Mutta kyllä nyt pitäisi olla jo nukkumassa

Olin tossa lomalla ja huomasin taas, että oon täynnä sääntöjä. Pitäisi-sääntöjä.

Mä oon melko säännöllinen pun intended ihminen. Menen arkena nukkumaan noin klo 22-23, näin se on ollut teini-ikäisestä asti. En voi nukkua päiväkahteen koska en saa unta niin pitkään, ja jos saan, mieli sanoo laiska laiska LAISKA PASKA NOUSE JO päivä menee hukkaan

Lomalla pitäis tehdä, mitä haluaa. Lomaillessani huomasin, että no, meikäpä ei tee.

Meikä tekee sitä, mitä pitäis olla tekemässä.

Matkalla suunnittelen päiväni ja sitten yritän pysyä siinä suunnitelmassa. Mun on vaikeaa päästää irti, olla seuraamatta suunnitelmaa.

Menin matkalla turistihommiin sellaiseen puutarhaan, jossa oli paitsi kukkia, myös yllättäen lastenlorufestarit. Sen sijaan että olisin saanut hartaana kuunnella kasvien hiljaista huminaa, siellä soi ne lorut.

Koko.

Ajan.

Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes! We all fall down. Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes! We all fall down. Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes! We all fall down. Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes! We all fall down. Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes! We all

Ajattelin, että tuun hulluksi. Ei puutarhoissa kuulu olla TÄLLAISTA puutarhoissa on HILJAISTA ja RENTOUTTAVAA voi jumalauta pää hajoaa

Sitten mulle tuli uus ajatus. Se oli tällainen: aionko mä nauttia tästä, mitä saan, vai ottaa sen, mitä mulle tarjotaan? Aionko siis ootella, että kaikki olis just niinko haluan, vai aionko nyt vaann ottaa vastaan sen, mitä saan, ja nauttia siitä?

Se oli vapauttavaa. Ei tän tartte olla semmoista ku mä odotin. Tää saa olla just sellaista ku tää ON, ja mä voin vaan nauttia.

Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes! We all fall down. Ring-a-round the rosie, A pocket full of posies, Ashes! Ashes

Siitä se ajatus sitten lähti. Huomasin, että usein oon aika kiinni siinä, mitä oon aikonut tehdä. Oon kiinni uusille jutuille, koska näitä en oo suunnitellut en minä tänään mene bussilla ei kun olen suunnitellut että menen metrolla, en minä tänään osta tuliaisia kun olen suunnitellut että se on sitten perjantaina

Juttelin lomalla paikallisen aasialaismiehen kanssa. Meni varmaan kaksi tuntia. Koko sen ajan aina välillä mun mieleen tuli ajatus siitä, että kyllä nyt jo pitäis jatkaa matkaa kun olen suunnitellut että kävelen ympäriinsä ja tutustun kaupunkiin

Niin tutustun siis paikallisiin joita tässä ois yksi mutta KYLLÄ NYT JO PITÄIS JATKAA

Kysyin itseltäni, miksi. Miksen voi vaan olla ja jutella? Oikeastiko mulle tapahtuu tänään vielä jotakin niin siistiä etten vaan voi ottaa tätä vastaan, etten voi vaan olla, oikeastiko aion vaihtaa siistin tapahtuman A, joka oikeasti tapahtuu, johonkin asiaan B, joka ehkä mahdollisesti voi tapahtua?

Yks ilta hostellissa mietin varmaan 40 minuuttia, että menenkö ulos ottamaan kuvia öisestä kaupungista. Ei väsyttänyt oikein, mutta olin jo käyny suihkussa ja kyllähän kohta pitäis jo olla nukkumassa ei enää voi lähteä

Mietin, että miks. Jos ei edes väsytä, miks mulle on tärkeää olla sängyssä klo 22, on se nyt jumalauta jos vaikka tekis jotain nukkuma-ajan jälkeen

Miks oon niin kiinni siinä, mitä pitäisi tehdä? Mitä oon suunnitellut?

Lopulta tulin siihen tulokseen, että 40 minuutissa olisin jo käynyt ulkona sen sijaan, että istun kinaamassa itseni kanssa sisällä. Joten menin ulos.

Tuntui jännältä. Vähän pelotti: EI YÖLLÄ SAA YKSIN LIIKKUA MIKSI LÄHDIT. Oli myös hauskaa: oli ihmisiä, sain kivoja kuvia.

Mitään ei tapahtunut. Menin sitten kuvauksen jälkeen hostelliin ja nukkumaan. Tadaa rikoin rutiinit.

Aion jatkaa sitä arjessakin.

Tämän postuaksen kuvat olen ottanut itse.