3. lokakuuta 2013

Ei toisen hyvä oo sulta pois

– Tuotteita markkinoidaan tämän tyytymättömyyden poistoon, mutta tosiasiassa ne eivät poista tyytymättömyyttä, sillä muutenhan kulutuskulttuuri ei pysyisi voimissaan, Kyrölä sanoo. 

Oon ehkä joskus maininnut, että harrastan tanssia. En oo koskaan ollut kovin urheilullinen enkä taipuisa, mutta oon nauttinut siitä, että tunnilla kyse ei oo siitä, miltä näyttää, vaan siitä, mitä pystyy tekemään. Mitä keho osaa tehdä, mihin se venyy. On ollu virkistävää huomata, etten enää välitä siitä, mitä muut ajattelee.

Tunnilla vähän aikaa sitten opettaja kehui kahta nuorta tyttöä, jotka oli olleet tunnilla vain pari kertaa ja osasi silti tosi hyvin kaiken. Yks kolmas tyttö alkoi tentata, minkä ikäisiä nämä kehuja saaneet ovat, ja mitä he ovat aiemmin harrastaneet. Mun tuli olo, että tässä otetaan kehuja pois ihmiseltä, haetaan syytä siihen, miksi ne sai kehuja: et sä olis niin hyvä ellet olis 19 ja harrastanu jo balettia ja akrobatiaa!

En oikein tienny, mitä olisin tehnyt. Totesin, että oma tavoite on käsilläseisonta 2025. Teen tota usein: kun on vaikeaa, heitän vitsin.

Lahjan kulttuurissa omistaminen on pois antamista. Koska lahjan maailmassa kaikki palaa aina takaisin, ihminen saa sitä enemmän, mitä enemmän hän antaa pois.

Mua häiritsee kaikenlainen omien kykyjen ja kehon vertaaminen muihin. Oman itsen vertaaminen siihen, mitä muut osaa, miten ne on parempia. Oon lakannut välittämästä. Mua ei enää kosketa se. Se tuntuu hyvältä.

Joskus huomaan, että aattelen sitä, miten oon huonompi tai höh, musta ei koskaan tuu yhtä hyvää kun toi. Kun pysähdyn siihen hetkeen ja mietin, mistä on kyse, huomaan: kyse on mun egosta, ei musta itsestä. Kyse on siitä mun osasta, joka haluaa kilpailla, vertailla, olla parempi. En anna periks sille enää, en halua sitä elämältäni.

Päästän irti.

"– Selkeästi tuntuu siltä, että naiset yleensä kokevat olevansa aina väärän kokoisia tai vääränlaisia. Esimerkiksi painonsa kanssa kamppaileva +50-vuotias nainen huomaa, ettei ole koskaan ollut painoonsa ja ulkonäköönsä tyytyväinen. Silti hän on ollut normaalipainoinen, kaunis ja viehättävä, Anette Palssa kertoo."

En oikein tiedä, miten tän viestin sais perille muille. Kirjotin aiemmin muuttumisesta, siitä, että muutos alkaa aina itsestä. Se on totta. En voi syöttää tätä ideaa muille enkä saada ketään ajattelemaan kuin mä. Joskus mua surettaa se; se, miten vaikeaa elämä on, kun koko ajan pitää ajatella muiden osaamista, muiden naamaa, muiden reisiä ja sitä, miten ne on omaa paremmat.

Kun se seuraavan kerran tapahtuu, pysähdy. Yritä erottaa se ajatus susta itsestä. Sun sielusta, sun minuudesta, mitä sanaa nyt sitten  haluatkin käyttää. Katso ympärilles ja ajattele sitä, onko tällä merkitystä.

Ei oo. Sillä ei oo merkitystä. Sä et oo kukaan muu eikä sun tarvitse kilpailla muiden kanssa, olla ketään parempi. Sä oot sä ja sä teet sun juttuja. Se riittää.

"When you have a competitive mindset, you tend to view the world in terms of winners and losers. So you resent other people getting recognition, because you somehow believe that less recognition is available to you. I'm learning that this is a false mindset. There's not a fixed amount of success and recognition in the world. So another person's accomplishments don't diminish the accomplishments available to you."

Miettiessäni tän tekstin kirjoittamista olin liikkeessä kaupungilla. Kun näin on, kirjoitan nopeasti ideat puhelimeen ylös. Kirjoitin tällaisen tekstin:

oman itsen hyväksyminen kokonaisuutena taidot, se että muiden taidot ei ole uhka oma itse on täydellinen vaikka siitä puuttuu jotain sekin on mielikuvitusta sä olet kokonainen.

Sä olet kokonainen.

2 kommenttia: