Yhyy en voi syödä ponii

Koko viikon oon seuraillut uutisia siitä, miten eineksissä on hevosenlihaa. Nää uutiset on hämmentäneet mua. Oon lueskellut niitä ja etsinyt sitä. Hakenut. Missä se kerrotaan että miten tää on vaarallista

Eilen mulle viimein selvisi, ettei se oikeastaan ole. Vaarallista. Se on kusetus, muttei siihen ilmeisesti kuole.

Oon yrittänyt kysellä ihmisiltä, jotka syö lihaa, että miks se on kamalaa. Miks se tuntuu kamalalta. Yksi sanoi, ettei halua syödä hevosta. Oon yrittänyt ymmärtää voi luojan tähden että oon, mutten vaan ymmärrä.

Lehmäkuvat täält, täält ja täält. Hevoskuvat täält, täält ja täält.

 Sivustojen sisältö ei ole blogini kanssa yhteydessä enkä viittaa tekstissä juuri näihin eläimiin, tämä on esimerkki.

Tässä on kuvia lehmistä ja hevosista. Ne näyttää tavallaan samalta: neljä ohutta jalkaa, pötikkämäinen vartalo niiden varassa, iso pää, pehmeä nenu joka hamuaa, jos sulla on jotain hyvää. Miks on kamalaa syödä hevosta?

Onks tää joku ponijuttu? Ponit on söpöjä söpöjä asioita ei syödä tässä vois käyttää sitä sika-koira-juttuakin. Ilmeisesti Briteissä kohu on suuri, koska hevosurheilukulttuuri siellä elää vahvana ja siks tuntuu väärältä syödä hevosta. Hevonen on jotain muuta kuin ruokaa; lehmä taas on ruokaa. Jos lehmällä vois hypätä esteitä, olisko tilanne sama? Eiku oho kyllähän sillä voi

Onkse se kusetusaspekti? Se, miten ruoassa olikin jotain, mitä en olis siihen halunnut? Syön usein sipsejä, niissä on maltodekstriiniä. En tiedä, mitä se on. Niissä voi olla myös lysiinihydrokloridia. Tänään söin jogurtin, siinä oli natriumsitraattia. Nää kaikki kerrottiin mulle ja jos oon ihan rehellinen, ne ei kuulosta asioilta, joita pitäis laittaa suuhun. Silti laitoin. Vaikka tiesin.

Mä en haluais saarnata, mutten vaan ymmärrä. Selittäkää joku. Ja arvatkaa, kumpaa lihaa tässä on.

Kuva wikipediasta, sielt voi tarkistaa asian.

"Tuliko meille siis yllätyksenä, miten monimutkaisia reittejä ruoka lautasellemme päätyy, kun vaadimme aina halvinta?

Jos en muutenkaan halua tietää, mistä kuluttamani tavarat tulevat, ansaitsen palan konia. Ansaitsen sen, että hikipajassa tehty pusero hajoaa kahden pesun jälkeen. Ansaitsen senkin, että minua petetään, ja jopa sen, jos ruoka on terveydelleni vaarallista.

On ihan selvää, että halvalla ei synny ihmisten, eläinten tai ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja. Halvalla ei saa edes turvallista."

Maija Aallon koko teksti Helsingin Sanomissa.

Laita palaute sinne, minne se kuuluu

Joka viikko törmään siihen, miten palautetta annetaan ihmisille, joille se ei kuulu.

Mulle on valitettu kampaajasta, bussikuskista, myyjästä, opettajasta, terveyskeskuslääkäristä, nää tulee ekana mieleen.

Kampaaja ylipuhui asiakkaan leikkaamaan mallin, josta se ei ollut varma. Nainen tuli uuden tukan kanssa ja ilmoitti ettei tykkää siitä, että tuli kamala. Bussikuski jätti koululaisen pysäkille. Joskus kuski on myös kaahaillut, ollut törkeä. Kaikki eri kuskeja. Oon kuullut heistä, heitä on monta. Terveyskeskuslääkäri väitti oireita astmaksi ja käski mennä kotiin. Mitään kokeita ei otettu. Myyjä palveli mummia töykeän oloisesti ja suuttui, kun mummi ei ymmärtänyt asioita. Opettaja jätti nuoren käytävään, vaikka meneillään oli sairaskohtaus.

On hyvä, että epäkohdat tulee tietoon. Että tietää, mille kampaajalle ei kannata mennä, tai mitä lääkäriä kannattaa välttää. Se tieto ei kuitenkaan ratkaise mitään.

Miks palautetta on niin helppo antaa selän takana? Antaa sitä kaikille niille ihmisille, jotka ei voi tehdä asialle yhtään mitään eikä vaikuttaa siihen, että palvelu paranee ja asenne muuttuu? Miksen mäkään pysty yleensä just siinä tilanteessa sanomaan, että anteeks mun mielestä sä oot nyt todella törkeä?

Mun on helppo antaa hyvää palautetta heti. Ruokalassa usein sanon kokille tai muulle henkilökunnan ihmiselle, että ruoka oli ihanaa kiitos paljon. Huonon palautteen jätän lappusella laatikkoon. Nimettömänä. Miksi?

Kuulin kerran juttua naisesta, joka matkusteli paljon. Nainen jätti aina astiat kahvilassa pöytään, koska ulkomailla palvelu kuuluu hintaan. Naisen mielestä suomalainen on järjettömän kiltti otus, joka maksaa ravintolahinnan ja sitten vielä siivoaa itse jälkensä. En oo varma, oonko samaa mieltä, mutta paremman palvelun vaatiminen omalla naamalla, välittömästi, tuntuu olevan vaikeaa.

Omalla naamalla on tässä se avainsana. Ei nimettömänä netissä, ei salaa postilaatikon kautta. Itse. Heti. Nyt vähän naurattaa kun kirjoitan tätä blogia nimettömänä kuitenki.

Hei mä en ole tyytyväinen, hei mä haluaisin, että tää asia korjataan. Voinksmä kysyä että miksi näin toimittiin? Anteeksi saanko sanoa, että musta tää toiminta ei ollut asiallista? 

Miks se on niin vaikeaa?

Ei tuu mittää

Tuun tänne päivittäin tuijottamaan tätä kirjoitusikkunaa, jos jotain vaiks tulis ulos. Ei tule. Ei millään.

Oon jotenki jumissa. Oon edelleen närkästynyt ja tuun vihaiseksi pienistä asioista, joten en viitsi kamalasti kirjoitella. En viitsi rääpiä päätäni asioista ja sitten myöhemmin miettiä, että ei olis tuotakaan pitänyt kirjoittaa, miks pitikin.

Aiemmin oon joskus kirjoittanut. Sitten myöhemmin miettii, että miksi. En enää. Mua vähän raivostuttaa tää(kin) asia, mutta toisaalta oon ihan kiitollinen siitä, että osaan hillitä itseni ja päättää, ettei kaikkee tartte sanoa.

Ooks koskaan ollu jumissa?

Inspiraatiokuva: Save all the animals

Kuvalähde.