Uuden vuoden lupaukset 2015: Miten meni?

Vuosi loppuu kohta. Aika katsastaa, miten meni lupausten kanssa.

Lupaus: Otan vaikeat asiat puheeksi rohkeasti. Tää on jatkuva teema mun elämässä.

Tulos: Oon kyllä kehittynyt tässä. En esim. pelkää tunnustaa, jos ahdistaa tosi paljon. On alkanut myös riepoa ihmiset, jotka teeskentelee, että kaikki on hyvin, vaikkei ole. Ei siitä käy mitään pahaa, jos vähän tunnustaa!

Lupaus: En osallistu juoruiluun. Jos se on ilkeämielistä eikä ehkä edes totta, sitä ei tartte sanoa.

Tulos: Tää on mennyt hyvin! Joskus oon kuunnellut ihmistä tilanteessa, joka ois voinut mennä sellaiseksi "no ei se mitään tiiä" -tukemiseksi, mutten mennyt sinne. On aika helppoa olla tukena sanomatta pahasti siitä, jonka vuoksi tukea tarvitaan. Harjoituksen jatkuvat.

Lupaus: Otan asiat esiin sen ihmisen kanssa, kenestä on kyse. Jos joku on vaikea ihminen mun mielestä, juttelen siitä ko. ihmisen kanssa.

Tulos: Hankalata on. Viimeks tällä viikolla mietin tätä, enkä sitten kuitenkaan tehnyt mitään, koska jossevaikkamenisohiitsekseen. Juu, niinhän se aina menee eiku

Lupaus: Vältän turhia muovipakkauksia. Esimerkiksi kaupassa. Ostan aika paljon vesipulloja, haluaisin siitä eroon. Ja muovikassista. Saako vihanneksen ilman muovikuorta? Yritän tänä vuonna toteuttaa myös tällaisia ei-henkisiä lupauksia.

Tulos: Vesipullojuttu on mennyt tosi hyvin (siis Suomessa)! Oon ostanut ehkä pullon kuussa. Ennen saatoin ostaa viikottain, koska unohtelin omaa pulloani. Oon kehittynyt tosi paljon tässä, enkä anna itelleni automaattilupaa hakea sitä vesipulloa, vaikka oma pullo ois unohtunut.

En ota enää vihanneksia pieneen pussiin. Ne selviää hyvin kotiin ilmankin, kun pakkaa ne päälle. On muuten rasittavaa, että pikkutomaatit on aina siinä muovirasiassa!

Muovikassia en oo ostanut koko vuonna ruokakaupassa, MUTTA tää haaste meni täysin reisille matkustaessa. Ulkomailla jos ostaa vaikka kolme pientä asiaa, jengi saattaa pakata kaikki asiat omaan pikkupussiin JA antaa ison vielä kaupan päälle. Olin Aasiassa ja siellä kyllä hukuin pusseihin, vaikka kaupassa olin usein että no no no bag. Että ehkä tää oli sit vähän plusmiinusnolla? Ostin myös vesipulloja, vaikka täytinkin niitä sit hanasta. Tosin oli ilo huomata, että ulkomaisessa marketissa ois saanut jonkun kymmenen pennin alennuksen, jos palauttaa pullon. Että ehkä asiat paranee!

Lupaus: En osta uusia vaatteita. "Uusi" merkitsee kaupasta uutena ostettua. Jos tarvitsen vaatteen, ostan sen kirpparilta. Jos sen on oltava uusi, käytän ompelijaa.

Tulos: Tää onnistui. Sain lahjaks paidan ja housut, mutta ne oli lahja. Ihan sairaan helppoa. Siis miten paljon vaatetta onkaan kierrossa, kirpparilta saa täysin uutta kamaa 50 sentillä! Ostin kesämekonkin UFFista, koska se oli täysin uus ja just sellainen, mitä hain.

Lupaus: Annan vähästäni. Esimerkiksi rahaa katusoittajalle.

Tulos: Tein. Tosin ainahan vois antaa enemmän.

Lupaus: Jatkan askartelua ja käsillä tekemistä. Siitä tulee hyvä mieli :) Mulla on kasa tuunattavia vaatteita odottamassa esim. muuntumista laukuiksi!

Tulos: Tulos pyöreä nolla. Nope. Kun ei jaksa tehdä aikaa, ei jaksa. Että ei tää ehkä ollut sitten niin tärkeä lupaus mulle. Tein kyllä ei mainoksia -kyltin oveen kierrätyspuusta, että piste siitä mulle!

Lupaus: Alan lukea mummoille, tai tehdä muuta vapaaehtoistyötä, jos mummoja ei löydy. Laitoin tästä jo mailia menemään!

Tulos: Tehty!

Lupaus: Luen Kalevalan.

Tulos:  Tulos pyöreä nolla. Jokohan mä luopuisin tästä tavoitteesta ensi vuonna?

Lupaus: Matkustan yksin.

Tulos: Tehty!