Ole hyvä, älä tee noin

Arvatkaa, mitä teen usein, kun ootan vaikka bussia tai muuten on luppoaikaa? Keksin Nasevia vastauksia. Siis niitä, mitä tarttis, kun joku hapan setä tulee valittamaan tai joku persnaama kommentoi sun painoa metrossa. Niitä vastauksia, joita ei koskaan tajua ajoissa.

Tänään luki Helsingin Sanomissa, että viikonlopun kaupunkifestarit olivat poikineet yli 200 valitusta.

Voi että sentään.

Basso oli jumputtanut vielä iltauutisten aikaan niin, että iltatee oli hölskynyt monen keskusta-asujan reisille. Ja se nuorten naurun määrä.

Helvetillistä kuunnella ja katsella ihmisiä, jotka pitävät hauskaa.

Festarialueella oli liikkunut viranomaisia desibelimittarit sojossa mittaamassa, että melu ei aiheuta kuolemanvaaraa keskustan kerrostaloissa asuville.

Keskusta-asumista mainostetaankin yleensä sloganilla: ” Oletko kyllästynyt maaseudun meluun. Tule meille nauttimaan keskusta-asumisen syvästä hiljaisuudesta.”

Havaintoja parisuhteesta

– Joskus tosin olen törmännyt asenteeseen, että elämäni on haihattelua. Etten tartu perinteisesti asioihin, kun yleinen käsitys on, että pitää puurtaa yhdessä työpaikassa pitkään. Koetaan, etten ole vakavasti otettava, kun teen välillä jotain muuta.

Yle: Laura on Suomessa psykologi ja Indonesiassa sukellusopettaja

Kaikenlaisia tilanteita on hyvä mielikuvaharjoitella. Yläasteella me oikeesti harjoiteltiin kieltäytymään huumeista: ohjaaja tuputti huumeita (no ei siellä oikeesti niitä ollut ehkä kai toivon) ja käytti kaikki painostuskeinot aina "oot vähän laimee tyyppi" -syytökseen asti. 

Mun kieltäytymis-live olis ollut "ei kiitos, en halua pilata elämääni". En päässyt koskaan käyttämään sitä, että kiitti vaan.

Harjoittelen mielessäni esimerkiksi sitä, miten menisin väliin johonkin ahdistelutilanteeseen. Tietty sitä toivois olevansa semmonen arnoldschwarzenegger-tyyppinen sankari joka on silleen COM WIT ME IF U WANT TO LIV mutta emmää oo, eikä se ehkä tosielämässä toimis. Olen kehitellyt mielessäni asioita, joita mun tuntuu helpolta sanoa. Niitä on esim.

• Älä hei tee noin
• Ole hyvä, älä tee noin
• Anteeksi, voitko lopettaa tuon

Yks kaveri kertoi, että sen kulmilla asuu Pervo Ahdistelijasetä. Se aina lähestyy sua salakavalasti jossain bussipysäkillä ja aikoo paljastella itseään, tai jotain. Kaveri kertoi sedän nähdessään huutavansa aina näin: "SINULLA ON VIISI SEKUNTIA POISTUA, MUUTEN ALAN HUUTAA".

Ei se ekalla kerralla toiminut. Kaveri oikeasti alkoi huutaa.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Se toimi. Aion ehkä varastaa ton taktiikan, jos joskus tulis tilanne.

Ei sillä, että se tilanne aina olis joku ahdistelu. Tiiätteks, miten vaikeaa on kysyä "onko sinulla kaikki hyvin" joltakulta vieraammalta? Sitäkin kannattaa treenata.

Aina ei tarvitse ees puhua. Kerran, kun töissä oli vaikea hetki, laitoin vaan kämmenen toisen ihmisen selälle ja annoin sen olla siinä. En tehnyt mitään. En osannut sanoa mitään, eikä mikään ois oikeastaan auttanutkaan. Mutta se, että uskalsi jotenkin olla läsnä, tuntui hyvältä. Rohkealta.

– Yksi tapa on ottaa katsekontaksi toiseen matkustajaan ja kysyä, että eikö me voitaisi mennä tuohon väliin. Kun kaksi ihmistä on liikkeellä, myös muiden ihmisten on helpompi lähteä mukaan.

Miksi kukaan ei puuttunut ahdisteluun Tapanilassa? – Näillä ohjeilla katkaiset häirinnän

Ootteko nähneet Amelié-elokuvan? Siinä puhutaan siitä kuiskaajasta, jota ujot tarttis kadulla. Musta tuntuu, että oon kirjoittanut tästä aiemminkin. Kuiskaajia ei kuitenkaan oo olemassa. Siks suosittelen treenaamista.

Näitä mä harjoittelen.

• Älä hei tee noin
• Ole hyvä, älä tee noin
• Anteeksi, voitko lopettaa tuon
• Älä tule enää lähemmäksi mua
• Kuuntele kun puhun sinulle! Älä tule lähemmäksi minua! (huutaminen on mulle vaikeaa, siksi mielikuvaharjoittelen sitä)
• Musta tuntuu epämukavalta kun...
• En pidä tästä
• Auttakaa, minua ahdistellaan/apua!
• Olen eri mieltä/En ole samaa mieltä (mun on vaikeaa olla olematta kiltti. eli olla miellyttämättä joka hiton ihmistä universumissa)
• Musta tuntuu pahalta, kun sanoit/teit noin
• Musta tuntuu, että oot mulle vihainen, onko jotain mitä oon tehnyt
• En halua olla osallisena tässä keskustelussa, puhutaanko jotakin muuta
• Musta tuntuu, että sinun on jotenkin paha olla. Onko?
• Voitko huonosti? Voinko auttaa?
• Tarvitsen apua, auta mua, ole mun tukena

Opettele. Ja opeta muille. Koen, ettei siitä voi olla kuin hyötyä.

Siinä sitten yhessä ooteltiin, että ihmiset tuli kaupasta ulos. Toinen pojista kiemurteli ku ois ollu muurahaisia kalsareissa ja toisen alaleuka väpätti ja välillä piti käydä nurkan takana kyyneliä pyyhkimässä. Toinen yritti, että eikös miula oo muka kiire minnekään? Kerroin, että tämmöset asiat selvitetään oli kiire tahi ei.

Ensimmäisenä kaupasta tuli vanha rouva. Pojat kävivät reippaasti pyytämässä anteeksi. Rouva sanoi, että kovin olikin mielensä pahoittanut mutta oli nyt hyvillään kun tulivat asian selvittämään!

Lara Joanna FB:ssä

Pelko silmissä nämä kiusaajat katsoivat kuinka langetin varjon heidän ylleen ja kysyin vihaisena, mutta asiallisesti että mikäs täällä mahtaa olla ongelma. Poikia ei ilmeisesti juurikaan järki pakottanut kun vastaus oli laatua "noku tämä (nimi piilotettu) on ihan paska pelaamaan ja se on vielä typerän näkönenkin." Tästä varsin pöyristyneenä totesin jokseenkin seuraavaa:

"Anteeksi nyt vaan mutta ensinnäkin te olette vielä nuoria, yritteliäitä poikia, eikä teidän kuulukaan olla lajin huipulla tässä iässä. Toiseksi, on aivan järkyttävän naurettavaa mollata toista asioista, joille hän ei itse voi mitään."

Sasu Villikka FB:ssä

Se, etten tajua jotain, ei tee siitä vähemmän totta

Suosittelen artikkelia How Three Survivors of Suicide Spent Their Last Days On Earth. Siinä ainakin mä sain maistaa tilannetta, josta mulla ei oikeasti ole hajuakaan.

Tietty voisin sanoa, että ymmärrän. Mutten mä oikeasti ymmärrä. En mä ole koskaan ollut sellaisessa kuopassa, että ainoa tie ulos olisi itsemurha. Voin tavallaan ymmärtää masennusta ja pahaa oloa, mutten tavallaan  oikeasti voi.

En usko, että voi täysin ymmärtää, jos ei oo kokenut.

”Minulla on usein syyllinen olo siitä, että en jaksa ymmärtää kaveriani, jolla on isoja henkisiä ongelmia. Hän on sairastanut niin kauan, että elämä on käpertynyt sairauden ympärille. Tuntuu, että pitäisi jaksaa ymmärtää ja tsempata paremmin, mutta en voi olla ajattelematta, että vaihda jo levyä. Totta kai hän sen tekisi, jos pystyisi.”

Me naiset: Miksi podemme turhaa syyllisyyttä?

Juttelin kivusta yhden ihmisen kanssa. Häneen oli iskenys iskias, eli sellainen ns. todella vittumainen kiputila.

"Kyllähän mä oon kuullut, kun ihmiset valittaa tästä", ihminen sanoi. "Mutta en mä nyt koskaan uskonut, että se on tällaista".

Niin. Sitä nyökyttelee ja ynisee ymmärtäväistä mm-hmm-ääntä ja takaraivossa miettii, että voi kun sä vaan söisit paremmin, joogaisit ja lakkaisit kattomasta telkkaa kaikki illat niin kyllä kivut kaikkoais.

Kyllä mäkin teen sitä. Teeskentelen, että ymmärrän, kun oikeasti en oikeastaan ymmärrä. Se, etten tajua jotain, ei tee siitä vähemmän totta.

Mulla on migreeni. Joskus, vain joskus, se on niin kamalaa, että käveleminen oksettaa eikä pysty tekemään mitään. Lähinnä sitä sit odottaa, makaa sängyssä paikallaan. Ei voi nukahtaa, kun sattuu. muttei voi nousta, koska sattuu.

Olen saanut neuvoja, toki olen. "Olisit syönyt enemmän. Oletko juonut vettä? Sä tarttet kalkkitabletteja. Juo tätä sitruunaa niin avot. Pitää varmaan mennä hierojalle, olet jumissa. Otitko jo Buranaa?"

No en ottanut, en. Luojan kiitos olet ainoa ihminen Universumissa, joka tajusi ehdottaa Buranaa kiitos maailma tästä neuvosta

Nää samat ihmiset "ymmärtää" esimerkiksi masennusta. Sanoo: onhan se kamalaa. Sitten jatkaa: mutta jos vaan vaikka käyttäis vitamiineja ja kävis juoksemassa niin KYLLÄHÄN SE NYT SIITÄ

Ei se siitä. Jos et oikeesti ymmärrä, niin ei se mitään. Mutta älä teeskentele, että se ymmärtämättömyys vie sen ongelman pois, että kaamosmasennusta ei nyt oo olemassa kun se ei sun pieneen päähän mahdu

Äläkä anna neuvoja. Trust me, ne on kuultu. Jokainen mites toi treeni juoksu kuntosali syö sitruunoita osta valkoisia vaatteita hei nuku enemmän -neuvo. Ne. On. Kuultu.

Voit olla siinä ja sanoa "mm-hmm, milt se tuntuu?" Ja sitten, oota, nyt se tulee, se suuri neuvo: kuuntele ja oo hiljaa. Älä sano mitään. Vaan oo, nyökkää ja kuuntele.

Yritä ymmärtää. Vaikket ymmärtäis yhtään. Ei se mitään. Se riittää, että oot siinä.

Äläkä käske juoda enemmän vettä.

OLISI KANNATTANUT KUUNNELLA

Yks päivä olin menossa junaan ja pelästyin, kun nainen alkoi rääkyä. En oo pitkään aikaan kuullut sellaista ääntä: sellaista, että huudetaan niin kovaa kun kurkusta lähtee, niin, että ääni särkyy.

Vilkuilin ympärilleni. Missä se rikos tapahtuu? Ketä kuristetaan?

Huutaja oli eräs äiti. Se huusi lapselleen että IIDA ELINA SOFIA MARITTA NYT PYSÄHDYT HETI ET MENE YHTÄÄN ETEENPÄIN KUULETKO!!!!!!!!1111111111111

Ymmärrän, että maailmassa on vaaroja, ja maailman vaaroista pitää opettaa lasta. Mutta onko pakko huutaa niin, että tulee sydänkohtaus? Onko pakko rääkyä niin, että ohikulkijat luulee seuraavansa murhan tapahtumista? 

Monesti näkee sitä, että lapsi kaatuu, ja sit se alkaa. Huuto.

NO VOI HITTO MINÄHÄN SANOIN ETTÄ NOIN KÄY OLIS KANNATTANUT KUUNNELLA AINA SAA HÄVETÄ SUA AINA

Mä ymmärrän, jos sä olet väsynyt. Ei mulla ole lapsia, mistä mä tiedän. Ehkä ne on raivostuttavia pikkuhirviöitä, jotka ei koskaan kuuntele. Ehkä tää on eka ja ainoa kerta, kun huusit. Ehkä.

Onks pakko vastata vihalla siihen, että toisella oli hetken niin hauskaa, että kaikki unohtui, myös säännöt?

Koska sääntöjä tulee noudattaa. Ai-na. Terkuin naapurisi

Lapsi ja se kiemurteleva peukku saattavat olla juuri siinä kohtaa maailman suurin este. Kiukku ja vihaisuus iskeytyvät esteeseen. Äiti tai isä on vihainen. Ja lapsi luulee, että hänelle, koska lapsi ei pohdi sillä hetkellä työmatkabussia eikä hän tavoita isän tai äidin tärkeää palaveria, johon hänen pitää ehtiä, eikä lapsi tiedä, että äiti tai isä on oikeastaan vihainen niille sadalle meilille, jotka odottavat työpaikalla.

Sanna Wikström: Lapsi ei tiedä, että olet vihainen kiireelle etkä hänelle

Viime viikolla FB:ssä kiersi Unicefin jakama kuva. Siinä naapuri mäkätti, kun lapsille vois opettaa, että kerrostalossa pidetään TURPA KIINNI

No ei siinä silleen lukenut, mutta sitähän siinä tarkoitettiin. Että oisitte jumalauta hiljaa ettei kuuluis piippaustakaan.

Verenpaine nousi taas välittömästi, mutten kirjoittanut mitään. Unicef kirjoitti ihailtavan hillitysti näin:

1) Lapsilla on täysi oikeus leikkimiseen niin kotona kuin pihalla

2) Jos aivan kohtuutonta häiriötä ilmenee, siitä kannattaa jutella kasvokkain, ei nimettömillä lappusilla.

3) Sanoimmeko jo, että leikki on lapsen oikeus.

Sitä sietää miettiä.

Ja ehk myös tätä.

Ride Elina Sarpolan FB-kuva

Eilinen Disney on Ice melkein pakahdutti mut epätoivoon. Miten lapsille puhuttiin, miten vanhemmat olivat facebookissa koko näytöksen ajan, miten kun Helinä-keiju kuoli ja se piti taputtaa hereille jos uskoo ihmeisiin, kukaan vanhempi edessäni ei jaksanut taputtaa ja he eivät edes huomanneet miten heidän lapsensa hämmästelivät tätä. 

Hartwall areena oli täynnä ja hyttysistäkin olisi lähtenyt isompi ääni. (Helinä silti nousi, se kuului esitykseen.) 

Tara Staines FB:ssä