Eilen mulle viimein selvisi, ettei se oikeastaan ole. Vaarallista. Se on kusetus, muttei siihen ilmeisesti kuole.
Oon yrittänyt kysellä ihmisiltä, jotka syö lihaa, että miks se on kamalaa. Miks se tuntuu kamalalta. Yksi sanoi, ettei halua syödä hevosta. Oon yrittänyt ymmärtää voi luojan tähden että oon, mutten vaan ymmärrä.
Sivustojen sisältö ei ole blogini kanssa yhteydessä enkä viittaa tekstissä juuri näihin eläimiin, tämä on esimerkki.
Tässä on kuvia lehmistä ja hevosista. Ne näyttää tavallaan samalta: neljä ohutta jalkaa, pötikkämäinen vartalo niiden varassa, iso pää, pehmeä nenu joka hamuaa, jos sulla on jotain hyvää. Miks on kamalaa syödä hevosta?
Onks tää joku ponijuttu? Ponit on söpöjä söpöjä asioita ei syödä tässä vois käyttää sitä sika-koira-juttuakin. Ilmeisesti Briteissä kohu on suuri, koska hevosurheilukulttuuri siellä elää vahvana ja siks tuntuu väärältä syödä hevosta. Hevonen on jotain muuta kuin ruokaa; lehmä taas on ruokaa. Jos lehmällä vois hypätä esteitä, olisko tilanne sama? Eiku oho kyllähän sillä voi
Onkse se kusetusaspekti? Se, miten ruoassa olikin jotain, mitä en olis siihen halunnut? Syön usein sipsejä, niissä on maltodekstriiniä. En tiedä, mitä se on. Niissä voi olla myös lysiinihydrokloridia. Tänään söin jogurtin, siinä oli natriumsitraattia. Nää kaikki kerrottiin mulle ja jos oon ihan rehellinen, ne ei kuulosta asioilta, joita pitäis laittaa suuhun. Silti laitoin. Vaikka tiesin.
Mä en haluais saarnata, mutten vaan ymmärrä. Selittäkää joku. Ja arvatkaa, kumpaa lihaa tässä on.
Jos en muutenkaan halua tietää, mistä kuluttamani tavarat tulevat, ansaitsen palan konia. Ansaitsen sen, että hikipajassa tehty pusero hajoaa kahden pesun jälkeen. Ansaitsen senkin, että minua petetään, ja jopa sen, jos ruoka on terveydelleni vaarallista.
On ihan selvää, että halvalla ei synny ihmisten, eläinten tai ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja. Halvalla ei saa edes turvallista."
Mä olen ihmetellyt samaa. Onks se ihmisen harrastuneisuus, joka määrittää sen mitä voi tappaa ruoaksi? Mikä on oikein ja väärin ja minkä elämää pitää kunnioittaa jättämällä se rauhaan. Ehkä. Meillä on monta kiinnostavaa, outoa ja vastenmielistäkin tapaa ja ajatusta, joita ei järjellä (tai aina tunteellakaan) ymmärrä.
VastaaPoistaOnko ruoka moraalinen kysymys? Eiks joskus ollut jotain juttua siitä, että kasvitkin pelkää tai tuntee kipua, kun niitä vaikka saksii? Voiko sitten tunteilla perustella mitään syömistä?
Toistaiseksi kukaan ei ole vielä osannut perustella vastauksiaan kovin hyvin.
Moikka! Kiitos kommentista :3
PoistaKoen, että ruoka on tottumis-, tunne- ja kulttuuriasia. Tunnepuolen takia on vaikeaa keskustella niin, ettei tuu riitaa. Voi esimerkiks tuntua käsittämättömält, että jossain syödään koiraa, vaikka sika oppii samalla tavalla temppuja ja kiintyy. Muttaku meillä syödään sikaa ja koira on ihmisen ystävä! Tää on myös kulttuurikysymys.
Jonathan Safran Foerin kirja Eläinten syömisestä avas tosi hyvin syömisen kulttuuria ja sitä, miks siitä on vaikeaa puhua, suosittelen todella lukemaan!
Kiitos vinkistä! :)
PoistaItse asiassa hevosen lihalle voi olla allerginen, joten siinä mielessä se on ikävä juttu, ettei tiedä mitä syö. Mutta muuten olen kyllä aivan samaa mieltä kanssasi.
VastaaPoistaHeippa!
PoistaJust tällaista syytä mä oon kaipaillu tälle kohkaamiselle, että jollekin voi oikeasti käydä tommosen asian takia huonosti. Kiitos siis kommentista! :3
Kyse on ilmeisesti siitä että koska pitkän jalostusketjun tuloksena romanialainen hevonen voi olla ranskalaista lehmää, niin se ois voinu alun perin voinu olla kaikkee muutakin. Että jos myytäis hevoslasagnea nii se ois ok, mutku sitä myydään nautalasagnena nii se ei oo ok. Ku ei tiedetä. On kyllä totta, että on paljon muitakin tuotteita, joiden alkuperästä ei voi olla varma, mutta tää ylitti uutiskynnyksen ton laajuuden ja eurooppalaisuuden ja yhyy söpöi heppoi -pointin takia. Mun mielestä on kuitenki hyvä että tää tuli puheeks, koska ehkä nyt tulee jotain tarkuutta näihin tuotantoprosesseihin muissakin tuotteissa lakimuutoksien kautta.
VastaaPoistaHeippa!
PoistaKiitos kommentista! Oon myös iloinen, että asiasta keskustellaan. Tykkäsin tosi paljon tosta Hesarin kolumnista, jossa kysytään, että ihan oikeestiko ihmiset luulee että kahden euron eines tuotetaan jotenkin turvallisesti ja humaanisti.