Ei ole koko päivää aikaa

Eilen olin pankissa jonottamassa. Pankissa on hauskaa jonottaa keskellä päivää, koska siellä on valtavan paljon eläkeläisiä. Yleensä siellä syntyy myös hyviä keskusteluja.

Kun saavuin pankkiin, otin vuoronumeron, joka oli 429. Tiskillä oli menossa 402.

Koska mulla oli vapaapäivä, olin etukäteen ajatellut, että silloin on hyvä käydä jonottelemassa, koska pankissa menee varmaan tunteja ja se ei haittaa, mulla on aikaa. Istuin odottamaan.

Hyvin pian mun jälkeen pankkiin tuli hieman humalaisen oloinen ja hyvin äreä vanhempi Setä. Setä sai vuoronumeron 431.

Setä istui mun viereen. Sedällä oli paljon asiaa.

"Saatana mitä te kuppaatte siellä, ei ole koko päivää aikaa!"
"Voi helvetin helvetti, tässä menee tunteja"
"Älä pudottele niitä papereita siellä tiskillä!"
"Täällä pitäis nostaa rahaa nopeasti, ei tämä ole mikään laskunmaksupaikka, helvetti"
"Voi perkele!"
"Keikka odottaa, ei mulla ole koko päivää täällä istua helvetti!"

Muita jonottajia Setä lähinnä huvitti. Mulle tuli mieleen useita kysymyksiä: mihin Sedällä on kiire? Tietääkö Setä, ettei se jono mene valittamalla yhtään nopeammin? Kai Setä tietää, että paha olo tarttuu?

Miksi Setä on niin kamalan vihainen?

Setä vispaa jalkaa tuolissa
Huokailee
"Herätä mut sitten, otan torkut kun ei tästä tule mitään saatana"
Setä teeskentelee kuorsausta
"Hankkikaa tänne helvetti sohvat niin voi odotellessa nukkua!"

Ajattelin monta kertaa, että kieltäydyn Sedän negatiivisuudesta kieltäydyn jonotusstressistä kieltäydyn kieltäydyn kieltäydyn. Joku mummi kehotti Setää hengittelemään rauhallisesti, mutta se ei tehonnut.

Lopulta Setä kysyi multa kiltisti ja rauhallisesti, onko täällä muuta rahannostopaikkaa. Sillä oli kiltit silmät, se ei vaikuttanut uhkaavalta. Sanoin, että automaatin lisäksi tuskin. Setä tuohtui.

"Ei mulla ole mitään korttia mä haluan vain nostaa rahaa saatana!"
"Mulla ei menis edes kauaa!"
"Mikä tässä kestää?"

Istuttiin hetki hiljaa. Setä huokaili mulle jotenkin alistuneena, miten haluaa vain ja ainoastaan nostaa rahaa. Se, että tää mies oli selkeästi vihainen systeemille eikä meille muille jonottajille, oli helpottavaa. Kyllä mä ymmärrän, ettei pankkiasioiden hoitoon pitäis mennä tuntia, mutta täytyykö siitä puhua niin rumasti? Täytyykö huudella? Setä ei selkeästi ollut paha ihminen, miksi se oli niin vihainen? Miksi se koki oikeudekseen levittää sitä vihaisuutta?

Setä hypisteli vuoronumeroa.

"No, nyt on enää kymmenen mua ennen, saatana."

Sanoin Sedälle, että se voi saada mun jonotusnumeron. Sitten olis enää alle kymmenen ennen sitä. Setä otti numeron ja kiitti. Pian se pääsikin kassalle. Kassalla se ei valittanut eikä haukkunut työntekijää tai sanonut, että jonottaminen kesti törkeän kauan. Oltiinhan me kaikki se kuultu kyllä jo useaan kertaan.

Setä nosti rahansa. Siihen tosiaan meni vain noin minuutti.

Oon miettinyt paljon sitä, miten erilaisilla tavoilla me reagoidaan tilanteisiin. Jotkut alistuu eikä viitsi edes sanoa mitään (minä, usein). Jotkut valittaa suureen ääneen, vaikkei asialle voi tehdä mitään (Setä, minä joskus). Jotkut tekee ja toimii valittamatta (monet tuntemani ihmiset ja minä, joskus).

Olis hienoa olla valittamatta ja tehdä ja toimia aina rauhallisesti. Oon ylpeä itsestäni, siitä, että menin pankkiin ja olin etukäteen päättänyt, etten hermoile, vaikka siellä kestää kauan. Oon ylpeä siitä, että se lupaus piti.

Oon ylpeä siitä, etten pelännyt Setää, vaikka yleensä pelkään huutamista. Oon ylpeä siitä, että pystyin kommunikoimaan myös sen kanssa, etten ajatellut heti, että onpa tuo hirveä ihminen ja miten se kehtaa. Mietin kyllä siellä pankissa useaan otteeseen, onko tää mun paikka korjata tän miehen käytöstä, sanoa, että ole hyvä älä puhu noin, miksi olet niin kamalan vihainen? En kuitenkaan tehnyt niin. En oikein tiedä, miksi: olisko se tehnyt jonottamisesta miellyttävämpää? Olisko Setä alkanut huutaa mulle? Olisko se pyytänyt anteeksi? En saa koskaan tietää.

Lähtiessä Setä vilkutti mulle ovella rennosti. Nyökkäsin takaisin. Setäkin oli vain ihminen.