"Kun työsopimusta allekirjoitetaan, sovitaan heti lomaviikot, joina lähdetään esimerkiksi laskettelemaan tai vaeltamaan. Vapaa-aika ja oma elämä eivät ole alisteisia työelämälle. Tämä sukupolvi ei halua uhrata omaa elämää työlle."
Mielessä pyörähti hetken se termi. Laiskat paskat.
Sain itseni kiinni siitä. Mietin, miks loman pyytäminen on laiskaa? Sehän on neroutta, se, että heti tajuaa kysyä itselle tärkeät asiat. Ei työ oo koko elämä eikä saakaan olla. Itsekin saarnaan vapaa-ajan tärkeydestä ja siitä, ettei lomallaolijalle soiteta työasioissa. Ei kukaan jaksa painaa vuosia niska limassa.
Sitä kuitenkin pidetään hyveenä.
Näemmä muhunkin on tarttunut se. Että suorita! Ole onnellinen, kun edes on työ. Uhraa aikasi ja päiväsi ja hymyile, kun edes saat tehdä töitä.
– Muualla maailmassa on aika vahvasti yleistynyt trendi, että lapset ja nuoret elävät aikataulutettua elämää. Ajatellaan, että sitä parempi, mitä enemmän nuorilla on ohjelmoitua tekemistä, vaikka mielestäni meidän kannattaisi puolustaa vapaan olemisen merkitystä.
Arvostan ihmisiä, jotka myy kaiken ja lähtee vaikka kiertämään maailmaa. Se kuulostaa niin hurjalta, niin vapaalta. Hienolta. Niitä tarinoita lukiessa usein mietin: entäs rahat?
Miten ne elää? Miten sitä VOI elää kun ei ole TYÖTÄ voi herranjestas
Kun ajattelen noin, tunnistan itsessäni ihmisiä, joita tunnen. Kuulostan keski-ikäiseltä sukulaiseltani. Häneltä, joka tekee 12 tunnin päivän joka päivä, koska ei vaan voi tehdä vähempää. Täytyy suorittaa! Aina! Koko ajan! Työnantaja täytyy tehdä onnelliseksi!
Samalla itse pidän pitkiä lomia ja saarnaan niiden tärkeydestä. Ainiin, mutta mähän olen ANSAINNUT ne. Koska olen työssäkäyvä ihminen.
Ihan kuin oma elämä pitäis ansaita. Työn ulkopuolinen elämä pitäis ansaita. Vapaus valita pitäis ansaita: kun tienaat rahaa maksat veroja niin SITTEN saat nauttia elämästä
Ihan kuin työ ois kaikki.
Samalla ihailen vaikka kotiäitejä. Maailmanmatkaajia. Mulla on kaveri, joka elää katusoittamalla. Arvostan sitä. Samalla mietin: entäs rahat. Miten sitten elää.
Miks se on mulle niin tärkeää?
Aikuisen ei tulisi suorittaa yhtä ainoaa kertaa seksiä vain miellyttämisen, ahdistuksen, hyväksynnäntunteen tai velvollisuuden vuoksi.
Pitäiskö paskassa työssä olla vuosia? Vain, että olis työ? Että vois sanoa, että no minäkin olen työssäkäyvä ihminen minä olen ansainnut tämän loman ja vapaa-ajan katsokaa minua minä olen uuttera kun jaksan kärsiä
Oon tehnyt töitä, joita en mitenkään koko sydämellä rakasta. Musta on mukavaa käydä töissä. Toisaalta, suosittelisinko jollekin kärsimistä huonossa työpaikassa, vain siksi, että on työ?
En.
Miks tuhlata vuosia johonkin vain siks, että muut olis tyytyväisiä? Että muut pääsis sanomaan: katsokaapa hän on ahkera hän kärsii joka päivä mutta onneksi hänellä on työ siitä pitää olla onnellinen
Musta on mukavaa tehdä töitä. Uskon myös, että päivärutiini tekee kelle tahansa hyvää: se, että on jotain, mitä on kiva tehdä, oli se sitten työ, lapsen hoitaminen, se, että menee kirjastoon. Jollekin rutiinia voi olla se, ettei rutiinia ole.
Mulla on rutiini. Tykkään siitä. Tykkään työstä. Musta työ on kivaa.
Muttei mun silti tartte tätä samaa filosofiaa kaikille tuputtaa.
Suomessa useimmat työssäkäyvät äidit ovat kokopäivätyössä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa suurempi osa äideistä tekee lyhyempää työaikaa.
---
Myös kulttuuri, perinteet ja näkemykset sukupuolten rooleista vaikuttavat äitien työssäkäyntiin. Pidempää työaikaa tekevät muiden muassa ne äidit, joiden oma äiti on ollut lapsiperheaikanaan palkkatyössä.
Miten ois, että loppuis se suorittaminen vain suorittamisen vuoks? Työn tekeminen vain työn tekemisen vuoks?
Miten ois, että sais päättää, siis nekin, jotka ei niska limassa raahaa veroeuroja valtiolle ja lunasta hyvän ihmisen asemaansa näin?
Miten ois, ettei äidin tarttis olla kahdeksaa tuntia töissä, jos se ei tahdo? Miten ois, että kaikkien ei tarttiskaan elää samalla tavalla?
Miten ois, että elämässä ois muutakin kuin työ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti