Mua pelottaa kovasti.
Joka päivä sosiaalinen media on täynnä asioita, joita en tahdo tietää. En tahdo kuulla. En tahdo, että ne on totta.
Ne on totta.
Sitä se kuitenkin on, muun muassa Suomen nykyiselle hallitukselle. Timo Järvensivu on lukenut Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa ja tunnistaa sieltä tuttuja sanankäänteitä: Suomen hallitusohjelma viittaa kestävään kehitykseen, mutta se laimentaa jo aiemmin vesittyneen käsitteen lopullisesti. Kestävä kehitys muuttuu hallituksen suussa "kestäväksi kasvuksi". Enää ei vaivauduta esittämäänkään, että luonnon tai ihmisten hyvinvointi voisivat olla kovin merkityksellisiä. Vain talouskasvun on jatkuttava.
Olemme Suomessa saaneet jo pitkään tottua ksenofobiseen vihanlietsontaan naisasian nimissä. Inhottavinta on ollut seurata, kuinka esim. Tapanilan raiskaustapausta käytettiin tämän agendan ajamiseen, täysin piittaamatta uhrista.
Se mikä suomalaisessa keskustelussa erityisesti ihmetyttää on täydellinen emptian puute ja samat vanhat väärinkäsitykset ja kommentit koko kehitysyhteistyön toimialaa kohtaan. Ihmiset uutisten kommenttibokseissa riemuitsevat kun nämä ministeritason palkkaa nostavat rastapäähipit jää nyt vihdoin työttömäksi, aivan oikein heille! Loppuu se näpertely ja puuhastelu, termejä joita niin usein omasta työstäni kuulen käytettävän.
5) Jos olet nuori mies, jonka perhe on lähettänyt Suomeen, koska olet työkykyinen ja näin ollen voisit lähettää perheelle rahaa, selitä tämä kaikille suomalaisille jotenkin etteivät he raivostu. Älä kuitenkaan selitä tätä puhelimella, koska sitä sinulla ei saa olla. Äläkä selitä tätä sujuvalla englannilla, koska silloin olet liian hyväosainen. Selitä se esimerkiksi savumerkein ja jollakin kosmisella vilpittömyydellä. No... kyllä sinun pitää tällaiset osata ratkaista, turvapaikanhakija! Muuten kansa raivostuu.
Pitää tietää, pitää olla mukana kaikessa ja ymmärtää ja osata selittää Nykyinen Poliittinen Tilanne. No, en osaa. Koen vain pelkoa ja kauhua, jota näemmä kaikki muutkin tuntee, tosin eri syistä. Osa pelkää MAAHANMUUTTAJAA ja osa pelkää RASISMIA. Lopputulos: jengi pelkää toisiaan miksi NUO TOISET eivät YMMÄRRÄ että minun tapani on paras
Olen lukossa. En osaa ymmärtää tätä vihaa, tätä ahdasmielisyyttä, sitä, että avuntarvitsija on ensisijaisesti uhka. En osaa ymmärtää sitä, mitä luen politiikasta. En ymmärrä lauseita siitä, miten TOIMENPITEILLÄ tulee TAATA asioita millä toimenpiteillä mikset voi selittää suomeksi miksi kaikki tuntuu menevän vain huonommaksi
Luin muuten artikkelin raiskauksesta. Se oli niin kamala, että luin vain osia. En lainaa niitä tähän. Tässä on linkki, jos tahdot. Itse en enää tahdo.
Kun yöllä tulee kotiin, pelottaa. Pelottaa junassa. Pelottaa kaupassa. Kun näkee rakkaan ihmisen, pelottaa: kohta tuokin otetaan pois minulta
Kysyin itseltäni, mitä pelkään. Mitä pelkään oikeasti, syvällä.
Vastaus on menetystä. Saamani kivan elämän ja hyvän olon menetystä. Menetys tuntuu todelliselta uhalta: pahuus on aivan nurkan takana maailma on kammottava kohta natsi tulee potkimaan
Miksi kaikki tuntuu menevän vain huonommaksi? Onko tää lehtiotsikoiden illuusio, vai onko vihamielistä ja murhanhimoista jengiä oikeasti joka toisen oven takana? Kun kuulee hyvän tarinan, miks sen rinnalle löytyy aina sata huonoa?
Onko kaikki huonoa? Vai onko me vaan luotu yhteiskunta, mediamarkkinat ja some-elämä, jossa pahuuden korostaminen myy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti