14. lokakuuta 2012

Hyvän ihmisen määritelmä

Oon viime aikoina ajatellut uudestaan sitä, millainen on hyvä ihminen. Oon huomannut, että mun määritelmä siitä mulle itselleni on hyvin kapea. Jotenkin vinoutunut.

Mun mielessä hyvä ihminen välttää vahingon aiheuttamista muille. Tää on hyvä määritelmä.
Oon kuitenkin toteuttanut sitä omassa elämässäni niin, etten oo lopulta kehdannut sanoa, mitä oikeasti ajattelen. Ettei vaan kenenkään tuu paha mieli.

Viime aikoina oon kaks kertaa sanonut, mitä oikeasti ajattelen. Kuulostaa aika vähältä. Kuulostaa aika paljolta.

Kun sanon, mitä oikeasti ajattelen, mua pelottaa. Nyt toi huomaa, etten oo aina iloinen! Nyt toi huomaa, etten oo aina kiva!

Ei hyvä ihminen oo aina kiva.

Kun sanon, mitä oikeasti ajattelen, odotan aina katastrofia. Joka kerta. Nyt toi alkaa huutaa, nyt se suuttuu. Nyt toi sanoo että haista vittu sitte eikä enää koskaan puhu mulle.

Ei se suutu. Niin ei tapahtunut. Niin on aiemmin tapahtunut hyvin harvoin ja silti: mä odotan. Koska joskus joku voi suuttua ehkä kai mahdollisesti. Aika vaikeaa. Aika hölmöä.

Joskus mietin, mitä tekisin, jos joku ei uskaltais sanoa mulle, mitä oikeasti ajattelee. Tulisin varmaan surulliseksi, koska haluaisin, että mulle voi puhua mistä vaan. Toisaalta en varmaan tulis surulliseks, koska enhän mä tietäis, että mulle ei uskalleta sanoa jotain. Sit piiri pieni vaan pyöris ja mä en tietäis, että on jotain, mitä mä en tietäis.

Oon miettinyt, miksi muita rakastetaan, vaikka ne kiukuttelee ja paiskoo ovia ja huutaa. Miks muut saa anteeksi, kun ne on vihaisia, eli mun mielessä käyttäytyy huonosti eikä oo hyviä aina. Ja ennen kaikkea, miksen mä uskalla tehdä niin. Mitä mulle tapahtuis, jos suuttuisin? Mitä tapahtuis? Miks mun pitää olla aina hyvä tavalla, joka ei tee hyvää?

Mua vähän naurattaa: neuvon aina muita puhumaan omat tunteensa ulos ja olemaan rohkeita, ja sitten en ite uskalla. Koska joku voi suuttua, jos oon huono. Enkä hyvä.

Näin paljon mä luotan siihen, että muut ymmärtää mua. Näin vähän mä luotan siihen.

Ehkä pitäis luottaa enemmän. Sen sijaan, ettei uskaltais. Että ois aina vaan kiva ja jees jees kaikki on hyvin, vaikkei oo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti