The problem with images like this
Is that they dvide the world into two.
Those that make excuses and those that don’t
Those that work hard and those that don’t
Those that look like this and those that don’t.
Olin tässä taannoin maksetulla lounaalla? Kun jälkiruoka tuotiin pöytään, keskustelu siirtyi työ- ja mielipideasioista johonkin ihan muuhun. Jälkkäri oli ihana, kostea suklaakakkupala. Mutta se ei ollut tärkeää.
Ai että mun ei pitäis syödä tätä! Syntisen hyvää! Paljonkohan tässä on kaloreita! Liikaa, hehheh, hyväksyvää naurua. Kyllä me naiset nää jutu tiedetään... no jos nyt yhden haukun otan mutten koko palaa en en
In a post entitled, "The Reality of Nude Photos," the writer explored the power of representation when it comes to posing the nude form. In the post, she put two photos of her nude body, taken minutes apart, side by side.
In the first she lies flat, her back arched, and her arms above her head. Her ribs are emphasized and her legs are bent and shapely. It is a photograph of a typically attractive female form in the eye of the media. In the second, she is hunched over, her breasts are hanging, and her stomach is naturally pouched. Both are the same woman, and yet, our reactions to the photographs are different.
Muita ruokalajeja ei kommentoitu näin. Muita ruokia kehuttiin herkullisiksi, ja sitten palattiin keskustelemaan työmetodeista ja muusta. Mutta kun kakku tulee pöytään, naisen aivoissa tapahtuu jotain.
My second reaction, after I realized that they weren’t making fun of me but were just being cordial, was to be furious. As a fat person, I had recognized that I was a victim of an unfair, unjust society. But I had never realized how many subtle differences there would be in negotiating the world as a member of the club, a “cool kid,” no longer someone to be, at best, ignored, or, as I so clearly remembered from my high school days, endlessly taunted.
Miettiessäni tätä asiaa mietin, mistä se kumpuaa. Mistä tulee yhden tarve kauhistella ja toisen tarve liittyä mukaan: joo en minäkään koko palaa ei pitäisi on niin syntisen hyvää makeaa
Tarve kauhistella, tarve myönnellä. Tarve olla samaa mieltä. Tarve toistaa sitä samaa mantraa: paljonkohan kaloreita on liian hyvää ei näin saisi , minä vain pikkuisen
Kehonkuva monella muodostuu täysin ulkoisista lähteistä. Uskaltaisin väittää, että suurin osa meistä menee ulkoisten ärsykkeiden ohjaamana koko elämänsä. Voi olla haastavaa kuulla omaa ääntään, mikäli sille ei koskaan anna mahdollisuutta.
Se on joukkoon kuulumista. Se on normeihin mukautumista: vuosikymmeniä naisia on ehdollistettu muistamaan aina paino, aina kauneus, pitää olla hauras, herkkä keiju, ei ruma tonninorsu. Pitää syödä terveesti muttei liikaa ei koskasn liikaa. Pitää sanoa että rakastaa ruokaa en minä laihuutta ihannoi, mutts kun kakku tuodaan pöytään, totuus paljastuu.
I don’t generally view my body size as positive or negative — it simply is. I eat right (most of the time) and I exercise (an inordinate amount), but it does little, thanks to a struggle with polycystic ovarian syndrome and a failing thyroid gland. I’m strong, I’m flexible and my doctor assures me my health is good, but the fact remains: I’m larger than someone my height should be.
Mistä siis puhumme, kun puhumme kaloreista?
Puhumme siitä, mitä naisen oletetaan puhuvan. Yksilöllisyyden aikana, kun omaa tyyliä ja arvoja, valintoja, yksilöä, tuunaamista, korostetaan joka paikassa, haluamme silti olla samaa. Samanlaista, turvallista. Hyväksyttyä.
Mitä siitä tulis, jos vain nauttisi kakkupalasta? Mitä se aiheuttaisi, jos ei enää miettiskään perseen kokoa ja kaloreita ja läskiä ja laihtumista? Laihuus on vakio ja sIitä on tullut niin normaali arvo, että mitä sitten ihannoidaan, jos kalorit onkin turhia? Keitä meistä tulee, jos nämä asiat, joita me hoetasn päivästä toiseen edes ajattelematta niitä sen enempää, otetaan pois?
Mitä kalorit antaa sulle? Minkä tarpeen niistä puhuminen sussa tyydyttää?
Kuka sä olet ilman kaloreita?
Mitä jos heti alkaisit kastella sitä hyvää, mitä olet? Antaisit kaiken huomiosi sille, mitä hyvää sinulla on ja mitä olet jo saanut aikaiseksi. Voisit ylpeänä katsella, miten oma nurmikko alkaa kasvaa ja kukoistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti