Oon päättäny luopua termeistä "kaunis" ja "ruma" ulkonäköä määriteltäessä.
Oon kyllästynyt siihen, miten ihminen on joko kaunis tai ruma. Oon kyllästynyt määrittelemään, oliko joku kaunis vai ruma. Oon kyllästynyt siihen, että ulkonäöstä pitää puhua, että sitä pitää arvottaa, että joku voi olla "nätti" tai "ihanok" muttei "kaunis". Oon kyllästynyt määrittelemään. Eilen huomasin, että hei, ei mun oo pakko. Voin päättää.
Asetan tän haasteeksi itselleni. Kesto toistaiseksi tuntematon. Kirjoittelen kuulumisiani aiheen tiimoilta, kun kirjoitettavaa on.
Päätän tämän blogikirjoitukseen, johon törmäsin sattumalta dressaday.comissa:
Now, this may seem strange from someone who writes about pretty dresses (mostly) every day, but: You Don't Have to Be Pretty. You don't owe prettiness to anyone. Not to your boyfriend/spouse/partner, not to your co-workers, especially not to random men on the street. You don't owe it to your mother, you don't owe it to your children, you don't owe it to civilization in general. Prettiness is not a rent you pay for occupying a space marked "female".
Lue koko teksti dressaday.comista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti