Googlasin ton saman lauseen. Löysin tällaisia asioita:
Tekisi mieleni joskus sanoa näille "fat but beautiful"-julkuaisijoille, että ei, et todellakaan ole. Miksi nyökytellä ja "tykätä" näistä kirjoituksista vaikka niissä ei ole piirun verran perää, ja kaikki tietävät sen, mutta koska ihanteita ei ole saavutettu, eikä enää jakseta edes yrittää saavuttaa, tai saavuttamisen mahdottomuus on alkanut painua kaaliin, meidän pitää teeskennellä että ollaan yhtä hyviä kuin X, vaikka ollaankin Y?
Moni ruma ihminen kuitenkin haluaisi elää normaalia elämää, vaikka joutuvatkin usein olemaan yksin ja ilman toivoa paremmasta elämästä ja että heillä olisi kavereita saatika normaali sosiaalinen elämä. Harma ruma ihminen ei kuitenkaan halua tappaa itseään, vaikka tietääkin elämänsä olevan turhaa kaikinpuolin, eivätkä halua luopua tästä yhdestä elämästä mitä heillä on.
Mua hämmentää nää molemmat tekstit.
Ihan oikeastiko ruma ihminen on ruma ja ällöttävä, ei muuta? Ihan oikeastiko on tärkeää ilmoittaa ihmiselle, että hei älä vaan luule liikoja itsestäsi älä vaan nosta itsetuntoasi ruma läski? Ruma ihminen ei oo mitään, ilmaa, virhe maailmassa, yhteiskunnan pohjasakkaa, pelkkä kehityskohde, jonka tehtävä on laihtua, että vois olla kauniimpi ja kehtais postailla kuvia itsestään
Ihan oikeastiko rumuus on asia, joka herättää lähinnä mietintöjä siitä, miten oma elämä on arvotonta ja miten kannattais ehkä vetää ittensä jojoon, ei kun hei kyllä mä ehkä sittenkin jaksan vielä hetken, vaikka oonkin sietämättömän ruma huh oispa mun elämä ees NORMAALIA mutta kun oon ruma voi vitsi kun mun yks elämä nyt menee tällaisena rumana olemiseen
She told GQ : ‘Everyone wants a slim figure. Everyone gets breasts done. Everyone fixes up their face if it’s not ideal, you know? Everyone strives for the golden mean. It’s global now.’
The image revealed a great deal of Madonna's cleavage but even that couldn't distract from her hairy situation.
And in addition, Madonna's make-up failed to flatter her face with pale foundation, heavy eye make-up and harsh blush not proving her best look.
Thankfully another snap on Instagram showed her back to her beautiful best as Madonna posed with tumbling curls and bright red lipstick.
Joka päivä mä mietin sitä. Että miten hitossa se naama ja maha ja reisi on niin tärkeää. Miten sielu, sisin, minuus, on niin epätärkeää, jotain, mikä on suoraan verrannollinen naamaan ja sen ulkonäköön. Ruma naama, ahdistunut turha ruma ihminen ei osaa olla ei arvosta itseään kiusaamista masennus. Ei ikuinen sielu, ei kaunis olento, pelkkä rasvojen ja voiteiden pohja jota voi koittaa piilottaa aurinkopuuterilla jos se vaikka auttais ees vähän. Kaunis naama ei huolia muut kehuu eikun SINÄ olet kaunis ja silti, silti, aina jotain kehitettävää ei voi kiittää ei voi tyytyä
and I know others in this thread have mentioned not being accused of "friendzoning." but sometimes people are attracted to you, and when you are not attracted to them... I mean, I've had people get mean. because there's the idea, the implication, that you aren't going to do any better. sometimes from your friends. sometimes from the guy. because no offense, but... aren't you being a bit picky? you aren't getting any younger, and there aren't exactly many men--any men--falling over themselves to talk to you. but in general, you're friendzoned more than you friendzone. my entire life is in the friendzone. people have laughed--openly--at the idea of dating me. to my face. "her? no way."
"Surveys show that in the online dating world, women are afraid of meeting a serial killer. Men are afraid of meeting someone fat."
Joskus tekee mieli huutaa. Kirkua, kirkua niille kaikille ohimennen heitetyille eikun MINUN kuvani oli ruma eikun SINÄ olet kaunis minä olen petolinnun perse ei kun SILLOIN minä vasta olinkin kaunis silloin kerran ei kun tämä vaate saa tuon näyttämään vähän pökkelöltä huomaatko onpa epäimarteleva leikkaus
Tekee mieli kirkua että oikeastiko jumalauta tää on kaikki, mikä meitä kiinnostaa? Oikeastiko universumin äärettömässä mittakaavassa tää on se asia, joka me on kansana, yhteiskuntana, naisina, otettu sydämiimme, lähimmäksi itseämme, kaikista tärkeimmäksi kumppaniksi? Naama ja se, miten sitä voisi parantaa, miten pahinta olis olla ajattelematta sitä, päästää irti, se ettei puunaiskaan, tai olis puunaamatta, se ettei vaan tekis MITÄÄN antais olla vaan ja olis ja eläis ja kokis
Ihan oikeastiko sun elämän tärkein asia on se, miltä kaikki näyttää, näyttää ja näyttää, oltaispa me kaikki yhtäkkiä sokeita satakiloisia sokeita niin kyllä SITTEN haikailtais tätä päivää, tätä aikaa, voi minä olin silloin nuori ja sorja mutta silloinhan vihasin itseäni, tyytyä ei saa ei koskaan onni on jossain muualla onni ei ole tämä keho ei koskaan olisinpa joku toinen
Ours is a nation obsessed by beauty and slenderness à la Gisele Bündchen. Brazil is second only to the United States in the use of plastic surgery, with 1.5 million operations a year. If you become slightly overweight, Brazilians will comment; you will feel bad about your body and start hesitating in the shadows around swimming pools, like a shy hippopotamus.
- Laji haluaa antaa kuvan terveellisistä elämäntavoista, mutta pysyäkseen kisakunnossa, dieetti on vain noin 800-1000 kaloria päivässä. Salilla treenataan jopa kaksi kertaa päivässä erittäin vähällä energialla. Lisäksi lajin sisällä elää kulttuuri, jonka mukaan itseensä ei saa koskaan olla tyytyväinen. Kun olin voittanut Suomen mestaruuden, sain kommentteja, joiden mukaan minun pitäisi laihduttaa vielä pari kiloa, hän ihmettelee.
Paino sitä ja paino tätä, valokuvat sitä ja tätä, oma naama sitä ja tätä, hiusmalli sitä ja tätä, onks mun nenä iso vai pieni, hei onpa ihanat housut näytät tosi hoikalta ei kun SINÄ NÄYTÄT TOSI HYVÄLTÄ
Oon niin täynnä tätä
***
Toim.huom. kirjoitin tän yks ilta ja kiihdyin. Mun piti tulla siistimään tätä tekstiä, ettei se ois niin vihainen, niin huutava, mutta sitten päätin, että antaa olla.
Joskus ihmisen pitää saada kirkua.
Moi
VastaaPoistaOon tässäkin asiassa sun kanssa NIIN samaa mieltä, oot mun joku netti-idoli, vaikkei olla koskaan tavattu tms.
Oikeesti en myöskään tajua tota ulkonäkökeskeisyyttä, vaikka itsekin joskus murehdin vaatteita tai hiuksia tai jotain muuta. Mutta oikeasti, jos pitäisi valita ulkonäön ja vaikka mukavuuden (tarkoitan luonteenpiirrettä), niin ei olisi kovin vaikea valinta: Mukava.
On niin surullista, kun jotkut eivät uskalla lähteä viemään roskia ilman meikkiä. OIkeasti ei kukaan toivottavasti arvioi toista sillä perusteella, miltä näyttää roskia viedessään. Ja vaikka sitten arvioisi, niin tarviiko sellaisen ihmisen mielipiteestä sitten välittää?
-maria-
Hihii, netti-idoli :3
PoistaHyvä että näytät mielipitees, näkee selvästi että tää aihe koskettaa sua. Eikä mun mielestä ollut ollenkaan liian vihainen tai tuomitseva sävy tässä, sillä sä osaat kans perustella että miks olet tätä mieltä. Kaikki ei sitä osaa/viitsi. Ja totta on, että välillä pitää osata purkaa omat paineet, koska ei ikuisella patoamisella ja myötäilyllä varmaan loppujen lopuks kovin pitkälle pääse. :)
VastaaPoistaMutta joo, onhan tää maailma mennyt aika sairaalloisen ulkonäkökeskeiseksi. Oon kattonut just hiljattain dokumentteja 90-luvusta, ja tuntuu että silloin ainakin jossain määrin suhtauduttiin terveemmin ja suvaitsevammin ulkonäköasioihin. Silloin oli ok näyttää luonnolliselta ja olla mukavissa ja vähän rähjäisisissä kuteissa ilman meikkiä (grunge-tyyli jne.)
Nykyisin taas...jännä että 2000-luvulla ollaan menty jossain määrin taaksepäin kehityksessä, kun arvostetaan ja halutaan olla muovisia ja pumpattuja bling bling ihmisiä täydellisissä hiuksissa ja meikeissä. Ihan kuin oltaisiin tultu yhä enemmän konservatiivisemmiksi. Tietysti kaikki ei ole sellaisia, mutta tuntuu että kadulla vastaan tulevista ihmisistä lähes joka toinen nuori nainen edustaa tätä muoti-ja meikkityyppiä. Ja tää aiheuttaa myös sen että yhä useampi alkaa olla kopio toisestaan. Kohta varmaan lähes kaikki ihmiset maailman väestöstä näyttävät jotakuinkin toisiltaan, mikä musta ois hyvin surullista.
Mut joku tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa selkeästi mättää, kun ihmisistä on tullut niin fanaattisia ja epävarmoja ulkonäkönsä suhteen. En voi itsekään mitenkään väittää välttyneeni siltä. Eikä sosiaaliset mediat ja kuvanjakamissivustot todellakaan helpota sitä painetta.
Moikka,
Poistakiitos pitkästä kommentista!
Itekin on joskus 1980-luvun musavideoita katsoessa huomannut, että naisten muoto ja olemus vaihtelee niissä tosi paljon nykyisiin verrattuna. Ihan kuin erilaisuus ois ollut enemmän sallittua, ettei kaikkien tartte olla littavatsaisia.
Kirkuminen on joskus hyvästä.
VastaaPoistahttp://open.spotify.com/track/453V7IgKIFatnXaHXGpTs4
Silt tuntuu.
PoistaTästä asiasta jaksan itsekin pillastua. Ja vähän räyhätäkin. Universumi on aivan ääretön, ja maailmakin täynnä tutkimattomia asioita, kiinnostavia ihmisiä ja kohtaamisia. Mitä siitä jää käteen, jos koko elämä menee vaan oman navan tarkasteluun, makkaroiden puristeluun, kasvojen ja hiusten hypistelyyn ja oman kropan muokkaamiseen? Toki median on helppo myydä tavaraa, kosmetiikkaa ja vaatteita juuri tätä ihmisten tyytymättömyyttä hyväksi käyttäen. Niin kauan kuin ihmiset ovat tyytymättömiä kroppaansa, sen muokkaamiseen tai koristamiseen liittyvät tuotteet myyvät. Huoh.
VastaaPoistaHeipo,
Poistahyvä, etten oo ainoa. Se on jotenkin niin luontaista ja luontevaa, se naamasta puhuminen, että se on jo aika pelottavaakin. Miten normaalia se on.