Yks päivä olin menossa junaan ja pelästyin, kun nainen alkoi rääkyä. En oo pitkään aikaan kuullut sellaista ääntä: sellaista, että huudetaan niin kovaa kun kurkusta lähtee, niin, että ääni särkyy.
Vilkuilin ympärilleni. Missä se rikos tapahtuu? Ketä kuristetaan?
Huutaja oli eräs äiti. Se huusi lapselleen että IIDA ELINA SOFIA MARITTA NYT PYSÄHDYT HETI ET MENE YHTÄÄN ETEENPÄIN KUULETKO!!!!!!!!1111111111111
Ymmärrän, että maailmassa on vaaroja, ja maailman vaaroista pitää opettaa lasta. Mutta onko pakko huutaa niin, että tulee sydänkohtaus? Onko pakko rääkyä niin, että ohikulkijat luulee seuraavansa murhan tapahtumista?
Monesti näkee sitä, että lapsi kaatuu, ja sit se alkaa. Huuto.
NO VOI HITTO MINÄHÄN SANOIN ETTÄ NOIN KÄY OLIS KANNATTANUT KUUNNELLA AINA SAA HÄVETÄ SUA AINA
Mä ymmärrän, jos sä olet väsynyt. Ei mulla ole lapsia, mistä mä tiedän. Ehkä ne on raivostuttavia pikkuhirviöitä, jotka ei koskaan kuuntele. Ehkä tää on eka ja ainoa kerta, kun huusit. Ehkä.
Onks pakko vastata vihalla siihen, että toisella oli hetken niin hauskaa, että kaikki unohtui, myös säännöt?
Koska sääntöjä tulee noudattaa. Ai-na. Terkuin naapurisi
Lapsi ja se kiemurteleva peukku saattavat olla juuri siinä kohtaa maailman suurin este. Kiukku ja vihaisuus iskeytyvät esteeseen. Äiti tai isä on vihainen. Ja lapsi luulee, että hänelle, koska lapsi ei pohdi sillä hetkellä työmatkabussia eikä hän tavoita isän tai äidin tärkeää palaveria, johon hänen pitää ehtiä, eikä lapsi tiedä, että äiti tai isä on oikeastaan vihainen niille sadalle meilille, jotka odottavat työpaikalla.
Viime viikolla FB:ssä kiersi Unicefin jakama kuva. Siinä naapuri mäkätti, kun lapsille vois opettaa, että kerrostalossa pidetään TURPA KIINNI
No ei siinä silleen lukenut, mutta sitähän siinä tarkoitettiin. Että oisitte jumalauta hiljaa ettei kuuluis piippaustakaan.
Verenpaine nousi taas välittömästi, mutten kirjoittanut mitään. Unicef kirjoitti ihailtavan hillitysti näin:
1) Lapsilla on täysi oikeus leikkimiseen niin kotona kuin pihalla
2) Jos aivan kohtuutonta häiriötä ilmenee, siitä kannattaa jutella kasvokkain, ei nimettömillä lappusilla.
3) Sanoimmeko jo, että leikki on lapsen oikeus.
Sitä sietää miettiä.
Ja ehk myös tätä.
Eilinen Disney on Ice melkein pakahdutti mut epätoivoon. Miten lapsille puhuttiin, miten vanhemmat olivat facebookissa koko näytöksen ajan, miten kun Helinä-keiju kuoli ja se piti taputtaa hereille jos uskoo ihmeisiin, kukaan vanhempi edessäni ei jaksanut taputtaa ja he eivät edes huomanneet miten heidän lapsensa hämmästelivät tätä.
Hartwall areena oli täynnä ja hyttysistäkin olisi lähtenyt isompi ääni. (Helinä silti nousi, se kuului esitykseen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti