10. elokuuta 2014

Huorille käy noin

Itsekin joskus tekee sitä. Syyttää uhria.

No mikset lukinnut ovea? Miks olit niin huolimaton? No laitoitko sen pyykin ulos kuivumaan ennen kuin se varastettiin, ai et? No niin, ei ihme että joku pölli. Oliko leivässä sun nimi? Ai ei? No mistä ne olis voinu tietää, että se on sun?

Kerron, mistä.

Siitä, ettei se oo niiden leipä.

I told a very close friend, one of the few people I did tell. She told me it was my fault that I had led him on somehow. She told me that because I had spent time with him alone, that meant I had automatically given consent. She then said to me: ‘Well you do dress like that’. 

Vaikka sä jättäisit kassis keskelle tietä epähuomioissas, se on silti sun. Ei muiden. Ei siitä tule jonkun muun omaisuutta siksi, että teit virheen tai olit (aikauheeta) huolimaton.

Ei se, että annat avaimes kaverillesi jotta se kastelis sun kukkia, anna sille oikeutta varastaa sun telkkaria. Ei se, että sun koira karkasi, anna muille oikeutta ottaa sitä omaksi. Vaikka mummo lähtis kauppaan kello 04.23 yöllä, se ei oikeuta ryöstämään ja hakkaamaan sitä. Ei. Ei ei ei.

Ei se, että oot yksin miehen seurassa, oikeuta raiskaamaan. Suostumus ei oo sitä, ettei sano ei. Se on sitä, että sanoo "kyllä".

Nyt tehdään harjoitus. Tehdään harjoitus, jossa sä katsot näitä kuvakehyksiä ja kuvittelet niihin sulle rakkaita naamoja. Tuttuja naamoja. Kuvittele parasta ystävääs tai siskoas tai mummias. Kuvittele äitiä tai isää. Näe veljes. Näe lapses naama kehyksen sisällä, näe sen ilme, näe hymy. Näe sun opettaja tai työkaveri tai nettitoveri tai kuka tahansa, näe se, näissä kehyksissä.




Kuvalähteet: 1, 2, 3, 4

Katso sitä naamaa. Katso mummis kasvoja ja sano, että no, kyllähän sen jokainen tietää että kun iltamyöhällä kävelee niin noin sattuu. Katso äitiäs ja ole lohduttamatta sitä ja sano, sano, että no noin käy kun käyttää meikkiä.

Oo kova. Oma vikahan se on! Kyllä tyhmän pitää jo oppia, huolimattoman ymmärtää! Jos jätit pyöräs lukitsematta niin itseäs saat syyttää.

Katso sitä. Katso ja sano se. Äiti, sä ansaitsit tämän, itse teit tämän itselles, sori vaan. Isä, mitäs menit tankkaamaan autoa yöllä ilman seuraa, kyllä sua ansaitsikin puukottaa. Mitäs jätit lompakon siihen pöydälle mitäs jätit tyhmä.

Katso. Sano. Oo kylmä.

Katso parasta kaverias ja sano että se näyttää huoralta huoralta huoralta huorille käy noin

Katso sitä naamaa: katso lapses naamaa ja sano, no mitäs olit alasti rannalla, ei ihme, että setä tuli käpälöimään.

Eikö tee mieli sanoa? Eikö tunnu oikealta kommentoida minihameita ja liikaa känniä, kun naama on tuttu? Eikö, äitiä, siskoa, lasta voikaan syyttää typeryydestä ja huolimattomuudesta?

No ei voi. Eikä voi mummoakaan, eikä isää, eikä bestistä.

Sitä kaikki uhrit on. Jonkun äitejä ja isiä ja bestiksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti