Kärsimisen lopettamisesta: Alku

Olen jo pitkään suunnitellut tämän blogin aloittamista. Se jännittää ja pelottaa minua; osittain siksi, että tiedän, ettei minulla ole oikeutta muuttaa toista ihmistä tai vaatia häneltä mitään. Mutta kuitenkin. Kuitenkin.

Luin tänään Helmen artikkelin tutkimuksesta, jonka mukaan naiset vihaavat vartaloaan noin kerran päivässä. Ainakin kerran päivässä.

Artikkeli teki minut valtavan surulliseksi. Miksi kohtelemme kehoamme kuin vihollista, jotakin vierasta, jota vastaan täytyy taistella? Tästä asemasodasta ei ole poispääsyä: keho elää fyysisenä maailmassa, se muuttuu ja muokkautuu jatkuvasti.

Television mainostauolla Jaffa-mainoksen poika toteaa, että pulloissa kuljetetaan nestettä, ihmisessä taas sielua. Viisas lausahdus markkinamiesten paketissa.
Päivän lainaus on Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima:

"Luodessasi ongelman luot kärsimystä. Ei tarvita muuta kuin yksinkertainen valinta: tapahtukoon mitä tahansa, en tule enää aiheuttamaan itselleni lisää kärsimystä. En aio aikaansaada enää ainuttakaan ongelmaa. Vaikka tämä valinta on yksinkertainen, se on erittäin kumouksellinen. Tällaista ratkaisua et tee, ellet ole lopen kyllästynyt kärsimyksiin."

Tässä blogissa haluan kertoa, miten haluan lakata kärsimästä: miten Eckhart Tollen teos avasi taas uudelleen silmäni ja vapautti minut jostakin, jonka jo tiesin olevan jonkinlainen vale, ulkokuori.

On oltava jotakin muutakin kuin se, minkä näemme. On oltava jotakin kadehdinnan, mustasukkaisuuden, ahdistuksen, arvostelun ja tuskan takana. Enkö minä ole "aikuinen", suuri ja viisas; enkö kykene ottamaan vastuuta itsestäni, antamaan muille tilaa, lopettamaan ainaisen vertailun?

Sen tulemme näkemään.

Jos haluat, voit jättää kommentin tai kertomuksen, kertoa mielipiteesi tekstistäni, Eckhart Tollesta tai kärsimyksestä. Vaikka nimettömänä. Tulen lukemaan jokaisen kommentin, sen lupaan.