Mies älä itke

Tää kyltti oli yhden sisustuskaupan ikkunassa. Sitä myydään tauluksi kotiin. Musta se on oudosti sydäntäsärkevä: TÄMÄ ON SINUN MIEHINEN KOTISI TÄÄLLÄ EI ITKETÄ

Nykyaika on outoa. Tuntuu, että nykyisin erilaisia vaihtoehtoja ja olemisen malleja on enemmän kuin koskaan, mutta silti vanhat säännöt ja ohjeet tunkee aina jostakin takaisin. Saa olla mitä vaan, mutta miehet haluaa enemmän seksiä kuin naiset miehet eivät itke mies ei puhu tunteistaan

- Samaistumme helposti luuloihin siitä, mitä elämän pitäisi olla. Elämme tavallaan luulojen maailmassa ja ollaan enemminkin kiinni ajatuksissa, mitä minulta odotetaan ja mitä luulen toisten minulta odottavan ja irti siitä, mikä on minulle tärkeää ja mitä itse haluan, kuvailee Puolakanaho.

YLE: Tutkija: Moni elää luulojen maailmassa

Yks päivä katottiin netistä kuvia mallista, joka poseerasi sekä miehenä että naisena. Naisena se oli superhoikka mallineito ja miehenä superlihaksikas ja sliipattu.

Kaverini kysyi, kumpi se oikeesti on: mies vai nainen. Tietoa ei löytynyt. Kysyin, onks sillä väliä. Hienojahan ne kuvat on joka tapauksessa.

Silloin mussa aukesi jotain. Miks se on niin tärkeää laittaa sukupuolen leima ihmiseen? Miks leimat on niin tärkeitä: tämä on taitava tuo on nainen tuo on mies tuo on aktiivinen tuo on hiljainen. Miksi on niin vaikeaa vain olla jotain, olla ihminen, ilman määrittelyjä mieheydestä tai naiseudesta tai nuoruudesta tai mistään?

–Meillä on tällainen yksin pärjäämisen mentaliteetti. Ja kosketuskammoisia olemme ainakin olleet. Minä olen "todennäköisesti maailman kosketuskammoisimmasta kulttuurista" sanoo Oulusta kotoisin oleva Taina Kinnunen.

Taitaa tulla ohut kirja, sanottiin Kinnuselle, kun hän kertoi kirjoittavansa suomalaisten kosketuksesta.

MTV Uutisten juttuun Tutkimus herätti tunteita – suomalaisella kova kaipuu kosketukseen

Miehenä ja naisena oleminen on sellainen ero, joka on mun elämää ehkä kaikista lähimpänä. Sillä on väliä, kirjoittaako "miehesi" vai "kumppanisi"; sitä miettii usein, miten erilaista on olla naisporukassa kuin mies, miten erilaisia puheenaiheet on, miten naisia "saa aina odottaa" kun lähdetään.

Ihan kuin ois nais- ja mieslaatikot, joihin ihmiset voi kätevästi laittaa, ja kaikkiin sopii sitten kivasti kaikki sen laatikon ominaisuudet. Mies ei itke nainen on huolissaan läskistä lapset leikkii nukeilla jos ne on tyttöjä

Pärjäämisen kulttuuri on suomalaisittain korkealle arvostettua, eikä sen kääntöpuolesta paljoa puhuta. Pärjäämme varhain, itsekseen ja omin avuin, jopa niin hyvin, ettei edes kriisien kohdissa tarvitse hakea apua. Kyllä tässä pärjätään, on tuttu lause monelle huolestuneelle läheiselle ja ammattiauttajalle. Ja Kyllä sinä pärjäät on surullisen usein tarjottu laiha lohtu. Ja sellaistahan elämä välillä on – silkkaa sietämistä ja selviytymistä vaikeista hetkistä, vailla vaihtoehtoja.

Jatkuva pärjäämisen pakko kuitenkin on elämää minimiliekillä.

Lakkaa pärjäämästä – ja ala elää  by Maaret Kallio

Jos olis laatikoita, elämä olis helppoa: se olis suppeaa ja määriteltävissä olevaa, säännönmukaista, kaikkiin pätis samat asiat eikä koskaan tarttis yllättyä epämiellyttävästi, ei koskaan joutuis avartumaan, ei tarttis ymmärtää ketään koska kaikki ymmärtäis samalla tavalla. Miehet ei itke se on tosiasia sitä ei tarvitse miettiä

Miten tylsää silloin oliskaan. Kaikki olis samaa, yhtä ja aina. Kaikki olis myös turvallista: aina tietäis, miten oman itsen kuuluu käyttäytyä, miten voi pukeutua, millainen voi olla, että on normaali. Tietäähän nytkin, tavallaan: edelleen on sääntöjä siitä, mitä saa ja ei saa tehdä. Tämä on sinun kotisi älä itke

Jos olis laatikoita, elämä ois helppoa. Se ei kuitenkaan oo käytännössä mahdollista, koska koskaan ei oo sitä tilannetta, että kaikki sopis samoihin laatikoihin. Koska jokaisen aivot on samanlaiset ja erilaiset, niillä on erilaiset mieltymykset, halut ja toiveet. Vaikka miten rakentais turvallisen miehuuden ja naiseuden laatikoita, aina on joku, joka haluaa enemmän, erilailla, eri tavalla. Ennemmin tai myöhemmin joku sanoo: tämä ei riitä.

Sitten ihmistä lytätään, tungetaan takaisin laatikkoon. Tulee ahdistus: mikset ole niin kuin muut! Myös ihmiselle itselleen, tungettavalle, tulee ahdistus: miksi olen epänormaali

 Niinpä sitten käännyin miehen puoleen – mielestäni hämmästyttävän kärsivällisesti ja pidättyvästi – ja sanoin: ’Anteeksi, mutta lapsenne häiritsevät matkustajia aika tavalla. Voisittekohan panna heitä hieman kuriin?’

Mies kohotti katseensa ikään kuin tiedostaen tilanteen ensimmäistä kertaa ja sanoi hiljaa: ’Te olette ihan oikeassa. Kai minun pitäisi tehdä asialle jotain. Tulemme juuri sairaalasta, jossa heidän äitinsä kuoli tunti sitten. Olen vähän sekaisin, ja niin taitavat olla lapsetkin.’”

Miten sinä katsot toisia ihmisiä?

Tarina mellastavista lapsista hidastaelamaa.fissä

Sitä laatikot tekee. Jos laatikoita ei ole, kukin on oma laatikkonsa, sellainen, kuin tahtoo. Laatikko, johon voi kerätä kivat asiat miehuudesta ja naiseudesta ja aktiivisuudesta ja luovuudesta. Tietysti se on myös ahdistavaa: hei kato ton laatikossa on ihan eri juttuja kuin mun. Mutta se on myös vapautta: oho kato, mitä ton laatikossa on. Mäkin haluan sitä

Jos ei oo  miehuuden tai naiseuden laatikoita, syntyy ihmisyyden laatikko. Sellainen, jossa on tilaa kaikille.