Näin mä puhun itselleni

Ohjeissa aina sanotaan, että puhu itsellesi kauniisti. Puhu itsellesi nätisti. Mitä se tarkoittaa?

Konkreettisia ohjeita on harvassa. Ei lue, että täydennä nämä lauseet, sano nämä asiat, aloita sillä. Entä, jos ei osaa yhtään? Jos ei oikeasti tule mieleen mitään hyvää, mitä sanoa? Musta se on surullinen ajatus.

Ajattelin jakaa, miten puhun itselleni.

Kun mun on kova kiire johonkin enkä oo varma, ehdinkö: Ehdin, selviän, ehdin, selviän. Tai, ehdin hyvin, selviän hyvin. Sanon nää asiat samaan tahtiin kuin kävelen: eh-din selvi-än eh-din selvi-än. Se on niinko mantra.

Jos sattuu kovasti sydämeen, mutta on pakko jaksaa: Jaksa vielä hetki. Jaksa vielä vähän. Hyvin menee. Selviät hienosti. Kun jaksat vielä tämän, niin sitten mennään kotiin eikä tartte tehdä mitään, ei koko päivänä. Saat vain olla. Jaksa vielä. Menee hyvin! Olet urhea! Hyvä!

Puhun muuten itsestäni usein kuin olisin "me", tai sitten puhun itselleni kuten joku muu puhuis mulle. Mitä sinä...

Kun ahdistun kovasti jostain vastoinkäymisestä: Sua ahdistaa. Se ei haittaa. Ei haittaa, jos olet ahdistunut. Voiko tälle asialle tehdä nyt jotain? Jos ei voi, miten voisit rauhoittua? Sua ahdistaa se ei haittaa ei haittaa. Anna vaan ahdistaa. Voisko nyt tehdä jotain, että ois helpompi? Kaikki kääntyy hyväksi kaikki menee hyvin.

Kun suutun jostain: Mitä tapahtui? Miksi olet vihainen? Oot vihainen se ei haittaa. Muista hengittää. Voit olla vihainen mutta ilmaise selkeästi, mitä haluat. Mitä tässä tapahtui, miksi oot vihainen? Mistä se alkoi? Kaikki menee hyvin, keskity. Mitä nyt täytyy tehdä?

Joku sanoo jotain törkeää vaikka siitä, miltä näytän: Yllätyit, ei se haittaa, se on normaalia. Tunnetko tuon ihmisen? Onko tuon ihmisen mielipiteellä väliä? Haluaistko päästää irti siitä, kannattako siihen jäädä?

Kun joku antaa kritiikiä ja loukkaannun: Oot loukkaantunut, ei se haittaa. Ei se mitään. Mistä se alkoi? Mitä tapahtui? Loukattiinko sua ihmisenä vai sun työtä, tekoja? Tää ei ollut henkilökohtainen hyökkäys, huomaatko? Saat olla loukkaantunut se menee ohi. Loukattiinko sinua ihmisenä? Jos ihminen alentuu tollaiseen, haluatko antaa sille merkitystä, ottaa sen mukaan?

Jos joskus oon kateellinen jollekin: Miksi olet kateellinen? Onko sinulta jotain pois, jos tuolla ihmisellä on/tuo ihminen osaa XYZ. Mitä kateellisuus antaa?

Usein kateellisuus muuttuu sitten iloksi, sellaiseksi, että vähän siistiä tuo osaa noin, mäkin haluan. Sama loukkaantumisen kanssa: huomaan, ettei mua henkilönä ja persoonana loukattu, vaan jotain mun tekemää. Kun kysyn itseltäni "kannattako siihen jäädä?" huomaan usein, ettei kannata, etten ees halua. Pitäköön mielipiteensä, niihin on kaikilla oikeus, mullakin.

Sit jatkan.