Ooksä salaa läski? Joskus mä oon.
En oo ylipainoinen, mutta joskus tuntuu, että oon. Se ei oo järkijuttu, järjellä ei oo sen kanssa mitään tekemistä: kun katson peiliin, tiedän ihan hyvin, että oon ns. normaalipainoinen. Ja silti ajattelen joskus, että pitäis varmaan laihduttaa.
Mua kiehtoo ja hämmentää se, mistä se tulee. Mikä sen ajatuksen tuo pintaan. Mä en ole ylipainoinen ja mä syön ihan sillee tavallisesti, normaalia ruokaa ja vihanneksia. Ja silti: pitäis olla parempi! Pitäis syödä terveemmin, liikkua terveemmin! Pitäis olla lihaksikkaampi!
"Normaalipainoisen ei ole sopivaa tavoitella laihuutta, sillä sehän tarkoittaisi naisia kahlitsevan kauneusihanteen myöntämistä. Kaloreita kuuluu yhteisöllisyyden nimissä kauhistella mutta niitä ei silti saisi välttää.
Sen kuulee viimeaikaisista keskusteluistamme: Saako jäätelöä syödä joka päivä? Saa. Pitääkö morsiamen laihduttaa häihin? Ei. Vastaukset pätevät tietysti kaikkiin muihin paitsi meihin itseemme.
Me ahdistumme sekä halustamme herkutella että halustamme laihtua."
Mä en halua laihtua. Mä en halua olla yhtään pienempi kuin nyt olen. Miks sit ajattelen sitä? Mistä se hiipii mieleen, se miete siitä että hyllyn liikaa älä syö enempää älä ota keksiä ja pitäis tehdä vatsalihaksia vaikken ees tykkää niiden tekemisestä muttaku pitäis koska?
Joskus kun syön, en nauti siitä. Tuntuu, etten sais. Ja mä rakastan syömistä. Rakastan. Silti tuntuu, että se on jotenkin väärin: se, että rakastaa ruokaa.
"You also don't want to say, "No, you're not fat—you're beautiful!" Because that reinforces the dichotomy that fat is the opposite of attractive. Nope, not doing that. And you don't want to say, "It doesn't matter," because, in the scheme of our fucked-up society, it clearly does matter. And she knows enough to know that, if we say that, we're either lying or we're completely oblivious."
Mä en oo koskaan ollut ylipainoinen, enemmänkin alipainoinen. En osaa sanoa mitään siitä, miten ylipaino oikeasti vaikuttaa, vaikka oonkin lukenut asiaan liittyen todella hyviä kirjoja ja elämäkertoja. Kirjoista oon oppinut sen, että ylipaino määrittyy ongelmaksi muiden silmissä. Ihmiset puhuu. Ne tuijottaa, kun syö. Kaupassa on vaikeaa, kun täytyy pyytää myyjältä isompia kokoja.
Kaikki puhuu koko ajan ruoasta. Herkuista. Jos vie töihin karkkia, aina joku sanoo, ettei pitäis syödä karkkia. Sitten kuitenkin syödään. Ruokaa päivitellään. Miks täytyy päivitellä?
Kävin
Wikipediassa. Ensimmäinen suosittu dieetti oli olemassa jo 1800-luvulla.
"The first popular diet was "Banting", named after William Banting. In his 1863 pamphlet, Letter on Corpulence, Addressed to the Public, he outlined the details of a particular low-carbohydrate, low-calorie diet that had led to his own dramatic weight loss."
Surffailin eteenpäin.
"Human society has at all times placed great value on beauty of the human body, but a person's perception of their own body may not correspond to society's standards. --
Monteath and McCabe found that 44% of women express negative feelings about both individual body parts and their bodies as a whole.[15] Psychology Today found that 56% of the women and about 40% of the men who responded to their survey in 1997 were dissatisfied with their overall appearance.[16] American youth (37.7% of males and 51% of females) express dissatisfaction with their bodies.[17]"
Sinne sitä taas mentiin, painosta kauneuden puolelle. Plups. Nää asiathan tuntuu liittyvän suuresti toisiinsa: on tärkeää sanoa, että minkä tahansa kokoinen on kaunista, mutta ite oon mieluummin ei-läski koska se nyt vaan on kuitenkin vähän parempaa.
"---if a woman with small breasts is getting reassurance that they're attractive, the phrase, "Anything more than a handful is a waste anyway" will inevitably get thrown out there. Well, great. I have 34G breasts, and it's nice to know that about 80% of them is a complete waste.
Or a curvy woman who wants to know she's still hot? "Most guys don't like skinny women anyway. Curves are way more sexy." It seems like it's impossible to boost someone's ego without automatically putting another stereotype down.
What's with this? Is it really so hard to just say, "There are millions of people out there who are attracted to people who look just like you." Skinny, curvy, big boobs, little boobs, tall, short - no matter what it is, someone is into it. "
Lääpä lääpä tilastoja ja lääpä lääpä tutkimuksia ja analyysejä ja törkkimistä ja sörkkimistä ja selityksiä, jotka ei kerro yhtään mitään. Ne selittää pienen osan siitä, miks joskus tuntuu siltä että pitäis olla erilainen vaikkei halua, vaikka oikeasti haluaa olla vaan samanlainen, muttei ne selitä tyhjentävästi,
miksi.
Miks tulee se olo, että on läski? Miks tulee se olo, että ennen karkin syömistä pitää sanoa, että ohhoh ei pitäis syödä karkkia? Miks koko ajan täytyy ajatella ulkoista, kun sisällä on se, mikä on tärkeintä? Miks tuntuu siltä, että sisäinen kauneus on usein vaan selitys sille että hoh en jaksa meikata en jaksa olla laitettu oon siis sisäisesti kaunis? Miksei se oo jotain muuta, jotain todellista, sellaista, millä ei oo mitään tekemistä sen ulkoisen olemuksen kanssa?
Lily.fin Ite puin -blogissa oli rage kauneusihaneista. En allekirjoita kaikkea, mitä tässä on, mutta virkistävää oli lukea ja siks jaankin tän nyt:
"Sen sijaan, että minulle tulisi mieleen hoivata ja helliä noita tyttösiä, jotka kertovat, etteivät uskalla poistua kotoa ilman meikkiä, mun tekee mieli ottaa olkapäistä kiinni ja ravistaa. Miksi luulet, että juuri sinun ihohuokosesi kiinnostavat tuntemattomia ohikulkijoita? Eikö sulla oikeasti ole maailmalle mitään muuta annettavaa (esim. minulla on tässä tämä whine)? Että tulkaa pois sieltä peilin edestä, hakekaa vaikka lääkikseen tai opetelkaa ristipistotöitä.
Minusta on "kaikki ovat kauniita" -ajattelutapaa vapauttavampaa ajatella, että olen persenaamaisimmillaankin ihan täysin validi ihminen ja nainen. Itseasiassa se, mitä mieltä muut ihmiset ovat ulkonäöstäni ei kosketa minua arjessa juuri ollenkaan."
Siinäkin se on: persenaamaisimmillani. Ei voi ajatella, ettei persenaamaa olis olemassa, että kauneus on jotain mikä vois olla vaan sana, joka ei kerro mitään; sana, jolla voi kuvailla luontoa ja maalauksia ja arkkitehtuuria ja ihan sama miltä sun naama näyttää, en jaksa käyttää siitä mitään adjektiivia, koska sillä ei oo merkitystä. Joko on semisti kaunis tai sitten on persenaama ja aina täytyy vetää raja-aitoja, täytyy määrittää, koska se on tärkeää. Vai onko?
"Liian pitkä, liian lyhyt, liian suuret tai pienet rinnat, liian lihava tai liian laiha. Liian iso nenä, liian pieni leuka. Nakkisormet tai hämähäkin jalat. Mikään virhe ei ole niin pieni, etteikö siihen voisi joku katsoa asiakseen puuttua keskellä katua.
Aina voi argumentoida, että ulkonäköön voi vaikuttaa. Tiettyyn rajaan saakka se on totta. Minä en kuitenkaan olisi niin vakuuttunut siitä, että se auttaa. Niin kauan, kun käsittämätön määrä ihmisiä pitää täysin oikeutettuna arvostella toisten ulkoista olemusta, ei mikään itsensä muokkaaminen auta. Vaikka mitä tekisi, huutelijat löytävät aina uuden yksityiskohdan jota pilkata."
