Mulla menee hyvin, kiitos kysymästä! Ostin juuri vesipiipun ja paria erilaista makutupakkaa, tuo sauhuttelu on kyllä hyvin rentouttavaa puuhaa. Ankeiden syyspäivien piristys. Voisin harkita siirtymistä vallan makutupakkaan, jäis noi syöpäkääryleet sitten pois. Että tämmöstä. Muutenki kuuluu hyvää, poikaystävän kanssa menee tosi hyvin ja kämppä alkaa näyttää kivalta. Haluisin vaan matkustelemaan.. Voi olla että mennään mieheni kanssa Tukholmaan sukulaisiaan katsomaan, tossa talvemmalla.
Mulla menee niin ja näin. Ehkä osaan rentoutua paremmin ku viimesen vuoden aikana, tai viimeaikoina, mutta myös mun pää on lähellä seiniä, kolahtelee. Selkee ajattelu alkaa hävitä, alan unohtaa mitkä ne oli ne "tärkeet asiat", jotka oli yks mun elämän kiintopiste viime aikoina- ja jotka sisältää niit sanoi jotka kertoo mun tarinasta, siitä "Mitä Mä Tapahdun" Pelkään et eksyn selkeydestå pois, ja sekoon vaan mun ujouteeni ja ongelmiini, ja sit en enää osaa pukea sanoiks asioita. Mä kaipaan sitä selkeyttä, miten voin avautua, ja aatella. Miten tuntuu hyvält lähentyy ihmisten kaa, henkisesti, fyysistesti, huomata ku ei itteä tai toista kiinnosta, huomata kömpelöt kohat: pelkään. Miltä tuntuu, miten haluan elää, mikä on vialla. Ne selkeyttää mua, siks aion kirjotella ne taas ylös ja ajatella.
(Ainii, täähä on viel tää päivä, dramatisoin asiaa hieman.) Huh. Yritän soittaa ja laulaa (vähän myöhästä laulaa, perhe nukkuu) Juttelin tänää pikkusiskon kanssa piirtämisestä, se oli innostuttavaa, kiemurrustattavaa. Tuli fiilis et en nääkään paljoa eroa aikuisten ja lasten välil, vaik tiedän et siin on jotai. Ainaki aikuiset tuntuu musta ikävämmiltä, väkinäisemmiltä, tylsemmiltä, tönkömmiltä. Myös fiksummilta ja vastuullisemmilta. Myös tyhmiltä. Lapset taas on tylsiä, sekavia, "kiinnostuu" joka toisesta saatanan-asiasta, ja on lapsellisia ja ärsyttäviä. Onneks lapsista tulee vanhempia, mut kaikist ei tuu aikuisia.
Mua kiinnostaa monet ihmiset, ja oon saanu elämääni paremmin kasaan. Oon tyttöystävän kaa tauolla, ja oon voinu paremmin. Oon päästäny irti, ja koittanu toimii niinku musta tuntuu hyvältä. Toisinaan se on ollut rankkaa; Viimepäivinä tää on saanu mun olon aika uupuneekskin, poskiakin vähä kuumottaa.
Mun tyttöystävä on hyvää tahtova, ja omanlaisensa, mut toisinaaan sei aattele, enkä mäkään aina. Se on jotenki omituisesti sotkusen tuntunen ihminen. Tuntuu et se on vähä epäkohtelias.
Mä olenn aika innostunut, mut yritän olla rauhassa
Anteeks renttu sotkusesta tekstistä <: ) yritän olla yleensä selkeä. Sä muute söpö täti muuten, ja vaikutat ihan hyvältä tapaukselta noin isoksi ihmiseksi.
Mulla menee hyvin, kiitos kysymästä! Ostin juuri vesipiipun ja paria erilaista makutupakkaa, tuo sauhuttelu on kyllä hyvin rentouttavaa puuhaa. Ankeiden syyspäivien piristys. Voisin harkita siirtymistä vallan makutupakkaan, jäis noi syöpäkääryleet sitten pois. Että tämmöstä. Muutenki kuuluu hyvää, poikaystävän kanssa menee tosi hyvin ja kämppä alkaa näyttää kivalta. Haluisin vaan matkustelemaan.. Voi olla että mennään mieheni kanssa Tukholmaan sukulaisiaan katsomaan, tossa talvemmalla.
VastaaPoistaHyvin menee ku löysin tän blogin :) Ja teen just itelle pingviinikynsiä.
VastaaPoistaHauskaa että menee hyvin. :3
VastaaPoistaMulla menee niin ja näin. Ehkä osaan rentoutua paremmin ku viimesen vuoden aikana, tai viimeaikoina, mutta myös mun pää on lähellä seiniä, kolahtelee. Selkee ajattelu alkaa hävitä, alan unohtaa mitkä ne oli ne "tärkeet asiat", jotka oli yks mun elämän kiintopiste viime aikoina- ja jotka sisältää niit sanoi jotka kertoo mun tarinasta, siitä "Mitä Mä Tapahdun"
VastaaPoistaPelkään et eksyn selkeydestå pois, ja sekoon vaan mun ujouteeni ja ongelmiini, ja sit en enää osaa pukea sanoiks asioita.
Mä kaipaan sitä selkeyttä, miten voin avautua, ja aatella. Miten tuntuu hyvält lähentyy ihmisten kaa, henkisesti, fyysistesti, huomata ku ei itteä tai toista kiinnosta, huomata kömpelöt kohat: pelkään.
Miltä tuntuu, miten haluan elää, mikä on vialla.
Ne selkeyttää mua, siks aion kirjotella ne taas ylös ja ajatella.
(Ainii, täähä on viel tää päivä, dramatisoin asiaa hieman.)
Huh. Yritän soittaa ja laulaa (vähän myöhästä laulaa, perhe nukkuu)
Juttelin tänää pikkusiskon kanssa piirtämisestä, se oli innostuttavaa, kiemurrustattavaa. Tuli fiilis et en nääkään paljoa eroa aikuisten ja lasten välil, vaik tiedän et siin on jotai. Ainaki aikuiset tuntuu musta ikävämmiltä, väkinäisemmiltä, tylsemmiltä, tönkömmiltä. Myös fiksummilta ja vastuullisemmilta. Myös tyhmiltä.
Lapset taas on tylsiä, sekavia, "kiinnostuu" joka toisesta saatanan-asiasta, ja on lapsellisia ja ärsyttäviä.
Onneks lapsista tulee vanhempia, mut kaikist ei tuu aikuisia.
Mua kiinnostaa monet ihmiset, ja oon saanu elämääni paremmin kasaan. Oon tyttöystävän kaa tauolla, ja oon voinu paremmin. Oon päästäny irti, ja koittanu toimii niinku musta tuntuu hyvältä. Toisinaan se on ollut rankkaa; Viimepäivinä tää on saanu mun olon aika uupuneekskin, poskiakin vähä kuumottaa.
Mun tyttöystävä on hyvää tahtova, ja omanlaisensa, mut toisinaaan sei aattele, enkä mäkään aina. Se on jotenki omituisesti sotkusen tuntunen ihminen. Tuntuu et se on vähä epäkohtelias.
Mä olenn aika innostunut, mut yritän olla rauhassa
Anteeks renttu sotkusesta tekstistä <: )
yritän olla yleensä selkeä.
Sä muute söpö täti muuten, ja vaikutat ihan hyvältä tapaukselta noin isoksi ihmiseksi.
Joskus menee niinjanäin, mulla ainaki tällä hetkellä. Onneks voi elää päivän kerrallaan eikä tarvii montaa.
VastaaPoistaEi haittaa sotkunen teksti, oli hyvin kuvaava. Ja kiitos.