Kun mietin tilanteita, joissa mulle on sanottu jotain, sanominen liittyy joihinkin seuraavista:
olemukseni/oletukseni/mielipiteeni on väärä
työni laatu ei miellytä tai oon tehnyt virheen
Näistä ei tartte tulla surulliseks. Ne ei liity muhun millään tavalla. Ne liittyy siihen, mitä teen, tai siihen, että ihmiset on erilaisia – ei muhun ihmisenä.
Yliherkän pitää ymmärtää, että omat mielipiteet eivät ole yhtä kuin minä. Silloin mielipiteiden törmäykset eivät myöskään ole uhka omalle itselle. Jos identiteetti on liian tiukasti sidoksissa ajatuksiin, joihin muut eivät yhdy, niin herkästi loukkaantuva tuntee, että hänet itsensä on ihmisenä torjuttu ja muserrettu. Ihmiset voivat olla eri mieltä tarkoittamatta toiselle pahaa.
Koska mieli juttelee ja suunnittelee koko ajan, sitä alkaa helposti ajatella, että mielen asiat on yhtä kuin minä. Sitä helposti samaistaa itsensä työhönsä: tämä työ on minä, minun lapseni, minun olemukseni.
Ei se ole.
Sillä, miltä näyttää, mitä mieltä on, tai jos vaikka mokaa, ei ole mitään tekemistä ihmisen sisimmän kanssa. Voi käyttää termiä "sielu", jos se tuntuu susta paremmalta.
Niin kauan kuin sinä, rakas kysyjä, ajattelet, että tuo toinen tekee väärin (siis tulkitset hänen sanomisensa kiusaamisena) suutut vastakin. Kun haluat oppia uuden tavan ajatella ja suhtautua toisiin, et enää näe kiusaajia vaan ihmisiä, jotka yrittävät tyydyttää jotain heissä juuri silloin aktiivisena olevaa tarvetta.
Jos ihminen sanoo, että teitsi on kyllä vitun tyhmä ja ruma, niin ei sekään liity suhun. Ei oikeasti.
Se liittyy sen ihmisen johonkin tarpeeseen: ehkä se kokee sut uhkana, tai sen maailmankuvaan ei mahdu sunkaltainen ihminen ideoineen. Ja kun meidän maailmankuvaa uhataan, tuntuu parhaalta sanoa, että vittu sinä oot idiootti eihän noin voi ajatella
Sosiaalisessa mediassa ihmiset eivät oikeastaan jaa faktoja vaan tunteita. Ja tämä pätee erityisen hyvin palautteeseen.
Kyllähän niistä tulee paha mieli. Mutta se, kun tajuaa, ettei tässä oo kyse siitä että olisin ruma ja läski, vaan siitä, että tuo tyyppi nyt kokee jotakin mun vuoksi, se helpottaa. Se auttaa.
Saa tulla paha mieli ja saa miettiä, että miks tuo nyt sanoi noin. Muttei kantsi alkaa vetää hurjia johtopäätöksiä sitä, että jollain toisella nyt ehkä oli huono päivä tai vaikee elämä. En jaksa käyttää elämääni sen miettimiseen, että mitä tuo nyt OIKEESTI tarkotti kun käytti kolmea huutomerkkiä viestissään se varmaan vihaa mua
Muutin elämäni koska joku tyyppi netissä sano että oon tyhmä huora.
Nii. Mieti, miten hassulta se kuulostaa. Kuka nyt niin tekee?
Ei toisen ihmisen taistelut oo sun, eikä se, että satut jonkun tielle huonona päivänä, tee susta huonoa.
Jos palaute tulee virheestä, sen voi korjata. Jos palaute tulee virheestä, on tärkeetä myös päästää irti siitä: ei virheen kritisointi oo sun kritisointia eikä neuvon antaminen meinaa, että teitsi on sysipaska ihminen.
Jos palaute tulee (palautteenantajan) asennevamman vuoksi, ei oo tarvetta korjata mitään. Ei oo tarvetta olla erilainen vaan siks, että jollakulla nyt on vähän vaikeaa.
Ja kaikista, KAIKISTA tärkeintä, on sata mielessään erottaa nää kaks asiaa toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti