En kokenut oloani uhatuksi, koska mies oli hymyilevä ja hilpeä, mutta aivoissa kuului silti LIIAN LÄHELLÄ LIIAN LÄHELLÄ LIIAN LÄHELLÄ. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen tila, ja nyt mun tilassa oli kaks ihmistä.
Katsoin miestä, nostin kämmenen ylös ja sopersin melko hiljaisesti "joo, mutta ole hyvä älä tule noin lähelle".
Mies hypähti taaksepäin ja pahoitteli. Hymyillen. Sitten hän olis taas tullut kehumaan mun tukkaa, mutta muisti kuin muistikin, mitä juuri sanoin, ja meni taas kauemmas.
Koska mulla ei ollut tarjota savuketta, mies siirtyi pian eteenpäin.
Mietin tilannetta kauan jälkeenpäin. Se, miten sain sanottua, tuntui tosi hyvältä. En miettinyt hetkeäkään näitä, mitä nyt yleensä tulee mieleen:
En kehtaa
Jos joku pitää epäkohteliaana
Jos muut pitää tylynä
Jos mies ei tarkoitakaan pahaa
Ei täs mitään
Ei, ei, ei. Sanoin vaan, miltä musta tuntuu. Tulos oli toivottu.
Suosittelen.
Moi
VastaaPoistaAattelin vaan tulla sanomaan, että sun blogi on ihana:) Vaikutat tosi kivalle.
Mutta näihin teksteihin ei vaan ikinä ole mitään lisättävää
Moi! Kiitos. :3
Poista