Tää on mulle vähän vaikea kysymys, koska mä oon huono valittamaan enkä aina tunnusta, jos on vaikka paha mieli. Viime vuosina tää on parantunut: en enää oo se perisuomalainen koskaan-ei-ennenkään-valitettu -ihminen.
Tunnen ihmisiä, joilla on joka päivä joku ongelma. Ruoka on pahaa, töissä on tylsää, kylmä, kuuma, lihakset on kipeät, ei jaksa, ei halua mennä paikkaan X, ihminen X ärsyttää, aina väsyttää. Juteltiin tästäkin ja ystäväni sanoi, että ehkä tällainen valittaja on masentunut.
En ollu ees ajatellu asiaa noin. Tiedän vain, että joka päivä jokin on huonosti. Se on musta turhasta valittamista: se, että aina on jotain vikaa, jos jotain kivaa onkin, ois pitänyt olla erilaista kivaa tai lisää vielä jotain erilaista, parempaa ruokaa tai enemmän ruokaa tai jotain.
Mistä sitten tietää, että joku kaipais apua? Millainen valittaminen ei ole turhaa, vai onko kaikki valittaminen ei-turhaa ja sitä täytyy kestää?
"The worst part of all of this is
that it teaches that customer that it pays to be a douche. It pays to
bitch and moan instead of walking the ten feet to get a different
cashier. It's situations like this that make retail so unbearable. We
are teaching people that the only way to get what you want is to be an
asshole. We'll even give you 10% off for whatever ridiculous thing you
came up with! Meanwhile the nice, polite person behind you gets to pay
full price for everything because who needs nice people to frequent
their shops?"
Luin just tutkimuksen, jossa kerrottiin, että valittaminen paitsi tarttuu, myös tekee pahaa aivoille. Tää ei siis oo mikään pieni asia. Se, että jatkuvasti kertoo muille, mikä on huonosti, myös vaikuttaa näihin muihin, oli kyse sitten mistä vaan, masennuksesta tai jostain muusta.
Koen, että valittaminen ja ongelmasta puhuminen on eri asia. Ongelmasta puhuminen on ratkaisuhakuista: sitä tehdään, jotta saadaan rinnan päältä pois jotain kipeää, pientä tai isoa. Ei sen tarvitse olla läheisen kuolema tai rikki mennyt avoliitto, se voi olla myös sitä, että sai vaihtorahaa väärin takaisin tai on koko ajan kamala hiki eikä tiedä, mitä asialle tekisi.
Ongelmasta puhumista tehdään, jotta löydetään ratkaisu ongelmaan tai saadaan vahvistusta sille, mitä jo itse tietää: että jonkin on muututtava. Ongelmasta puhuminen on yleensä yksityistä, sitä ei tehdä ryhmässä. Tämä on oma kokemukseni.
Ns. turha valittaminen tapahtuu mun elämässä usein monen ihmisen kesken. Se menee niin, että puhutaan aiheesta A, valittaja keksii siitä jotain parannettavaa. Siirrytään aiheeseen B, taas löytyy korjattavaa. Samoin aiheesta C. Oli asia, päivä tai aihe mikä tahansa, aina on jotain, mitä siinä on vialla, huonosti tai ankeasti.
Niin sanottu turha valittaminen ei hae ratkaisua. Se ei mun kokemusten mukaan ole sitä, että ihminen palavasti haluaisi tai suoraan pyytäisi apua tai tukea päätöksen tueksi. Se on vain henkistä purkamista purkamisen takia, sitä, että saa taas voimaa jatkaa ankeaa elämäänsä, jossa on aina jotain pielessä. Se elämä ei koskaan muutu, koska ongelmaan ei haeta ratkaisuja: kaikki on vaan aina huonosti ja ankeesti ja ruoka oli suolaista ja eilen se oli kuivaa mutta ei, näitä palautteita ei koskaan viedä kokille asti. Ne vaan heitetään muille, kavereille, työtovereille, mutta mikään ei muutu.
Mä oon joutunut opettelemaan valittamista. Sitä, että sanoo, vaikka aihe tuntuu pieneltä ja ei tästä nyt kannata kellekään sanoa eikun tämä menee ohi. Oon joutunut oppimaan sitä, että omia tunteita täytyy kunnioittaa eikä suru vaadi isoja asioita ja katastrofeja: joskus voi olla surullinen ihan pienestä asiasta.
Sellainen puhe ei mun mielestä ole valittamista. Se on oman mielen keventämistä ja avun hakemista. Se, että kaikissa asioissa on joka päivä jotain korjattavaa, ei ole: se on tapa puhua, sitä, että valittaminen vaan on sun tapa kommunikoida. Samalla se tarttuu muihin ja koen, että se myös kannustaa etsimään vikoja palveluista, ruoasta, ihmisistä.
Ongelmasta puhumiseen kannustan. Vikojen etsimiseen jokaisesta arjen asiasta en, sillä se ei mun mielestä ole kehitystä positiiviseen suuntaan, kohti parempaa arkea ja tilannetta, jossa ongelmaa ei enää ole. Se on valittamista valittamisen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti