Kaikki on: Tee se silti

8. heinäkuuta 2015

Tee se silti

Kun matkustan, matkustan yksin. Siitä sanotaan aina, että oho, miten uskallat? Eikö pelota?

No ei. Ja joo.

Mua pelottaa muutenkin koko ajan. Toistan: koko ajan. Ei oo semmoista päivää, jolloin mua ei pelottais.

Pelkään sairautta ja kuolemaa ja kaiken loppua. Pelottaa. Ja ahdistaa.

Matkaa varatessa on aina jännittynyt ja innokas olo. Sit päivää ennen lähtöä se alkaa: hätä. Mitä jos mut ryöstetään, mitä jos eksyn, lentokone putoaa, mut tapetaan, joudun taifuuniin.

Sellaisia mietin.

Muistelen menneitä matkoja ja sitä, miten ne meni hyvin, ja ei se ei auta. Silti pelottaa.

Silti teen.

Ei se mitään jos pelottaa. Se on aika tavallista ja normaalia eikä sen takia tartte olla tekemättä ja jättää välistä. Silti voi tehdä.

Oon aatellut, että koska pelkään vähän koko ajan, ei sinällään oo merkitystä, jos teen jotain niin sanotusti pelottavaa. Koska eihän mua pelota vähempää, jos en tee. Pelottaa kuitenkin, kaikenlaiset asiat, koko ajan.

Semmosta on elämä. Siks teen silti.

2 kommenttia:

PFI11. heinäkuuta 2015 klo 0.54
Hihii, toi toinen kuva on Cosmic Comic Cafén vessasta :3
VastaaPoista
Vastaukset
Kaikki on13. heinäkuuta 2015 klo 15.00
Nää on kaikki paitsi toi vika :3
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

“It was a movie about American bombers in World War II and the gallant men who flew them. Seen backwards by Billy, the story went like this: American planes, full of holes and wounded men and corpses took off backwards from an airfield in England. Over France, a few German fighter planes flew at them backwards, sucked bullets and shell fragments from some of the planes and crewmen. They did the same for wrecked American bombers on the ground, and those planes flew up backwards to join the formation.

The formation flew backwards over a German city that was in flames. The bombers opened their bomb bay doors, exerted a miraculous magnetism which shrunk the fires, gathered them into cylindrical steel containers , and lifted the containers into the bellies of the planes. The containers were stored neatly in racks. The Germans below had miraculous devices of their own, which were long steel tubes. They used them to suck more fragments from the crewmen and planes. But there were still a few wounded Americans though and some of the bombers were in bad repair. Over France though, German fighters came up again, made everything and everybody as good as new.

When the bombers got back to their base, the steel cylinders were taken from the racks and shipped back to the United States of America, where factories were operating night and day, dismantling the cylinders, separating the dangerous contents into minerals. Touchingly, it was mainly women who did this work. The minerals were then shipped to specialists in remote areas. It was their business to put them into the ground, to hide them cleverly, so they would never hurt anybody ever again.

The American fliers turned in their uniforms, became high school kids. And Hitler turned into a baby.”

– Kurt Vonnegut, Slaughterhouse-five