Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että ihmisten on pakko esimerkiks palaverissa tarkistaa koko ajan kännykkää. Ihan huomaamatta, sviip, olisko tullut jotain viestiä. Kerran estin kaveria tarttumasta kännykkään aina, kun se olis halunnut. Niitä kertoja oli tunnin sisään MONTA. Ihan alitajuisia. Niin normaalia se on.
Laskepa joskus. Kuinka monta kertaa vain vilkaiset? Kuinka usein?
En pidä kosketusnäytöistä. Niillä on vaikea kirjoittaa, ei tunne, mitä tekee, niitä pitää ladata koko ajan. Joka päivä. Semisti ottaa aivoon se, että samalla, kun kaikki on jotenkin parempaa, se on myös huonompaa: siinä on viihdettä sulle koko ajan, mutta samalla se mahdollistaa sen, ettei kaveri-illassa tartte yrittää keskustella tuntemattomien kanssa. Koska hei Facebook on aina mukana kurkkaanpa sitä
Kävin viime vuonna InterReilaamassa. Edellisen kerran oon käyny 2005. Silloin kaikki yhteisissä tiloissa jutteli, kokkasi, pelasi. Me pelattiin Jengaa norjalaisen ja ranskalaisen kanssa. Ranskalainen kokkasi kaalikääryleitä, halusi kuulemma kokeilla ulkomaisia ruokia.
Nyt kaikilla oli tietokoneet. Joka paikassa on WiFi.
Miks tutustua uusiin ihmisiin, kun vanhat on klikkauksen päässä? Miks olla esillä, alttiina mokaukselle ja noloontumiselle jos se toinen ei osaakaan englantia, kun voi piiloutua omaan puhelimeensa?
Ärsyttää myös aamumatkailijat. Ne ei katso maisemia, ne katsoo näyttöä. Pakko katsoa Facebookia, jos siellä olis jotain jännää.
Nyt katson itsekin.
– Tuntuu, että nykypäivänä kukaan ei enää puhu mitään, keskustelut käydään puhelinten välityksellä. Ruokapöydässä olen sanonut, että nyt puhelimet pois. Muutenkin yritän kieltää, mutta kielloilla ei ole mitään vaikutusta.
Kun mulle on tullut tabletti, mua himottaa koskea sitä. Katsoa sitä. Vilkaista. Samalla ärsytän itse itseäni: miksen voi odottaa töihin asti, kotiin asti, miks siellä olis nyt jotain mitä ei kaks minuuttia sitten ollut? Miksen kestä tylsyyttä?
Mut tabletin netti on tosi hidas. Pidän sitä siunauksena: en jaksa odottaa, että kuvat latautuu.
Yritän toimia niin, että kun oon tarkistanut sen, mitä haluan tarkistaa, laitan tabletin pois. En ala selailla sitä vain siksi, että se sisältää loputtomasti selailumahdollisuuksia, viihdettä. Yritän tietoisesti päättää, että nyt lisään tämän ottamani kuvan Instagramiin ja sitten laitan tabletin pois.
Se tuntuu helpottavalta. Ei sitä oo pakko katsoa, mikään ei oo muuttunut.
Lonka kertoo, että nuoret itse ovat alkaneet kehittää itselleen kännykän käyttöön liittyviä sääntöjä.
- Esimerkiksi sellainen, että se joka ensimmäisenä vastaa kännykkään McDonaldsissa maksaa laskun.
Tässä on mun puhelin.
Silläkin pääsis nettiin, mutta ei se kannata. Se on vaan tosi hankalaa. Siinä ei oo karttaa, jota voisin katsoa uudessa paikassa sen sijaan, että tutkisin, olisin retkellä. Se ei ota multa pois uuden löytämistä ja mokan mahdollisuutta: oho ei oiskaan pitänyt kääntyä sinne.
Näitä puhelimia ei enää oikein myydä. Mua ahdistaa se. Nykyisin myydään hienoja nettivehkeitä joissa on kartta ja GPS. Koko ajan voi saada tietää kaikesta kaiken katso vain tablettiasi. Mutta kun mä en HALUA tietää. Mä haluan tutkia ja mokata ja kokeilla ja oho ei tää ollukkaan se juna hups. Sen sijaan, että kaikki ois valmiiks mietittyä, koskaan ei voi astua väärään ratikkaan koska tabletti kertoi jo, mikä on oikea se menee muuten kolme kertaa tunnissa tässä koko matka sinulle mietittynä älä vaan HARHAUDU mihinkään pysy suunnitelmassa
On se tietty kätevääkin. Ihmisille, jotka haluaa turvaa, jotka haluaa tietää, jotka ei vaikka puhu kieliä. Mutta puhunkin musta.
Toisaalta tabletti on kätevä: voin jakaa kaikkea koko ajan ja siks etsin asioita, joita jakaa. Oon tarkkaavainen, avoin. Toisaalta se on helkkarin epäkätevää: tabletti ei mahdu taskuun toisin kuin pokkarikamera. Mutta duh kameran kanssa pitää mennä kotiin ja siirtää kuvia koneelle vähänkö hidasta jaa heti heti heti
Yritän pysyä kultaisella keskitiellä, sillä, jossa mun päätökset tabletin koskettamisesta on tietoisia. Sillä tiellä, jolla tabletti ei oo aina taskussa, aina kädessä, aina pöydällä vaatimassa huomiota. Sillä tiellä, jolla Facebookia ei tarvitse tarkistaa minuutin välein JOS siellä olis jotain
Mä haluan, että mulla on välillä ihan tylsää. Että voin katsoa maisemia ja huomata: sekin on viihdettä.
Tabletit, älylaitteet ja muut tällaiset supistaa ihmisten mukavuusaluetta aivan valtavasti. Supistaa, ja samalla kasvattaa niitä muureja. Tulee sellainen illuusio että koko elämä on vaan siinä laitteessa, enhän mä pärjää ilman tätä. Jokaisen pitäisi haastaa itseänsä välillä vapaaehtoisesti pärjäämään ilman älylaitteita, sillä jonain päivänä tulee oikeasti se päivä, kun jostain syystä on vaan pakko olla ilman.
VastaaPoista"Our generation: Smart phones, stupid people."
Musta on loistavaa, että sä alusta asti kyseenalaistat terveesti, tiedostat oman salakavalasti muodostuvan addiktion, ja työskentelet sen estämisen eteen. Niinkuin aina, hienoa itsetutkiskelua. :>
Kiitos kommentista! :3
PoistaOon hyvin kiinnostunut siitä, mitä teen ja miks teen niin. Se on ehk ihan hyväkin, varsinkin, kun oon tietokoneiden suuri ystävä ja nyt semmonen ois tarjolla aina.
On se kyllä varmaan ihan totta, että sosiaalinen media ja mahdollisuus käyttää sitä joka paikassa epäsosiaalistaa ihmisiä. Jonkun tutkimuksen mukaan ihminen viettää nykyisin enemmän aikaa yksin kuin koskaan aikaisemmin. Ei jakseta nähdä vaivaa lähteä minnekään ja tavata ja jutella ihmisille kasvokkain. Toisaalta netti ja some poistaa aika usein sitä itse yksinäisyyden tunnetta. Vaikka oliskin fyysisesti omassa huoneessa/kotona, niin kun on netin kautta yhteydessä ihmisiin, se tuntuu siltä kuin olisi muiden ympäröimänä. On se kumma juttu.
VastaaPoistaMä mietin kans aika pitkään, hankinko älypuhelin vai en. Mä olin nähnyt, mitä se tekee ihmisille, joka toinen vastaantulija kadulla on nenä kiinni siinä luurissa, eikä huomaa vaikka kävelisi päin tolppaa. Mua kans kauhistutti nähdä ihmisiä toistensa seurassa, jotka ei tehneet mitään muuta kun räpeltävät puhelintaan. Ihan kuin ne olis unohtaneet että niiden kaverit on siinä vieressä, ja niiden kanssa vois ehkä jutella. Vieläpä ihan livenä.
Ei musta kuitenkaan tunnu, että mun elämä ois muuttunu hirveen paljon ainakaan huonompaan tuon puhelimen myötä. Se kyllä helpottaa arjessa tosi paljon, kun voi tarkistaa kaikki asiat heti netistä. Voi se ehkä olla, että tulee just koettua asiat helpoimman kautta, kun ei tarvi esim. mennä kauppaan vain todetakseen sen olevan jo kiinni. Tälläiselle mukavuuden haluiselle ihmiselle se on kyllä vaan plussaa.
Itseasiassa mä oon saanut vähennettyy aika paljon itse tietokoneen ääressä istumista. Ennen tuota luuria mulla saattoi mennä lähes koko päivä pelkästään istuessa, fasebookin äärellä päivystäessä. Nykyisin mä tsekkaan fb:n useammin, mutta siihen menee myös murto-osa siitä ajasta mikä mulla ennen meni. Aikaa jää siis paljon kaikkeen muuhunkin, mikä on musta tosi kiva juttu. Eli mulla on oikeastaan netin ja tietokoneen käyttö vaan vähentynyt älypuhelimen myötä.
Olis kyllä hyvä, jos ihmiset alkais vähän kriittisemmin suhtautuu laitteidensa käyttöön, ja miettis että onko se nyt aivan välttämätöntä olla 24/7 tietoinen kaikesta, mitä siellä netissä tapahtuu. Tärkeät asiat elämässä tulee koettua kuitenkin ihan jossain muualla.
Heipo! Hurrrjan pitkä kommentti :3
PoistaMeitsi on nimenomaan huolissaan tosta "nykyisin mä tsekkaan fb:n useammin" -jutusta. Miks se pitää tarkistaa kolme kertaa tunnissa? Jos jotain supertärkeää tapahtuis, ehkä mulle soitettais? Miks ne pienet katso-mitä-söin-äsken -päivitykset tuntuu niin tärkeiltä, ettei niitä ilman voi olla? Se on hämmentävää.
Nojuu. En mä ehkä koe, että se olis mun ajasta/elämästä mitenkään pois, vaikka tsekkailisin facebook-päivityksiä. Siinä vaiheessa kun se menee siihen, että on PAKKO tsekata sitä koko ajan, se olis ehkä huolestuttavaa. Samalla tavalla kun katson sähköpostii/uutisia jne, että onko tullut mitään uutta, niin katon facebookista, että mitä sinne on laitettu ja onko kenties jotain kiinnostavaa. Viikossa tulee kuitenkin päiviä, jolloin en kato ollenkaan, koska ei jaksa/ei kiinnosta.
VastaaPoistaKyllähän heitäkin on, keille fb/some/netti on oikeasti pakkomielle ja se on kyllä aika ikävä juttu.
Heitaas!
PoistaMua kyl ahdistaa uutisetkin. Kesällä oon ihan helposti viikkoja ilman niitä. Tuntuu, että uutisia ois jotenkin pakko seurata että ois hyvä ihminen joka on SIVISTYNYT ja TIETÄÄ ASIOISTA. Eikä oo, sanon.