Näin videon, jolla tyttö näyttää, miten kasvojen karvoista pääsee eroon nyppimällä ne narun avulla. Katsoin sitä videota ja mietin, ihan oikeasti, että mitä tässä nyt tapahtuu ja miksi, mikä järki.
Juttelin tästä kaverini kanssa. Se oli mielenkiintoista: kaverista video oli hieno idea, jonka neuvoja hän aikoo alkaa käyttää, koska kulmakarvat on kasvojen kehykset. Tämän ymmärrän. Ja en.
Ymmärrän seuraavat asiat:
Osa ihmisistä haluaa karvoista eroon.
Videolla on kätevä niksi, joka oikeesti toimii.
Sehän on siistiä, koska jos muutenkin nyppii karvoja, videosta on apua.
En ymmärrä seuraavia asioita:
Osa ihmisistä haluaa karvoista eroon. Miksi?
Mietin selityksiä, kuten ne häiritsee, teen sen itseni vuoksi, haluan olla karvaton, haluan nätin muotoiset kulmakarvat. Oon kuullut nää selitykset ja tavallaan ymmärrän ne. Haluaisin kuitenkin syvemmälle, jonnekin naaman ja lihan sisäpuolelle.
Haluaisin selityksen siitä, miksi sielu, ihmisen rajaton minuus ja olemus, miettii jotain karvoja, joita kukaan ei huomaa ja joilla oman mietintäni mukaan ei, ihan oikeasti, maailman miljardien vuosien elämän ja kuoleman ja ihmisyyden, historian, luonnon ja rakkauden ja vihan syklissä ole mitään merkitystä.
Echart Tolle puhuu usein kirjassaan siitä, että kun pysähtyy ja oikeasti, oikeasti kuuntelee ja tarkkailee itseään, huomaa oman sisimpänsä, iättömän ja ajattoman, jolla ei oo mitään tekemistä ulkoisen maailman ja ulkonäön lihavuuden läskin laihuuden syömisen omistamisen vaatteiden korujen kanssa. Oon alkanut kuunnella sitä, miettiä sitä.
Kun säkin oot iätön ja ajaton sielu, sisin, kaunis ja muuttumaton, ja koska oikeesti oikeesti uskon, ettei sun ulkonäöllä ole mitään merkitystä (perimmäisessä ei-materialistisessa ei-mainos)maailmassa, niin miks, miks karvojen nyppiminen jostain ylähuulen yläpuolelta on niin tärkeää?
Osaaksä selittää?
samaa asiaa pähkäilin männäviikolla painosta. Alkoi ensin stressata sen mahdollinen nousu, kun elämä vei ajan kalorien laskemiselta, sitten ryhdyin miettimään juuri tätä, että mitä väliä? Universumi laajenee viikossa satoja tuhansia metrejä, siinä mittasuhteessa ne pari grammaa rasvaa mun tai kenen tahansa ihon alla on jotain aika mitätöntä ja merkityksetöntä.
VastaaPoistausein huomaan sun blogitekstien teemojen menevän yksiin omassa elämässäni vallitsevien tilanteiden kanssa, sattumaa tai ei, kiitos taas näistä. Herättävät aina ajattelemaan asioita vähän tarkemmin ja uudelta kantilta :)
Heippa, kiitos kommentista :3
PoistaMä oon jotenki lakannut ihan kokonaan välittämästä semmosista jutuista, jotka ennen tuntui isoilta. Nyt ne tuntuu pieniltä. Keho tuntuu yhä enemmän mun asuinsijalta, ei sellaiselta, joka oon minä ja jota täytyis koko ajan parantaa. Se tuntuu hyvält.
Moni sanoo, että kirjotan jutuista, joita ne aattelee. Oon tullu siihen tulokseen, että me kaikki aatellaan paljon samoja juttuja. :3
okei, en ymmärrä miksi jotkut haluaa nimenomaan karvoista eroon, mutta sen ymmärrän, että jotkin asiat omassa ulkonäössä yksinkertaisesti tuntuu joskus väärältä. kuulostipa hassulta, koska totta kai me näytetään luonnostamme luonnollisilta? mutta sillä minä aina perustelen kyseenalaistajille, jos haluan muuttaa jotakin ulkoisessa minässäni: "haluan näyttää minulta. haluan olla sellainen kuin tunnen olevani."
VastaaPoistaminulle ulkonäkö on parhaimmillaan itseilmaisua ja pahimmillaan suuri ahdistuksen lähde, mutta en sano, että sen pitäisi olla sitä kaikille - tai edes, että yksityiskohdilla olisi hirveästi väliä, koska ei niillä ole, ei sen tarvitse, ainakaan jos osaa jotenkin muuten vakuuttaa itsensä itsestään... no nyt tuokin kuulosti ihan tyhmältä : D
Mmoi! :3
PoistaYmmärrän ton sisäinen-ulkoinen -pointin, koska voihan ihminen tuntea olevansa väärässä kehossa ihan kokonaisvaltaisestikin. Mutta musta se on jo suuri asia, semmoinen identiteettikysymys. Mun on vaikea vaan käsittää, miks jostain ylähuulen haituvista on tullut samantasoinen identiteettikysymys.
Mua ei silleen kiinnosta se, tekeekö sitä itsen vai muiden vuoksi, vaan just, että miksi tekee.
Mua itseäni etoo omat viiksikarvat (ja leukaan pukkaavat paksut mustat yksittäiset hirvitykset). Kenenkään muun naamassa sukupuoleen vilkuilematta ne eivät häiritse millään muotoa. Omassa naamassa ällöttävät. Siksi nypin. Usein karvatuppi on kerännyt itseensä myös finninkaltaista ektoplasmaa. Ne saa samalla pois kutittamasta (tai sattumasta).
VastaaPoistaTämä ei taatusti avannut asiaa yhtään lisää, mutta en itsekään tiedä MIKSI karvat omassa naamassa inhottavat.
Mmoikka!
PoistaOon huomannut monella ton saman, että ne asiat, mitkä itsessä ärsyttää, ei ärsytä muissa yhtään. Kuten että toiselle sopii kaikki hiusmallit mutta oma on aina ihan perseen näköinen, tms.
Mua kiinnostaa just eniten toi MIKSI. Miksi se on niin iso asia? Mistä se kumpuaa?