29. marraskuuta 2014

Linkitä mulle blogisi

Musta olis kiva tietää, ketkä täällä käy.

Linkitä mulle blogisi.

25. marraskuuta 2014

Mutta eihän miestä voi raiskata

Luin Ilta-Sanomista jutun miehestä, joka tuli isäksi tahtomattaan. Tässä katkelma.

- Heräsin siihen, että vaimoni oli saanut osan minusta hereille ja ratsasti minulla. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan.

Ihan läpällä vaihtakaapa tuon miehen tilalle nainen. Kokeilkaapa.

- Heräsin siihen, että mieheni oli saanut osan minusta hereille ja ratsasti minulla. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan.
IS.fi: 33-vuotias nainen tuli äidiksi vasten tahtoaan – heräsi miehensä suoriin puuhiin

No katohan, siitähän tuli raiskaus! Mutta eihän miestä nyt voi raiskata. Asdfafasghas ai että olen vihainen

Se, miten ihmiset elää, mitä ne tekee toisilleen, mitä ne pitää ihan normaalina, hämmentää mua jatkuvasti ja loputtomasti. Kuten esimerkiksi:

Mies ja nainen olivat aiemmin seurustelleet, eronneet ja jatkaneet yhteiseloa vuoden 2013 alussa. Naisen mukaan alussa meni hyvin. Häntä ei pahoinpidelty ensimmäisen viikon aikana.

Ai et saanut viikkoon turpaas? No mutta sittenhän kaikki on vallan mainiosti ihan okei!

Instagramissa on käyttäjä, joka kerää yhteen viestejä seuranhakupalveluista. Viesteissä on se idea, että kaikki on jees ja ihanaa ja söpöä ja romanttista niin kauan, kun nainen ei sano ei. Kun sanoo, ääni kellossa muuttuu.
Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op

A photo posted by Bye Felipe 👋 (@byefelipe) on

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op
Luin tuossa kirjan nimeltä F*ck it, the Ultimate spiritual way. Siinä opetetaan, että kaikelle voi vaan sanoa "fuck it", siis "vitut tästä". Sitten, kun ei välitä, elämä muuttuu helpommaksi, ja on helpompi toimia. Tässä ote kirjasta.


Koska blogger kääntää kuvan miten sattuu, sanon vitut siitä ja jatkan joka tapauksessa.

Kirjan mukaan hyvää ja pahaa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Pahaa ei voi deletoida maailmasta, se ei vain ole mahdollista. Ei siis kannata stressata yötä  päivää maailman pahuudesta, koska muuten nuppi repeää jossain vaiheessa.

Ootteko muuten koskaan lakanneet stressaamasta tosta vaan? Ai että se on helppoa eiku

 She says she was blindsided by an email her husband sent as she left on a business trip that accused her of being too stingy in the bedroom. As proof, her husband attached a spreadsheet which he had been using to secretly document every time he had attempted to initiate sex. Seriously.

Aina joskus menee hermot ja aina ei jaksa olla kiva. Mutta miks rakkaasta ihmisestä tulee yhtäkkiä täys mulkku, jos viinalla ja huumeilla ei ole osuutta asiaan? Oliko ne koko ajan mulkeroita, jotka vaan peitteli mulkeroutensa hyvin?

Voiko kenestä tahansa tulla tyyppi, jonka mielestä on okei raiskata miehensä, koska se vauva on nyt vaan saatava?

Voiko susta ja mustakin tulla sellainen?

Löysin Twitteristä tilin, jossa on typerien ihmisten/huonoa elämää elävien ihmisten tekstejä ja kuvia. Sen kuuluis ilmeisesti olla hauskaa ja huvittavaa luettavaa. No, ei ole.




Mikä hitto siinä on, että muista on niin helppo tehdä uhreja? Että omaa pahaa oloa helpottakseen sitä vetää turpaan vaikka omaa lastaan? Että sitä pystyy oikeutamaan kaikenlaiset haukkumiset, aistamiset ja ilkeilyt itselleen tuota noin vaan: vanhemman oikeus, äidin oikeus, jonkun piti sanoa, se ansaitsi sen, ei tommoset selviä maailmassa, se teki minut vihaiseksi

Useimpien mielestä pahoinpitelevälle puolisolle ei pidä antaa anteeksi, koska silloin pahoinpitely jatkuu. Mutta pitääkö antaa anteeksi äidille tai isälle, joka ryyppää, nöyryyttää, heittäytyy marttyyriksi tai suosii yhtä lapsista?

Miks on niin helppoa olettaa, että muut ihmiset on meidän, meitä varten, meidän tarpeisiin luotuja heinäpusseja, joita voi paiskoa miten vaan? Miks on niin helppoa elää kieltäymyksessä kieltää olevansa väärässä kieltää kaikki ei edes ajatella

että minäkö olisin jotenkin paha

19. marraskuuta 2014

Oot vitsi tapa ittes

Tapahtuipa päivänä eräänä seuraavaa. Päätin antaa palautetta kaikille asiakaspalvelijoille, joita kohtaan päiväni aikana. Siis kaikille. Ruokakaupan kassalle, raitiovaunukuskille, kokille, lääkärille, hoitajalle, taksikuskille.

Päätin puhua suoraan. Sehän on paras tapa. Ihmisellä on oikeus puhua suoraan, sanoa, mitä mielessä on.

Kirjoitin palautteet Wordiin. Tällaisia niistä tuli.

Hei, kaupan kassa. Vähän oot nolo. Etkö saanu muuta työtä hahaha. Etkö päässy muualle töihin vaan surkeimmat luuserit on töissä Alepassa. Kannattaisko tappaa itses.

Miks tää raitiovaunu on joka aamu myöhässä?!!!!!!!!!!!! ETKÄ VOI EES AJAA AJOISSA KANNATTAISKO VITTU HANKKIA TOINEN TYÖPAIKKA JOS ET PYSTY AJAAN AIKATAULUSSA vitun luuseri

Suomalainen terveydenhuolto on vitsi. Tapa ittes

Teidän kasvispihvit on ihan paskaa hankkikaa parempi kokki oottekste jotain vitun maahanmuuttajia painukaa vittuun Suomesta!

Taksilla ajaminen tuhoaa maailman ja sä vaan ajat silti taksia EIKÖ HÄVETÄ?!?!?!??!?! Vitun homo luuseri

Tulostin nämä ja vein ne sitten hymyillen kaupan kassalle, raitiovaunuun. Ojensin ne ihmiselle ja katsoin häntä silmiin ja annoin hänen lukea mielipiteeni, siinä hänen edessään seisten. Sitten annoin hänen vastata minulle samalla mitalla.

Suomalaiset ostavat t-paitoja, joissa lukee ”Positiivisuus on perseestä” tai ”Se, mikä ei tapa, se vituttaa”. Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on jalostettu kokonainen sarja: Toiseksi eniten vituttaa kaikki, Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja niin edelleen. Kustantaja myy myös kalentereita.

Kyllä australialaisetkin valittavat, mutta heille vitutus ei ole kansanperinne. Eikä siitä paineta paitoja.

Mitään yllä kuvaamaani ei tietenkään tapahtunut. Eihän lähikauppa tai terveysasema nyt mikään Internet ole.

14. marraskuuta 2014

Ei tota sun naamaa pelasta mikään

Terkkuja lifestyle-blogeista, joita niin moni lukee. Terkkuja kirjoittajilta, joilta moni hakee neuvoja, ohjeita.

Iho oli niin järkyttävässä kunnossa, että otin naamastani referenssikuvan myöhempiä aikoja varten (tarkoitus oli saada sellainen "ennen"-kuva), mutta se oli niin hirveä että kuva oli pakko poistaa.
Vaikka nämä tällaiset jättiläisripset niin ihanilta näyttävätkin, taitavat nämä toimia ehkä paremmin siellä drag-esityksessä. Ei mun liian heikoilla luomilihaksilla varustelluissa silmissä :D
Nude.costume.fi: Liian isot ripset

Vähän ärsyttävä tuo yksi kulmakarva.... Zoomataan ulos!
Hei ps. Oonko mä ainoa bloggaaja, jonka asukuvat näyttää aina väh. 80% tältä: Onnea vaan miesparalle, kun joutuu mua kuvaamaan…
Karo stardust: Villis

Koska muu poppoo nukkuu vaikeaa yötä pois, on mulla aikaa ja halua tarkastella tätä mun kertakaikkisen kauheaan kuntoon päässyttä ihoani tarkemmin (ja näyttää myös teille muutama meikitön, jäätävä otos tuosta kauhusta, jos vaikka joku osaisi jelppiä...)
Rakkaudella, Hannele: Mitä imetys tekee iholle?

Joskus on sellaisia päiviä, ettei ehdi tai jaksa meikata. Ja sit ois kiva kuitenkin näyttää ihmiseltä tai edes sellaisen sukulaiselta.

Terkkuja keskustelupalstalta. Terkkuja paikasta, jossa sun 14-vuotias tytär viettää aikaansa lukien, tehden johtopäätöksiä, ymmärtäen.

Jos on ruma ilman meikkiä, mutta meikin kans jopa kaunis, niin...
onko silloin oikeasti kaunis vai feikkikaunis? :D
Poikaystäväsi ensireaktio kun olit ilman meikkiä?
Itseäni hiukan kuumottaa. Sanokaa ihmeessä myös näytättekö kovin erilaiselta meikittä, esim iho-ongelmat tai vaaleat ripset/kulmat!
– Ei reagoinut muistaakseni mitenkään. Ei varmaan shokilta tullut sanaa suusta. :|
– Hmm eipä oikeen mitään, vaikka meikkaan siis aika vahvasti ja tietty oon sit eri näkönen ilman meikkiä.. Välillä heittää läpällä jotain "kuka sä oot?" -tyylistä juttua. Aikasemmat poikakaverit on sanonu paremman näköseks _ilman meikkiä, vaikken käsitä miten se voi olla kenenkään mielestä mitenkään mahdollistaXD ehkä miehet (näin yleistetysti) ei vaan pidä meikistä.
Tässä taas todiste kuinka paljon meikki voi kaunistaa kasvoja
"instanaaman" takaa löytyy monesti tällaista.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2014021118029744_vi.shtml

– Martina on aika vanhan näköinen ollakseen 32v. Ja liian isot huulet ja rinnat on kamalat.

– Vasen silmä on vinkura, nenä on peruna ja kaksoisleuka kehittynyt.
eli tyttöystävä oli tuossa viikonloppuna yötä ja... järkytyin. illalla kun menimme nukkumaan niin tyttö pesi kasvot. sillä on kai ollu paha akne. meikin kanssa se näyttää hyvältä. iho on melkein täydellinen, silmät kauniit ja sellaset 'dramaattiset' kulmakarvat vähän niiku megan foxilla. :(( Pesi sitten kasvot ja kulmakarvat lähti, ja silmät oli vaan sellaset pikkuriikkiset ja mitättömät. Sitten ne akne arvet... hyi.

Menin yhdessä nettikeskustelussa tunnustamaan, että saatan käydä suihkussa kerran viikossa. Jos ei oo treenejä tai muuta, pesen kainaloita ja muita alueita, mutten välttis hinkkaa ja kuori itseäni muuten. Reaktio: neljä tyyppiä diagnosoi mut masentuneeksi. Koska onhan sitä nyt depression kourissa, jos on muutakin tekemistä kuin rasvata ja puunata.

Kun käyn vessassa, pesen kädet. Pesen kainaloita. En haise, en tursu hikeä vastaantulijan päälle. Mutta pitäis suihkuttaa, koska eihän tässä muuten voi ulos lähteä.

Teen tähän listan asioista, joita on normaalia sanoa. Näitä kun latelee, kukaan ei eväänsä hetkauta:
näytän petolinnun perseeltä, naama oli taas tänä aamuna sellainen että ohhoh, en ole nukkunut ja kyllä näkyy, persnaama tässä moi, silmänaluset saa mut näyttämään ruumiilta, oon ruma, ei tätä naamaa pelasta mikään.

Tässä lista asioista, joita ei saa sanoa. Näitä jos sanoo, on kiusaaja:
näytät petolinnun perseeltä, ei tota sun naamaa pelasta mikään, oot ruma, et oo nukkunut ja kyllä huomaa, teitsi on aika persnaama, sun silmänaluset saa sut näyttämään ihan ruumiilta.

Normaalia on se, ettei töihin voi mennä tän näköisenä, ei tän näköisenä voi lähteä ulos, ei ravintolaan voi mennä tän näköisenä. Mutta annas jos sanot toiselle, ettet satavarmana lähde tuon näköisenä ulos, ethän sä nyt ton näköisenä voi mennä töihin.

Vastaanottohuoneen valkoisessa nojatuolissa on istunut niin parikymppisiä opiskelijoita kuin keski-ikäisiä naisia kuvailemassa, miten inhottavilta omasta mielestään näyttävät.

Normaalipainoiset ei-syömishäiriöiset sanovat olevansa lihavia. Tukka on liian kihara, liian suora, liian ohut tai liian paksu.

Miten ois, jos nyt pikkuhiljaa loppuis se oman itsen ja oman naaman koulukiusaaminen, kiitti.

8. marraskuuta 2014

Onko toi mies

Ootteko menny viime aikoina metrolla? Jos ootte, ootte nähny nää Sloggin mainokset.


Mainoksen pointti on, että alusasu on huomaamaton. Kun katson näitä mainoksia, voin ajatella vain, että kuka ihme hengaa kahdeksan sentin kotoissa ja alushousuissa kotona ilman housuja tai hametta. 

No, ei kukaan. Vai? Oletko se sä? Tunnusta!

Tää mainos esiintyy kolmen sarjassa.


Yhdessä mainoksessa tyttö punaa huuliaan samalla, kun on kylki peiliä kohti paita ylhäällä niin, että alusvaate näkyy.

Oon satavarma, ettei naiset punaa huulia noin. En edes minä, joka meikkaan muutaman kerran vuodessa ja saattaisin siis olla hämmentynyt sen suhteen, miten huulipunaa käytetään.

Naisille ja miehille myydään outoja asioita, oudoilla ideoilla.

There is a stunning absence of women at the top of companies that make and market products to women. The gender disparity in these industries has gotten little attention recently, as discussion has centered around the lack of women at the top of finance and tech companies. The scarcity of women executives at those firms is often explained by pointing to women's "lack of interest," or shortfalls in science and technology. That reasoning fades at companies that make products for women and employ a large pipeline of women selling on retail sales floors, sitting in cubicles and working as middle managers.









Margaritoja. Niitäkin myydään laiha nainen -merkkisenä. Koska laihat naiset... juo margaritoja?  Voi juoda vain tätä margaritaa? Laihtuu tällä margaritalla? On margaritojen suurin kuluttajaryhmä tutkimuksen mukaan?

Kuka tietää. Markkinamies? Markkinanainen? Kuka näitä myy?

Miehillä on samoja ongelmia. Jos naiset on mainoksissa puolialasti ja näytillä, miehet on naisten perään kuolaavia mörököllejä, jotka teräksinen sixpack vilkkuen syö pihvejä ja haluaa ajaa autoa. 

Tai niin suuri osa mainoksista kertoo.

Eka kuva: Coloribus.com: Magnum: "FOR MEN ONLY" Print Ad by LOWE Lintas Pirella Gottsche & Partners.  Siis voiko tää olla oikea. Sanokaa, ettei.

Lisäksi samme lukea että sen jälkeen kun ”viimeistelty äijämäisyys” on katsastettu ”tosimies siirtyy ottamaan muista mörökölleistä mittaa polkuautoradalla.”
Mörököllit? Polkuautot? Miksi tämä lenkki kuulostaa viisivuotiaan pojan äidin suunnittelemalta?
Messusisustusten perusteella voimmekin päätellä että keskivertomies asuu kaikkein mieluiten autotallissa, nukkuen Harley-Davidsonin selässä.
We fear they might have made a mistake on the text here. Shouldn't it say “Tom Ford for Male Entitlement”? The headless model’s porny vibe says it all: Any man who spritzes this potion deserves unfettered access to breasts that are oiled like a dipstick. Too bad this plasticky ad loses so much of its luster when a dude’s hairy chest takes the starring role.

Ootteko muuten koskaan olleet bileissä, joissa ei voi olla ihan varma siitä, kuka on mies ja kuka nainen? Mä olin just.

Sitä luulee, että on tosi suvaitsevainen ja ei sitä mieti tommosia, ei välitä semmosesta. Ja kuulkaa, sitähän miettii. Sitä katsoo ihmistä, eikä näe ihmistä. Sitä katsoo ja ihan alitajuisesti, hiipien vaan miettii "onko tuo mies".

Sit miettii, onko sillä väliä. Mitä väliä.

Sukupuoli on niin itsestäänselvä asia. Jos siis on onnekkaasti syntynyt sukupuoleen, jonka kokee omakseen. Jos ei ole, niin voe voe. Sitähän ei siis lasketa, kun niitä semmosia on niin vähän ja kaikkee.

Oon sillä tavalla onnekas, että tunnen ihmisiä, jotka haastaa vallalla olevat sukupuoliroolit. Tunnen ihmisiä, jotka ei mahdu siihen laatikkoon, jota meille myydän vauvanvaateosastolta lähtien. Sit, kun tuntee sellaisen ihmisen, sitä yhtäkkiä tajuaa: mitä väliä.

Tiina Teräs videoi kolmen päivän ajan elämää pääkaupunkiseudun päiväkodissa, laski videolta kaikki kehut ja luokitteli ne. Tyttöjä kehuttiin enemmän ulkonäöstä, vaatteista ja muiden auttamisesta, poikia taas suorituksista ja taidoista.

Miks se on niin tärkeää? Miks on niin hyvin tärkeää tietää, kenellä on mitkäkin vehkeet? Miks on niin tärkeää luokitella, ettei vaan nyt kukaan pääse YLLÄTTÄMÄÄN kyllä tällaiset asiat pitää TIETÄÄ

Mainostajillehan se on tietenkin tärkeää, koska on helppo myydä ihmiselle, joka sopii laatikkoon. Ihmiselle, joka on 25-30-vuotias pääkaupunkiseudulla asuva itsestään huolehtiva nainen.

Sellainen elämä on helppoa. Se ei pääse yllättämään, koska kaikki sopii kivasti niille suunniteltuihin laatikoihin. On helppoa elää, kun kaikki on samanlaisia, kun ei tartte miettiä, kun kaikki on samanlaisia kuin minä mikään ei uhkaa minua näin nainen käyttäytyy näin mies nyt kaikki on IHANAN NORMAALIA



Usein, kun katsoo mainosta, näkee yksinkertaistetun kuvan maailmasta. Näkee jonkun idean maailmasta: ei se oo totuus, se on tiimin ideoima ja toisen tiimin toteuttama näkemys siitä, miten tuote X toimii stereotypioihin XYZ sopivan henkilön käytössä.

Ongelmahan on se, että elämä ei oo niin helppoa. Ei ole sellaista maailmaa, jossa kaikki on samanlaisia. Voi että voi harmi

Ei maailmaa voi yksinkertaistaa. Ei ihmistä voi yksinkertaistaa. 

Ei elämää voi yksinkertaistaa.

3. marraskuuta 2014

Uutta onnea suoraan Stockalta

Vähän aikaa sitten oli Hullut Päivät Stockalla. Ne vähän ahdistaa mua. Tykkään tungoksesta ja tykkään harhailla kaupoissa, mutta Hullut Päivät on jotain ihan muuta. Ne kuvaa mun mielestä termiä "kulutusjuhla" melko osuvasti.

Olin menossa kotiin raitiovaunulla, kun Hullut Päivät oli alkaneet. Vaunussa oli äiti, poika ja iso laatikko. En oikein tiedä, mitä laatikossa oli, ehkä joku tietokoneen tapainen. Päällä oli Hullujen Päivien tarra ja kummitustarra tekstillä "myyty".

Poika piti hyvää huolta laatikosta. Hän silitti sitä. Hellästi.

Mä ajattelin, että siinä sitä nyt on: uutta onnea paketissa. Sit alkoi oksettaa.


Olin jo unohtanut mitä olin tilannut, sillä Zalandon paketin saapuminen kestää aina kolme viikkoa. Tilausta odotellessa vuodenaika oli ehtinyt vaihtua. Hellemekkojen sovittaminen tuntui sateisena syyspäivänä erityisen pölvästiltä. Ne istuivat hyvin. Perhana. Katsoin mekkoja, joita en enää tarvinnut enkä halunnut. Sitten katsoin laskua ja olin saada sydärin. Toinen mekko oli halpa, mutta se muka roimassa alennuksessa ollut Versace…


Muistan, kun menin ekaa kertaa Lidliin. Se oli just avattu ja vähän sellainen jännittävä, uusi asia. Astuttiin sisään kauppaan ja mua alkoi ahdistaa niin paljon, että halusin vaan ulos, heti, nyt, nytheti.

Lidlissä asiat on pitkissä riveissä, omissa laatikoissaan. Se on vähän kuin varasto, josta voi keräillä haluamansa, kulutusjuhlien halpa ja värikäs varasto. Se ahdisti. Paljon.

Meni kauan, ennen kuin astui jalallanikaan Lidliin. Kun astuin, ahdisti hetken. Nykyisin pystyn jo käymään siellä. Koska hei edullista

– Teemme kovasti töitä, jotta meille jää vähän rahaa sen jälkeen, kun olemme hankkineet ruoan ja vaatteet. Kun saamme kokoon riittävän ylijäämän, voimme ostaa jotakin, pitää lomaa tai matkustaa johonkin fantastiseen paikkaan. Näissä huippukohdissa tunnemme elävämme oikeasti, Hagman sanoo.

Joskus, kun oon matkalla, mua alkaa joskus, hetkittäin, ahdistaa ihan helvetisti. Siksi, että oon niin rikas, että voin matkustaa. Se hävettää jotenkin. Samalla sitä haluaa tehdä. Mutta nolottaa. Mutta haluaa.

YELP-nettisivulla voi arvostella matkailukohteita. Näin siellä arvostellaan luonnonihmeitä:

YELLOWSTONE
Let me begin by saying that my girlfriend and I expected this park to be one of the highlights--nay, the crowning jewel--in our 10-day road trip to the western states.  We were horribly, terribly, tragically disappointed.  

STONEHENGE
I basically paid $30 to have this picture taken. Yep. There I am. By Stonehenge. Impressed aren't you? No? Yeah, neither were we ;p

Some rocks in the middle of nowhere. Was part of a tour and we immediately vacated to go somewhere more interesting. The story is intriguing. The physical artifact not-so-much. I suggest the Roman Baths in the City of Bath as a sightseeing alternative.

AYER'S ROCK
I think my trip would have been better if the fly infestation wasn't so awful when I visited.
- It's a giant rock.
- It glows red during sunset.



Tääkin mua hävettää. Hävettää se, että ihmisellä on mahdollisuus mennä katsomaan luonnonihmettä, ja sit se on silleen "no tämä oli ihan tylsää". 

Eihän kaikesta voi tykätä. Ei kaikkien elämän täyttymys voi olla Grand Canyon. Mutta pitääkö olla niin saatanan ylimielinen, sellainen, että kaikki on itsestäänselvää?

Backman pitää yksin autoiltuja kauppareissuja käsittämättöminä. Yhtenä aamuna hän istui ikkunassa, katsoi ohi ajavia autoilijoita – ja itki.

Ootteko muuten koskaan käyneet mainoskupla.fissä? Suosittelen lämpimästi. Kun sinne menee, sydämeen pistää hetken. Niin käy, kun tunnistaa itsensä. 

Suosittelen myös tätä videota.


Kun katsoin tän videon, tulin iloiseksi noiden miesten puolesta. Samalla olo tuntui vähän naurettavalta. Sitä jotenkin on tottunut siihen ajatukseen, että kaakaopavut tulee tiloilta, jotka on jossain paikassa X. Ei muuten ollu tullu mieleenkään, ettei viljelijä tietäis, mihin ne pavut menee tai mitä niistä tulee.

Moni asia kaupassa on sellainen: vähän hämäräpeärinen, vähän vieras. Mistä tämä pasta tuli? Entä tämä kahvi? Millainen ihminen tämän mangon poimi? Montako kilometriä tämä mango matkusti? Miksi mangoja pitää raahata Suomeen asti?

Helsingin Sanomissa oli hieno teksti kuluttamisesta. Erilainen. 

Pinnalla on välinpitämätön asenne, jossa tavarasta puhutaan kuin liasta, jota on kertynyt nurkkiin ihan vahingossa. Kun ihminen ryhdistäytyy ja korjaa roinat pois, hänestä tulee puhdas ja hyvä ihminen.


Se on aika naurettavaa.

---
Keskustelupalstalla yksi vanhempi taas kertoo opettaneensa jo 2-vuotiaan käymään lelunsa läpi pari kertaa vuodessa. Siten hän halua opettaa, että vanhasta on luovuttava, jotta tulee tilaa uusille leluille.

Kommentit ovat niin tavallisia, että ne eivät edes hätkäytä. Mutta ehkä niiden pitäisi. Milloin siitä tuli normaalia, että kaikilla on komerossaan vaatteita pursuava Ikea-kassi, joka odottaa kyytiä kirpparille? Tai siitä, että on ehjiä tavaroita on ihan sopivaa kutsua paskaksi, josta on pakko päästä eroon?

En nyt oikein taas tiedä, mitä haluaisin sanoa. On turhaa kirjoittaa, että hei sinä länsimainen nainen, tunne nyt syyllisyyttä uusista kengistäsi. Ei sitä tartte erikseen kertoa. Musta tuntuu, että syyllisyys on jo itsestäänselvyys: jokainen tietää, ettei pitäis ostaa, ettei maailma kestä, ettei tää voi jatkua.

Sit kun se vielä johtais joihinkin tekoihin.

Kuva, jonka ANI ALITALO (@pairoflegs) julkaisi laitteella