Syyllistäminen ahdistaa ihmistä

Aamulehdessä oli artikkeli otsikolla Puhutko näin lapsellesi? – Tutkimus: Syyllistäminen ahdistaa lasta.

"

–Kun vanhemmat harrastavat syyllistämistä, he eivät uskalla asettaa selkeitä rajoja, vaan yrittävät vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen epäsuorasti tunteiden kautta. Vanhempi ei esimerkiksi estä huonoa käytöstä ja kerro selkeästi, että käytöksellä on huonoja seurauksia, vaan kertoo lapselle, että vanhempaa hävettää ihan kauheasti ja vanhemmalla on paha olla lapsen käytöksen takia, Aunola kertoo.



Pahimmat solmut saadaan aikaiseksi, kun vanhempi käyttää kaksoisviestintää. Silloin vanhempi toimii toisaalta rakastavasti mutta samaan aikaan tekee syyllistäviä huomautuksia lapselle.



–Äiti voivottelee, kuinka hän uhrautuu lapsensa eteen. Olisit nyt tyytyväinen, kun äiti on tehnyt niin paljon töitä tämän asian eteen. Äiti on tehnyt kaikkensa, että sinulla olisi kaikki hyvin. Toimisit nyt tällä tavalla, niin äidille tulisi hyvä mieli, Aunola kuvailee psykologisen kontrollin tyypillisempiä fraaseja."

Tästä Aamulehden artikkeliin.

Luin artikkelia ja alkoi vähän huvittaa. Ei se syyllistäminen, siinä ei oo mitään hauskaa. Vaan se, että musta ton otsikon pitäis olla "Syyllistäminen ahdistaa ihmistä". Vai käsi ylös, joka tykkää tulla syyllistetyksi?

Mua on helppo syyllistää. Noistakin fraaseista tunnistan sen, miten tuntuis pisto sydämessä, jos joku käyttäis niitä muhun: et oo tarpeeks hyvä oo nyt nätisti. Ai luoja että inhoan sitä.

Syyllistämisellä saa ihmisen tekemään jotain, mikä ei ehkä muuten huvittais sitä. Mitä se ei ehkä haluais tehdä. Me kaikki halutaan hyväksyntää, ja jos sitä ei saa lähimmiltä, se tuntuu pahalta. Sit tekee mieli miellyttää. Kyl mä teen älä itke.

Joskus sitä ei huomaa. Että se on peli, syyllistäminen. Että se on sen toisen pään sisällä, sen paskaa, jota se ihminen kaataa suhun saadakseen jotain. Sitä alkaa ajatella, että mä oon kamalan huono, oksettava pettymys, en osaa koskaan olla tarpeeks hyvä. Sitä jotenkin alkaa ajatella, että tää on mun vika.

Syyllistäminen on englanniks put the blame on (somebody). Tää tuntuu mun mielestä paremmalta termiltä kuin suomenkielinen: suomenkielinen on syyllistää, mieleen tulee syyllinen, se, joka teki jotain ja on syypää siihen. Put the blame on on laittamista: joku muu tekee, sanoo, panee sut syylliseksi. Syyllistää.

Syyllistäminen on leikki, jossa ei oo mitään hauskaa. Se on peli, jolla voi saada toisen palaamaan luokseen, ihan vaan vihjaamalla, että sä et koskaan uhrautunut mun vuokseni, tää on oikeastaan sun syytä tää kaikki. Syyllistäjän ei tarvitse tunnustaa, ei tartte ottaa vastuuta. Voi vaan huokailla ja esittää sitä, uhria, joka on oikeasti joku muu.

Oon kerran elämässäni syyllistänyt yhtä perheenjäsentä. Muistan sen hyvin. Vieläki oksettaa, kun ajattelen sitä: sitä, millaista peliä se on. Miten toiselle voi vihjata että se on huono ihminen, jos ei saa tahtoaan läpi muuten. Miten voi saada itselleen jonkun pienen, mitättömän voiton sillä, että pelaa epärehellisesti. Onkse nautinnollinen voitto?

Ei.
Vieläki oksettaa.