Miksen osaa tulla vihaiseksi

"Siihen oppii varsinkin väsyneessä mielentilassa itsekin. Vastahyökkäys ja toiselle luu kurkkuun. Et kuule sinäkään mikään kuningas ole, arvon vertainen. Taidat itse asiassa olla ihan emäidiootti ja osoitan sinulle kyllä miksi!

Jossain kohtaa sitä miettii kettuiluun kyllääntyneenä ja vähän itseensä ottaneena, että onko elämän oikeasti pakko olla tällaista. Miksi tulin inttiin kokemaan itsetunnon aleneman ja oppimaan, että olen ihan pepasta enkä osaa mitään? Onko tässä jotain mieltä?"

Lainaus Vuosi metsässä miesten kanssa – 30-v nainen intissä -blogista, lue kokonaan.

Jos joku loukkaa mua tai on mulle epäystävällinen, en tuu vihaiseksi. Tuun surulliseksi. Tuun araksi. Alkaa ahdistaa. Oon usein miettinyt, että miksi.

Viime viikolla kävi silleen, että mua sanottiin rasistiksi. Pyytelin heti suuresti anteeksi, jos oon aiheuttanut semmoisen olon jollekin etten suvaitse niitä. Myöhemmin aloin ajatella asiaa enemmän ja huomasin taas, miten jonkun väittäessä musta jotain muutun pieneksi ja anteeksipyyteleväksi. En esimerkiks kysynyt, mistä sä sait tämän mielikuvan tai ilmoittanut, että en mä tätä asiaa näin kyllä tarkoittanut. Olin vaan että anteeks anteeks anteeks. Miksi?

Musta on hyvä pyytää anteeksi, koska toinen voi oikeasti loukkaantua jostakin, mikä on mulle ihan pieni asia, sellainen, jota en tajunnut. Silloin on hyvä sanoa, että anteeks, jos sun tuli tästä paha olo. Eihän se ole multa pois, että ymmärrän toisen tunteita. Silti mietin sitä, miksen osaa sanoa vastaan tai aloittaa ristiriitaa. Aloitan mieluummin anteeksipyytelyn ja tilanne on sillä ohi. Mikä sekin on hyvä. Mutta mä pyytelen anteeksi myös sellaisia juttuja, joita ei ehkä tarttis.

Mulle on sanottu, että tulisit joskus vihaiseksi. Usein vastaan, että miksi. Mitä hyötyä siitä on? Seuraava kysymys on, että miten. Miten se tehdään, se, ettei ollakaan anteeksipyyteleviä ja nöyriä vaan poljetaan jalkaa? Miten aloitetaan ristiriita, josta ei sitten peruuteta pois, kun toinen vähän korottaa ääntä?

Mut on helppo syyllistää tai pelotella pyytämään anteeksi. Oon alkanut ärsyyntyä siihen puoleen itsessäni. Miksen koskaan voi sanoa vastaan, silläkin uhalla että (oho) jonkun tulee hetkeksi siitä paha mieli?

Tänä vuonna ajattelin opetella. Sit jonkun ehkä tulee paha mieli. Joku ehkä suuttuu. Se tuntuu vieraalta. Mut ehkä se on hyvä. Kun on vierasta, on myös uutta. Siitä oppii.