Miellyttää kaikkii

Kuvalähde.

Näin tän kuvan eilen ja mua alkoi kamalasti hymyilyttää, koska ymmärsin. Ymmärsin hyvin. (Jos kuva ei näy just sulle, niin siinä siis kaksi miestä neuvoo kolmannelle, miten aasilla tulee ratsastaa. Aina, kun mies tekee kahden miehen ohjeiden mukaan, ne keksii uusia asioita, jotka miehen uudessakin tyylissä on vialla.)

Tänään huomasin, että tätä kuvaa on jaettu Facebookissa. Että muutkin ymmärsi, mitä se on.

Kirjoitin tossa aiemmin siitä, miten on olemassa kaikenlaisia ihmeellisiä kaikkien muiden luomia sääntöjä. Kaikki sanoo että, maailma sanoo että, asia nyt vaan on niin että, yhteiskunta vaatii että.

Oon enenevissä määrin alkanut puhua asioista niin, että mä sanon, mä teen, mä vaadin, musta tuntuu että täytyy. Tunnen että se on osaltaan semmosta vastuun ottamista, ettei laita mitään mun tekoja tai käytöstä jonkun mystisen muun syyksi.

Siinä huomaa myös hyvin nopeasti sen, miten hyvin se pitää paikkansa.

Mä vaadin. Mä luulen, että. Musta tuntuu, että on pakko. Mä tunnen, että täytyy. Ei muut, ei joku; mä.

Voisin kirjottaa viis sivua pohdintaa siitä, mistä ne ajatukset tulee. Mistä tulee se tunne, että on pakko jotain, täytyy jotain. Koulusta? Yhteiskunnalta? Se ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen pointti. Tämän kirjoituksen pointti on se, että kaikilla on semmosia. Hee siinä se "kaikki" taas on! En tunne ketään, joka ei tuntis, että mystinen joku/kaikki/ne odottaa tai haluaa siltä jotain. Mutta haluaako? Onko joskus halunnut ja nyt mä haluan itse? Nyt mä luulen, että ne haluaa, vaikkei ne halua? Oonko se ollut mä koko ajan? Miksi? Mistä sain sen idean?

Voisko sen lopettaa tänään?

Mä ymmärrän, miten tuntuu siltä, ettei asioita voi, ettei niitä saa. Että täytyy, että on pakko. Ettei kehtaa, ettei se sovi. Kun se tunne tulee, koen itse tärkeäksi, että pysähdyn ja muutan sen asian minä-muotoon. Musta tuntuu, etten mä voi. Mulla on olo, ettei tää sovi.

Kun mulla on se olo sen sijaan, että se olis "kaikilla" tai "niillä", sitä on helpompi muuttaa. Nythän se on mulla se olo. Musta tuntuu, että täytyy tehdä tietyllä tavalla. Jos se oon minä, joka tuntee tai uskoo että täytyy, niin miksen mä vois valita toisin? Miksen vois luoda uutta sääntöä, tänään?

Ehkä mä voisin.

Olis siistiä, jos säkin voisit ja kertoisit, miten se meni.