Vastauspostaus: Norjan tragedia

Juttuehdotuspostauksessa Eetsu ehdotti:

"No, nyt kun tää Norjan tragedia on ajankohtanen, jos kirjoittasit siitä? Että mitä ajatuksia se sulle tuo, että millanen on nykyään maailman ja tän yhteiskunnan tilanne ja sitä rataa. Ois kiva kuulla mitä sä tosta Norjan tragediasta, ja muista vastaavista mietit :)"

Tää tuntuu edelleen ajankohtaiselta, koska tänään aiheesta oli taas uutisissa juttua. Ehkä siis yritän.

Koen tällaiset teot hämmentävinä. Koen omituisena sen, että omaa asiaa ajaakseen joku näkee parhaana vaikutusmahdollisuutena veritekojen ja räjäytysten tehtailemisen. Tää tuntuu samalta kuin kieroutuneiden parisuhteiden logiikka: jos mä vielä vähän uhkailen tota ja hakkaan sitä nii sit se rakastaa mua taas ja palaa mun luokse.

Etelä-Suomen sanomissa kerrottiin Norjan tragedian jälkeen, että 32-vuotias Breivik on sanonut olevansa halukas selittämään tekojaan ja motiiviaan oikeudessa maanantaina. Luin tän jutun pian tapahtuneen jälkeen, ja mua alkoi tahtomattani huvittaa. Hihityttää. Tuli mieleen, että tää on joku sairas sketsi: mies ampuu 69 ihmistä ja sanoo sitten, että hei, jutellaan nyt tästä!

Hesarissa kerrottiin, että tekojensa aikana Breivik oli päihteiden vaikutuksen alaisena. Tääkin tuntuu musta omituiselta: jos mies uskoo ajavansa jotakin suurta asiaa, jonka mahtavana lähettinä pitää itseään (Hesarissa kerrottiin myös mm. että Norjan ylimmäksi temppeliritariksi itseään kutsuva Breivik on ilmoittanut haluavansa mm. Norjan puolustusvoimien johtoon), niin miksi ihmeessä sen täytyy olla aineissa toteuttaessaan tätä suurta kutsumusta, suurta oikeuden ja oikeamielisyyden tekoaan? Jos teon pointtina on saada omia mielipiteitä muiden tietoon ja kenties voittaa muita ihmisiä puolelleen, miksi ihmeessä henkilö haluaisi olla aineissa/kännissä tekojaan tehdessään?

Koen vaikeaksi ymmärtää näiden tekojen logiikkaa. Toisaalta, niin varmasti kuka tahansa muukin, joka on ns. normaali ihminen eikä ajattele kuin Brejvik. Mä ehkä selvitän mun omituista oloa tässä pienellä esimerkillä.

Juttelin kerran yhden ihmisen kanssa, joka kännispäissään selitti, että Suomeen pitäis tehdä vallankumous. Sen mukaan nykyihmiset on paskoja television orjia, ja siks energialaitokset pitäis räjäyttää, että ihmiset tajuais, mitä, mulle ei oikein selvinnyt. Jonkun totuuden ilman televisiota elämisestä ilmeisesti.

Kysyin tältä ihmiseltä, että mitä se luulee: jos se räjäyttää energiayhtiön ja ihmiset menettää telkkarinsa ja jääkaappinsa ja digijärkkärinsä, niin mitähän ne mahdollisesti tekee? Iloitseeko ne siitä, että joku vapautti ne sähköstä, vai onko ne vihaisia, vittuuntuneita ja ärtyneitä sille, joka tällaisen teon on mennyt tekemään?

Mun puhekumppani hiljeni tässä vaiheessa hetkeks. Ilmeisesti hänen mieleensä ei ollut koskaan tullut, että väkivalta jotakin ihmisen rakastamaa tai hänelle merkityksellistä asiaa kohtaan ei yleensä saa ihmistä rakastamaan sen väkivallan tekijää.

Tuntuu, ettei tällaisten suurten tragedioiden takana olevat ihmiset koskaan ajattele tätä. Niiden mieleen ei tule, ettei satojen ihmisten murhaaminen yhtäkkiä avaa suuren yleisön silmiä, ettei sellaiset teot saa meitä iloitsemaan ja ajattelemaan, että tää murhaajahan on nero ja pelastaa meidät kaikki idiootit jotka olemme kulkeneet silmät ummessa palvokaamme nyt hänen aatettaan!

Toisaalta, ei liene ihme, etteivät suurten tragedioiden tehtailijat ajattele tätä. Suurten tragedioiden tehtailijoiden ajatukset kun ei taida kulkea mitään tavallisia, normaaleiksi luokiteltuja, moraalia ja hyvää tahtoa levittäviä ratoja.

Hesarissa tämä mun ajatus puettiin sanoiksi uutisessa, joka kertoi Utøyalta selviytyneen kirjeestä Brejvikille. Se tähän loppuun.

""Teollasi et onnistunut pelkästään yhtenäistämään maailmaa, vaan onnistuit myös sytyttämään sieluumme liekin, joka yhdistää meitä enemmän kuin koskaan ennen", Østebø kirjoittaa Facebookissa julkaistussa kirjeessään.

Breivik näki itsensä ritarina ja sankarina. Østebø toteaa, että Breivik ei ole sankari, mutta hän on luonut sankareita.

"Teit uhreistasi marttyyreja, kuolemattomia. Näytit meille kuinka paljon vihaa yksi ihminen pystyy osoittamaan. Ajattele kuinka paljon rakkautta me voimme osoittaa yhdessä."

Østebø kertoo, että ihmiset, joiden hän uskoi vihaavan häntä, ovat halanneet häntä kadulla.

"Mitä sanot siitä? Onnistuitko tuhoamaan jotakin? Myös musliminaiset ovat saaneet sympatiahalauksia heille tuntemattomilta norjalaisnaisilta ja sinun tavoitteesi oli säästää Eurooppa islamilta? Tekosi toimi päinvastaisesti.""