20. syyskuuta 2011

Entä jos se oisit sä

Luin tänään uutisia (kyllä vain, taas). Luin oikeudenkäynnistä, jossa puidaan bussikuskin pahoinpitelyä. Mies hakattiin niin pahoin, että hän sai aivovamman. Seuraavassa otteita Maikkarin uutisoinnista aiheesta.

- Yksissä tuumin siinä käytiin kiinni ja niin julmasti kuin ihminen vaan voi.

- Kuljettaja oli kuristusotteessa. Niin pitkään lyötiin, kunnes jalat meni alta. Sitten hänet päästettiin irti. Hän putosi polvilleen maahan.

Todistajan mukaan molemmat olivat lähdössä, mutta toinen kääntyi vielä ympäri ja potkaisi päähän.

- Sitten he poistuivat nauraen paikalta."


Avustajan mukaan tapahtumat alkoivat, kun kuljettaja oli tullut huutamaan. Sen seurauksena pahoinpitely alkoi. - Päämieheni ei ole tarkoittanut potkua päähän, eikä tarkoittanut näin vakavia vammoja."

Mulla ei ole tästä jutusta paljoakaan sanottavaa. Perussettiä: joku oli humalassa, tunteet kuohahti, ei tarkoitettu mitään pahaa mutta nyt kävi näin. Mä jäin kuitenkin ajattelemaan yhtä pointtia: sitä, että ilmeisesti näiden henkilöiden mukaan tuomiota tulisi lieventää, koska päähän kohdistunut potku oli vahinko.

Mietitään samaa näiden pahoinpitelijöiden näkökulmasta. Joku heistä on tekemässä työtään, kun humalassa olevat henkilöt tulevat häiritsemään sitä. Pahoinpitelijä, tässä skenaariossa siis uhri, yrittää estää tätä häirintää, jolloin hänelle pahoinpidellään aivovamma.

Kun tämä uhri sitten tulee oikeuteen kohtaamaan tekijät, hyväksyisikö hän lieventäväksi perusteeksi sen, että potku päähän oli "vahinko"?

Löisin aika paljon vetoa, ettei hyväksyisi.

Okei, ehkä se oli vahinko. Ehkä tarkoitus oli, en tiedä, potkaista palleaan? Munuaisiin? Selkärankaan? Millainen potku mihin alueeseen olisi sellainen, että se on tarpeeksi lievä, että se on enemmän ok? Olisko potku lantioon parempi vaihtoehto, jotenkin ihmisystävällisempi? "Mutta mähän yritin vain potkaista rintalastaan, se oli vahinko että osui ylemmäs!"

Tää logiikka tuntuu musta omituiselta. Omituiselta. Että tietynlainen pahoinpitely ja hakkaaminen siinä vaiheessa, kun hakattava ei enää edes pysy jaloillaan, olis jotenkin suotavampaa kuin toinen. Että jonkun toisenlaisen potkun, joka on annettu kun ihminen makaa jo maassa, voi hyväksyä helpommin. Okei, potkusta vatsaan ei kenties vammaudu loppuiäkseen. Mutta silti.

"Syyttäjä perusteli ankaraa rangaistusvaatimusta.

–Törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko on 1-10 vuotta. Uhrille on aiheutunut vakavat vammat, eikä hän tule tästä kokonaan toipumaan. Bussinkuljettaja on ollut työtehtävissä. Viisi vuotta on rangaistusasteikon puolivälistä. Katson, että rangaistusvaatimus on erittäin kohtuullinen, Velitski vaati.

–Tätä tekoa ei saa tekemättömäksi. Anteeksipyynnöt eivät auta. Eikä sekään auta, että syytetyt kertovat nyt koulutukseen hakeutumisesta tai päihteettömyydestä."


Haluan uskoa siihen, että ihmiset voi muuttua. Haluan myös uskoa, että anteeksi voi pyytää ja antaa. En tiedä, ehkä tämä jutun bussikuski antaa nämä teot anteeksi ja uskoo, että pahoinpitelijät on oikeasti pahoillaan. En tiedä.

Koska anteeksipyyntö ei enää riitä? Millaisista asioista pitäis saada armahdus anteeksipyytämällä? Onko tämä "en tarkoittanut aiheuttaa tällaista, anteeksi" tässä tapauksessa vain yritys olla joutumatta linnaan viideksi vuodeksi? Kehen voi luottaa? Kuka luottaa henkilöön, jonka piti potkaista makaavaa uhria "vain vartaloon, ei päähän"? Luottaisitko sä?

Entä, jos se olisit sä? Antaisitko sä anteeksi, jos sua potkaistaan vahingossa rajummin kuin oli tarkoitus? Voiko tällaista anteeksipyyntöä ylipäätään olla: anteeksi että pahoinpitelin sua enemmän kuin oli tarkoitus? Anteeksi, että me hakattiin sua pahemmin kuin aluks luultiin? Anteeks että poistuin silloin paikalta nauraen, en tiennyt etten ollut vaan antanut opetusta vaan myös vammauttanut sut?

Kello on aika paljon ja mua uuvuttaa. Vastatkaa näihin kysymyksiin jos osaatte. Musta tuntuu, etten mä osaa.

5 kommenttia:

  1. En pystyisi antamaan anteeksi. Tuota ei voi millään selittelyillä tehdä paremmaksi, toisen ihmisen elämä on pitkälti pilalla toisen idioottimaisen käytöksen takia. Mulla ei vaan ymmärrys riitä tuollaiseen, ei sitten yhtään. Yleensä yritän ymmärtää aina kaikkia, mutta tällaisissa tilanteissa menee vaikeaksi, miltei mahdottomaksi.

    VastaaPoista
  2. Oon myös seurannut tätä tänään paljon. Ja tää sai mut ajattelemaan myös 14v. Eveliina Lappalaisen surmaa (v.2000) jostain syystä tänään - tuomio oli vain 3,5v taposta. Nyt tyyppi kai opiskelee Tampereella (huhuja) ja ihmiset on silleen, että mikä oikeus sen on opiskella, kun ei Eveliinakaan saa opiskella.

    Minusta jokaisella on lupa pyytää anteeksi. Mutta ei ole pakko antaa anteeksi. "Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" sanotaan rukouksessa. Mutta mitä se edes tarkoittaa se anteeksi antaminen. Mäkin haluan uskoa siihen, että ihmiset voi muuttua ja että on olemassa typerää ajattelemattomuutta. Ihmiset ei aina ymmärrä kiihdyksissään, miten pienestä elämä on kiinni. Joskus yläasteella joku valistajaheppu kertoi koko koululle salissa, mitä väkivallasta seuraa. Miten herkkä ihmisen keho on. Kuulemma joskus joku oli tönäissyt kaveriaan niin, että tää oli kaatunut ohimo edellä lattian reunalistaan. Se olikin sit siinä, aivoverenvuoto ja kuolema. Miten pienestä elämä on kiinni, eikä sitä välttämättä aina tajua.

    Pitääkö sitten antaa anteeksi se, jos joku ei tajua, tai oli ajattelematon? Onko se lieventävä asianhaara. Tai se, että on humalassa tai piripäissään...Mun mielestä olis ihan absurdia, että bussikuski antaisi pojille anteeksi. Teko on niin peruuttamaton ja surullinen. Mitä väliä sillä on, että pojat on pahoillaan.

    Vaikeita kysymyksiä. Tää herättää minussa samoja kysymyksiä. Huomaan komppaavani täysillä syyttäjän puheita. Toisaalta joku uskovaisuus takaraivossani pohtii, että jokaisen tulisi pyrkiä anteeksiantoon. Mutta kuten syyttäjä toteaa, ei anteeksipyynnöt tai anteeksiannotkaan mitään auta. Uhrin elämä meni ihan uusiksi, kaveri ei ikinä enää palaudu työkykyiseksi ja kestää varmasti kauan, ennen kuin edes pääsee kotiin perheensä luokse. Toisaalta mitä merkitystä anteeksiannolla edes on. Rikoksesta on rangaistava joka tapauksessa. Milloin katumus on lieventävä asianhaara?

    Mikä sua tässä eniten vaivaa? :) Tää anteeksi pyytäminenkö? Mitä sä ajattelet siitä? Pitäisikö sun mielestä (tai sun vakaumuksen mielestä) aina pyrkiä anteeksiantoon?

    Mäkään en oikein tiedä.

    Haluan uskoa toisiin mahdollisuuksiin, anteeksiantoon ja muutokseen. Mutta myös uhrien ja uhrien omaisten kokemuksen kunnioittamiseen, oikeuteen tuntea just niin kuin itsestä tuntuu.

    Muakin uuvuttaa, ehkä siksi tämä sekavin, sekavin teksti. Tää sun kirjoitus herätti ajatuksia, jotka ei nyt meinaa keskeytyä. Aloin jo miettiä jotain ryöväriä ristillä ja mitänytvielä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista!

    "Mikä sua tässä eniten vaivaa? :) Tää anteeksi pyytäminenkö? Mitä sä ajattelet siitä? Pitäisikö sun mielestä (tai sun vakaumuksen mielestä) aina pyrkiä anteeksiantoon?"

    Uuh vaikeita kysymyksiä. Minkä vuoksi pitäis antaa anteeksi? Itsensäkö, siks, että sais mielenrauhan? Vai sen toisen? Mulla on yks tuttu, joka kerran väitti, että kaikki ihmisen tekemä on itsekästä, että anteeksikin pyydetään vain siks, että itelle tulis hyvä mieli. En tiiä, onks se totta. En myöskään tiiä, onks sillä väliä, jos anteekspyyntö kuitenki syntyy sitä kautta ja aiheuttaa hyviä tuntemuksia.

    VastaaPoista
  4. Tottakai rikolliset yrittävät kaikin keinoin saada mahdollisimman lyhyen tuomion istuttavakseen. Vaikka tämä tapahtuma sattui minulle - minä olen siis tuo pahoinpidelty bussikuski - en ole missään vaiheessa tietoisesti ollut tekijöille siitä vihainen. Kyllähän tämä tapahtunut muutti elämäni, sehän on aivan selvää, mutta en osaa suhtautua tapahtuneeseen vihoissani heille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Onpa jännittävää, että löysit tänne kommentoimaan. Arvostan!

      Tuntuu jännältä, ettet ole ollut vihainen. Mun on vaikeaa suhtautua neutraalisti väkivaltauutisiin ja siihen, että usein ne isot ja pahat teot on tehty humalassa, ajattelematta ja sitten kadutaan, vaikkei tehtyä saa tekemättömäksi. Ei sitä oikein osaa kuvitella, miten suhtautuisi, jos joutuisi samaan tilanteeseen, eikä vain lukisi siitä.

      Poista