Ei vitsi, oon hyvä

Aamulla olin talouteni ainoan peilin edessä vessassa ja vedin hiuksia kiinni. Liike vaati sitä, että nostan kummatkin kädet ylös, ja sit peiliin vilkaistessani huomasin, että mulla on käsissä lihakset. Pienet, näkyvät lihakset.

Jäin hetkeks katselemaan itseäni. Ajattelin, että vau. Hyvä meikä. Ei vitsi. Oon lihaksikas.

Onks joku vielä onnistunut olemaan näkemättä sitä Doven kampanjavideota, jossa naiset ensin kuvailee itseään piirtäjälle ja sitten toinen nainen kuvailee niitä? Sitten ollaan ihmeissään, kun toisen naisen kuvailusta tulee kauniimpi kuva; toisen kuvaus on paljon kauniimpi ja lempeämpi kuin oma. Miksi?

Kaikilla sanoilla tuntuu olevan merkityksiä. Jos puhutaan limutölkeistä, "iso" ja "pieni" ei merkitse samoja asioita kuin jonkun nenästä puhuttaessa. Kun sana sanotaan, se herättää jotain: haluanko olla tällainen, onko tämä hyvä, huono? Onko tämä kaunista?

Kapea, terävä, pyöreä, vino, suora
leveä, iso, tumma, vaalea

mantelinmuotoinen, ulkoneva, kupera, kaareva

kuiva, kostea

Oon käynyt salilla pari kuukautta enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Siellä, pukukopeissa, on aina ihmisiä, jotka on paremmassa kunnossa. Tunnen monia, joilla tuntuu olevan myös liikuntatunnin trauma: ala-asteella kaikki yritti vaihtaa vaatteita mahdollisimman äkkiä, koska muut näkee. Ja ehkä sanoo jotain. Siitä, miten epätäydellinen oon.

Joka viikko näen ihmisiä, jotka on ihan sikahyvässä kunnossa. Rautaisessa. Voisin olla kateellinen: joskus mietin hetken, että voi, kunpa mäkin. Sit tajuan, etten oikeasti halua. En tahdo rautaisia vatsalihaksia, en halua olla sen näköinen. Miks silti tuntuu, että täytyy kadehtia? Miks tuntuu, että niistä käyttäisin "parempia" sanoja kuin itsestäni, omasta kunnostani?

täyteläinen, siro, sorja
pullea, löysä, kireä

sileä, ryppyinen, karvainen, karvaton

pehmeä, kova

Miksen itse riitä? Miks muut tuntuu aina kauniimmilta? En edes halua sitä, mitä niillä on, mutta silti joskus ajattelen, että pitäis. Tommonen mun pitäis olla, miks oon ylpeä pienistä lihaksistani kun voisin olla tollanen

Mua alkaa usein huvittaa. Se, miten alitajuista se homma on: omaa tulee hävetä, muut on parempia. Muista puhutaan kauniimmin. Itsessä on aina jotain saavutettavaa, korjailtavaa, vielä vähän lisää kiitos.

Joskus, nyt, viime aikoina oon vahingossa nähnyt jalkani ja yllättynyt. Kuulosti hassulta tuo. Näen ne ja ihmetyn siitä, että niissäkin on lihas, ainakin yksi, joka vähän näkyy. Ihmetyn siitä, että mä oon saanut tämän aikaan, että mä oon tehnyt asioita ja mun keho on vastannut niihin voimaantumalla. Oon silloin hyvin ylpeä itsestäni.

lihaksikas, voimakas, vahva

rohkea, valovoimainen, rento

hermostunut

voimaantunut, ahdistunut

Salilla ajattelen sitä, miten ylpeä oon niistä muista. Teen sitä tietoisesti: ajattelen, miten kovaa ne ihmiset varmaan treenaa, miten omistautuneita ne on. Oon onnellinen niiden puolesta. Se on päätös, se, etten halua kokea niitä uhkana. Ei tässä oo mulle mitään pelättävää ja ahdistuttavaa, kukaan täällä ei oo paras tai huonoin, kaikki on vaan itsejään ja tekee omia juttujaan, omien tavoitteidensa vuoksi.

Se, että joku muu jaksaa isommilla painoilla, ei oo multa pois. Enhän mä edes halua valtavasti lihaksia: käyn salilla siksi, että haluan jaksaa enemmän, haluan jaksaa kantaa painavia asioita itse. En halua muilta mitään, haluan itseltäni. Ja silti tuntuu, että mun kuuluis haluta: kuuluis olla niin, että muilla on paremmin ja itsellä ei. Jotenkin tuntuu, että kuuluis uskoa, että muut parempia, itse huono.

Puhun itselleni nätisti. Kauniisti. Ajattelen, että hyvä minä, hyvä kun jaksoin vielä kolme nostoa, vaikka painot tuntui aika ikäviltä ja halusin luovuttaa. Hyvä, että jaksoin jatkaa, vaikka teki mieli lopettaa. Joskus lopetan hetkeksi ja jatkan sitten. Hyvä minä, jaksoin sittenkin yrittää!

Oon myös huomannut, miten vanhat tavat pysyy. Joskus puhun edelleen itsestäni laiskana ja epäurheilullisena, niin, miten en puhuis muista. Viime viikolla tajusin, että kohta alkaa olla se hetki, kun se ei oo enää totta. Oonkin jotain muuta, jotain, mitä en oo koskaan aiemmin ollut. Se on ihan okei. On myös ihan okei olla välillä menemättä salille. On okei mennä salille ja tehdä vain vähän, tai paljon. Ihan miten haluaa. Ja muut, ne voi tehdä miten haluaa. Kaikki on okei.

urheilullinen, avoin, ulospäinsuuntautunut

ujo, hymyilevä, kiva

mukava, ihana, herkkä

minä

Valitse sanoja, joilla haluat puhua itsestäsi. Aloita tänään. Älä odota.