Oon junassa. Oon matkalla sairaalaan ja voin ajatella vain, että entä jos en ehdi ajoissa en ehdi entä jos en
Juna menee nopeesti mutta hitaasti. On kuin aika ei kuluis ollenkaan. Oon shokissa (kaikki on hyvin nyt, toim.huom.)
Puolimatkassa tulee kuulutus: Veturi on hajonnut. Pitää vaihtaa junaa, odottaa seuraavaa. Se tulee tunnin päästä.
Vaunussa jengi sekoaa.
Neljä matkalaista tuntee toisensa ja alkaa valittaa suurempaan ääneen kuin oon pitkään aikaan kuullu. Joka päivä näin käy en ehdi töihin en ehdi kokouseen tajuatteko te olen yrittäjä menetän rahaa. Koko ajan samaa koko talven ajan paska VR
Viereinen mies alkaa sättiä neljää, jotka sättii VR:ää. Olisitte hiljempaa, mies sanoo. Jos noin ahdistaa, suosittelen hoitoa osastolla, mies sanoo.
Tulee sanaharkka. Jengi sättii toisiaan ja junaa ja konduktööri kulkee ohi ja pahoittelee. Tuntuu, että olisin leffassa: kohta noi vihaiset katsoo mua ja kysyy, että NO MITÄ SÄ AJATTELET SANO NYT JOTAIN ja sitten kamera zoomaa muhun ja mä sanon.
Sanon, että tajuattekste, mihin mun on kiire. Tajuatteko te, että joku ehkä Kuolee kohta ja mä en ehkä ehdi, tajuattekste miten mua pelottaa ja tää on juna vittu juna. Me ollaan turvassa, sen kun odotetaan seuraavaa, voi jumalauta jotkut ei ehlä koskaan enää mee junalla
Kukaan ei kysy multa mitään. Mennään junan eteiseen. Huokailu ja valittelu jatkuu siellä. Minä soitan nyt kotiin jooo haloooo juna hajos TAAS
En sano mitään, mutta nyt sanon. Nyt, kun kaikki on ihan ok.
Miettikää vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti