16. marraskuuta 2012

Mitä sun laatikossa on?

Oon usein kirjoittanut siitä, miten muut ja me itse yritetään tunkea meitä johonkin laatikkoon, johon kukaan ei voi sopia. Yks ilta just ennen nukahtamista mun mieleen tuli kuva siitä: miten jokaisella meillä on mukanaan laatikko. Ettei oliskaan mitään laatikkoa, johon meitä tungetaan; me omistetaan ne laatikot.

Näin se menis.

Jokaisella meistä on laatikko. Aluks se on tyhjä; me ei lapsena tajuta itseämme eikä ymmärretä, että ollaan maailmasta erillisiä. Se alkaa vasta myöhemmin.

Lapsena laatikkoaan ei jaksa tai osaa kantaa itse. On niin pieni. Niinpä muut kantaa sitä sun laatikkoa, huolehtii, opettaa. Laittaa sinne laatikkoon työkaluja, joita sä tarttet myöhemmin. Laittaa sinne empatian, jakamisen ja hyvyyden oppeja.

Tai sitten ei. Sinne voi myös laittaa oppeja hyväksikäytöstä, siitä miten sä et ole minkään arvoinen. Miten sun pitäis olla toisenlainen. Kaikkea paskaa, sun laatikkoon. Sitten se annetaan sulle, sun kannettavaksi. Sun laatikko.

Elämä jatkuu. Sä kannat mukanas sitä laatikkoa, jossa on hyviä asioita, mutta myös huonoja. Ehkä siellä on paljon huonoja asioita. Sä kantelet sitä laatikkoa ja elelet ja et ehkä tajua, että hei, nää laatikon asiat ei ole mun. Ne ei ole just mun totuuksia, ne ei ole sellaisia asioita, jotka mä itse laitoin tähän laatikkoon. Nää on jonkun muun lahjoja, tai "lahjoja", mulle.

Elämää kuluu. Laatikkoon kertyy kaikenlaista, muistoja ja kokemuksia. Ne muokkaa minäkuvaa. Laatikkoa pitää kantaa, joskus se tuntuu raskaalta, muttei sitä voi maahankaan laskea. Vai voiko?

Kuinka moni raahaa mukanaan sellaista painolastia, sellaisia sanoja ja ohjeita, jotka olis parempi ottaa pois sieltä laatikosta?

Ootko koskaan muuttanut? Muuttaessa huomaa, miten kamalasti tavaraa kertyy. Turhat haluaa tietenkin jättää pois, koska miks raahais jotain rikkinäistä lamppua sinne uuteen kämppään, miks raahais jotain liian pieniä kenkiä. Kannattaa tehdä inventaario, lajitella, kierrätää. Voisko niin tehdä myös sen henkisen laatikon kanssa?

Millaisia asioita sun laatikossa on? Kuka ne laittoi sinne, miksi? Onko ne tosia, tosia tässä hetkessä? Onko ne hyviä ja hyvää oloa aiheuttavia?

Ehkä raahaat mukanas semmoista paskaa, joka ei enää pidä paikkaansa. Semmoisia sanoja, jotka muut vaan tunki sun kannettavaks, ja sä otit, kyseenalaistamatta. Sä et osaa mitään sä olet arvoton. Ei susta koskaan tule mitään. Sä olet ruma. Kukaan ei koskaan halua olla sun ystävä. Yritä kovemmin. Susta ei tule lääkäriä. Finninaama. Sä olet oksettava.

Voisko näistä luopua? Voisko olla, että sä kannat ihan liikaa painoa siksi, ettei kukaan oo koskaan sanonu, ettei sun tarvitse? Ettei ne asiat ookaan tosia? Että niistä voi päästä eroon, lopettaa, alkaa uudelleen. Kevyemmän laatikon kanssa.

Onko tää totta?

4 kommenttia:

  1. Mulla meni kylmät väreet tätä lukiessa. Kiitos. Tuntuu oma olo paljon kevyemmältä. Kiitos että jaksat kirjoittaa ja ihmetellä maailmaa. Jollain hassulla tavalla mä rakastan sitä että olet olemassa. Vaikka en tunnekaan sua. Se on lohduttavaa. Että voi kiintyä ihmiseen jonka nimeä ei tiedä.

    Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmoi!

      Kiva kommentti, kiitos! Ehk joskus kerron viel mun nimenkin. :3

      Poista