Viimeks täl viikolla kuulin taas sitä, miten yks ihmistyyppi ei voi tehdä jotain. Aikuinen mies. Ne ei pelästy.
Mun on hyvin, hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jaottelee muut ympärillään iän, sukupuolen tai muun yhden, täysin asiaankuulumattoman ominaisuuden pohjalta. Iän tai ulkonäön painottamisesta voi olla hyötyä, jos kaks ihmistä miettii, onko se työpaikan Jussi sama tyyppi kuin se yks siellä baarissa aina siis se on semmonen keskimittanen vähän pullee tiiäks. Muutoin niillä ei ole merkitystä.
Uhhuh, ohhoh, aika kova väite. Ei merkitystä! Mietin hetken, että kirjoitanko sitä. Annoin nyt kuiteskii mennä. Koska oikeasti: mitä väliä?
Kuten ehkä on jo käynyt selväksi, mä inhoan sitä, että pitäis olla aikuinen. Käyttäytyä kuin aikuinen. Kun jotakuta kuvaillaan "teiniksi". Harva asia saa mut näkemään enemmän punaista kuin se, että yks sun ominaisuus leimaa koko olemuksen. Se oli nuori, ne on just tommosia. Sillä oli just semmoset bimbovaatteet. Huorameikit, toi on just niin tyrkky ihminen. Se oli just semmonen keski-ikäinen ukko. Se naapuri on just semmoinen juhlija.
Voi olla, että onkin. Ehkä keski-ikäinen ukko on keski-ikäinen ukko silloin, kun se julistaa, ettei miehet itke eikä miehellä ole pitkää tukkaa. Ehkä silloin keski-ikäisyys puhuu; puhuu tietty kasvatustapa, puhuu tietty aikakausi. Muttei se ihminen ole siinä; se ei ole kaikki.
Mä inhoan ensivaikutelmaa: sitä, miten näen jonkun ja heti mieleen tulee, että toi on semmonen ja tämmönen ja tommonen. Myöhemmin huomaa, ettei se ollutkaan totta.
Työpaikalle tuli kerran uusi nainen. Se käveli meidän ohi ja moikkasi kaikkia. Sen mentyä yksi toinen nainen julisti, että toi on just semmonen, että se jää jalkoihin. Yhden "moin" perusteella. Just semmonen, yliastuttava! Semmonen toi on!
Joskus, kun on ihmisvihapäivä, unohdan, että oon enemmän samanlainen kuin erilainen. Unohdan, että mulla on satoja ja taas satoja yhteisiä asioita kaikkien vastaantulevien kanssa. Unohdan, etten oo kaikesta erillinen, tuomitsija ja ihmettelijä, vaan että oon samaa. Samantapainen. Samanlainen.
Unohdaksäkin? Katsotko säkin muita ja aattelet, että hoh toi on just noin pinnallinen, toi on just niin periaatteeton, ajattelematon, toi on niin kalkkeutunu, toi on niin tylsä? Ajatteleksäkin niin?
Mä ajattelen joskus. Silloin, kun unohdan: kun en muista sitä, miten jokaisella meistä on kymmenet eri kasvot kymmeniin eri tilanteisiin, enkä mä saa nähdä niitä kaikkia. Että mä näen vaan jotain pientä: iän, numeron (mitä sekin on, numero), harmaat hiukset, huulipunan. Sen mä näen, sen perusteella arvotan. Toi on just tommonen, hulivili vapaa hippi ankea vaikea vaarallinen linnakundi sekakäyttäjä juoppo alkkis bisnesmies paskantärkee stressaaja. Just semmonen, tiedäks, semmonen se on.
Toisin kuin mä. Mähän en siis oo.
Mitähän ne ajattelee musta, mitä ne näkee? Kenet ne näkee? Millaisen ihmisen, joka en oo, koska mussa on sata ulottuvuutta ja sulle annan vain yhden, pienen, kapean. Siinä ei oo kaikki, mutta ehkä tuntuu, että on. Ei muista ajatella muita puolia, ei jaksa.
Sitä unohtaa, että meissä on enemmän samaa kuin eriä. Kun unohtaa, sitä ajattelee, että ihmisen voi laatikoittaa. Otan ja lokeroitan sut nuoren, vanhan, tylsän, urheilullisen tai pinnallisen laatikkoon. Sanon, että just tommoisia ne on, ne teinit. Just tommoisia. Ei samanlaisia kuin mä, mutta erilaisia, jotain kasvotonta massaa, eriä. Eri laatikossa kuin mä. Koska mä en ikinä voi saa uskalla halua kykene ymmärrä, en.
Se oli nuori, ne on just tommosia. Sillä oli just semmoset bimbovaatteet. Huorameikit, toi on just niin tyrkky ihminen. Se oli just semmonen keski-ikäinen ukko. Se naapuri on just semmoinen juhlija. Hei miks sä pidät mua aina iloisena, mikset näe, etten aina ole? Hei miks sä luulet, että tykkään reggaesta, en mä tykkää? Hei miks sä pidit mua töykeänä, en mä ole?
"I see myself in everyone I meet, talk to, treat, teach in my classes, etc. I am everywhere, and so are you. Whenever I feel like someone isn’t seeing the real me, I reach out to “see” someone else. In doing so, I find that I am never alone and I am never separate."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti