
musta on todellakin hyvä pohtia näitä eläimiin liittyviä eettisiä asioita ja yrittää päästä eroon siitä ajatuksesta, että me ihmiset ollaan kaiken muun luonnon ja elävien olentojen yläpuolella. vaikka me pidettäiskin itteämme tosi älykkäinä niin se ei tarkota mun mielestä sitä että älykkyyttä ei vois esiintyä millään muulla olennolla, tai että ihmisenä oleminen oikeuttais meitä vangitsemaan,tappamaan,kiduttamaan ja käyttämään hyväksi muita tällä planeetalla asuvia ihan miten meitä huvittaa.
Oo, pitkä kommentti! Kiitos :3
PoistaTykkäsin erityisesti tosta sun viimeisestä kappaleesta. Semmoinen "minä olen kaiken muun yläpuolella" -ajattelu on tosi vaarallista, koska se johtaa siihen, että ihminen tuhoaa itsensä. Näin aattelen.
When the last tree has been cut down, the last fish caught, the last river poisoned, only then will we realize that one cannot eat money.
– Native American saying