Kaikki on: Keitä ne kaikki on

13. toukokuuta 2012

Keitä ne kaikki on

Usein, kun juttelen ihmisten kanssa, ne puhuu "kaikista". Kaikki muut tekee, kaikki muut on, kaikki muut haluaa, kaikki. Erikoista on, etten oo koskaan tavannut niitä kaikkia. En oo koskaan kuullu, että joku kertois että on niin kuin kaikki muutkin – paitsi jos siinä ihmisessä on jotain erikoista, omalaatuista, jotain, minkä vuoksi pitää korostaa, että on joka tapauksessa ihan tavallinen, ihan kuin ne kaikki muut.

Kaikki muut osaa.

Kaikki sanoo.

Kaikki vaatii.

Kaikilla on niin kiire.

Kaikki haluaa vaan rahaa.

Kaikki on niin kylmiä.

Toinen termi, jota en ymmärrä, on "ei kukaan". Kukaan ei välitä. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei tee. Kukaan ei koe niinku minä. Keitä ne ei-ketkään on? Missä ne on?

Kaikki sanoo, kaikki tekee, kaikki kokee.

Kukaan ei sano, kukaan ei tee. Ei kukaan koe.

Kerro sä mulle, keitä ne muut on. Keitä ne sulle on?

2 kommenttia:

Mearra13. toukokuuta 2012 klo 21.01
Ihminen liioittelee usein puheissaan, jotta se otettaisiin enemmän todesta. Ainakin jotain tämän tapaista olen huomannut itse. Vrt. "Kukaan ei ymmärrä mua" ja "ihan kaikki ei ymmärrä mua ainakaan mun mielestä". Kai sitä nyt ihminen tiedostaa, että "kaikki" muut ei pysty johonki juttuun vaikka sanoo et "kaikki muut pystyy", ainakin toivon että tiedostaa. Mutta kai se on joku liioittelujuttu mikä tosi monella tulee miltei luonnostaan. Joko shokkiarvon lisäämiseksi tai avunhuutona tai siksi että se ihminen otettaisiin vakavasti.

Vähän sama kun englanniksi on aina "they". Keitä ne They on? Nehän on me, me kaikki. Aina sanotaan että they vaatii ja theyn takia kaikki on tety niin vaikeeksi, mutta oikeasti "they" on "we", "ne" onkin "me". Me vaaditaan, me tehdään kaikesta niin vaikeeta. Mutta "They" on enemmän sellainen, että on helppo asettua uhrin asemaan ja sanoa että "noiden syy".

Plaaa olipa sekava kommentti mutta ajattelin nyt kerrankin ulostaa ajatukseni kun tekstisi herättävät aina ajatuksia mutta usein en kommentoi just siks että ne tulee ulos tällaisena raakana vyyhtenä!
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

“It was a movie about American bombers in World War II and the gallant men who flew them. Seen backwards by Billy, the story went like this: American planes, full of holes and wounded men and corpses took off backwards from an airfield in England. Over France, a few German fighter planes flew at them backwards, sucked bullets and shell fragments from some of the planes and crewmen. They did the same for wrecked American bombers on the ground, and those planes flew up backwards to join the formation.

The formation flew backwards over a German city that was in flames. The bombers opened their bomb bay doors, exerted a miraculous magnetism which shrunk the fires, gathered them into cylindrical steel containers , and lifted the containers into the bellies of the planes. The containers were stored neatly in racks. The Germans below had miraculous devices of their own, which were long steel tubes. They used them to suck more fragments from the crewmen and planes. But there were still a few wounded Americans though and some of the bombers were in bad repair. Over France though, German fighters came up again, made everything and everybody as good as new.

When the bombers got back to their base, the steel cylinders were taken from the racks and shipped back to the United States of America, where factories were operating night and day, dismantling the cylinders, separating the dangerous contents into minerals. Touchingly, it was mainly women who did this work. The minerals were then shipped to specialists in remote areas. It was their business to put them into the ground, to hide them cleverly, so they would never hurt anybody ever again.

The American fliers turned in their uniforms, became high school kids. And Hitler turned into a baby.”

– Kurt Vonnegut, Slaughterhouse-five