Yks päivä kuuntelin tyttöjä junassa. Ne puhui jostain henkilöstä, josta ei selkeästi pitäneet. Se henkilö oli Nolo. Meganolo.
Noloa on kun joku kuulee kun pieraisee tai röyhtäisee ja noloa oli kun kysyi tyhmän kysymyksen ja muut tajus että se oli tyhmä ja noloa on jos hameenhelma jää vyötärönauhan sisään kun tulee vessasta ulos ja sit kaikki näkee oho hehee. Noloa on kun ei osannu tai tajunnu ja noloa on, kun soittaa asiakaspalvelijalle ja aloittaa riidan ja puolivälissä huomaa että olikin ite väärässä. Noloa on kun punastuu ja muut huomaa. Noloa on, kun ei osaa yhdyssanoja. Noloa on se kun kaatuu baariin mennessä ovesta sisään ovimatolle plöts vaikka on selvinpäin mulle kävi niin.
Nolous on musta maailman turhin termi. En kestä sitä, kun jotakuta kuvataan noloksi tyypiksi. Mä vihaan sitä, miten ihminen on itselleen vihainen jostain pikkujutusta, viattomasta ja harmittomasta jutusta jota kukaan ei muista vuoden päästä tästä ja tuskailee typeryyttään ja miettii että kattoks noi ja näkiksne ja ahdistaaaa ja nyt noi varmaan nauraa. Vain siksi, että jokin oli noloa.
Nolous seuraa usein vahingosta. Ainakin mulla. Siitä, kun ei tajunnu tai jotenkin nolaa itsensä, munaa, tekee jotain hölmöä. Sit kaikki kattoo ja vähän silleen semihymyilee ja aaaaa nolottaa.
Häpeäminen on jotenkin eri asia kuin nolo. Hävettää voi vaikka silloin, kun on sanonut rumasti toisesta ja se kuuli, vaikket olis halunnut. Tai kun tekee virheen töissä. Nolous tuntuu pieneltä, semmoiselta että se olis hauskaa jos se ei tapahtuis just sulle ja säkin hymyilet kun jollekin toiselle sattuu jotain noloa, muttet pahasti, koska nolous ei oo ilkeää, se on ilkeää vain omassa päässä. Siellä, kun miettii, että arg miten noloa.
Sitten on se adjektiivi. Nolo. Onpa nolo tyyppi. Se on ilkeää. Se on sitä kun toinen on jotenkin säälittävä ja huonompi ja vähän semmonen että aina sitä saa nauraa tai hävetä ja eikai kukaan oikeasti pukeudu noin, ajattele noin.
Tein Google-haun sanoilla "oonko nolo". Hakutuloksista löytyi muun muassa seuraavaa:
Nolous. Nolot teinit, nuorten ongelma. Noloa on se, kun ei oikein tiedä, saako jotain tehdä ja miten saa ja mitä muut siitä ajattelee ja mikä on normaalia.
Normaalia. Siinä se sana taas on: laatikko, johon täytyy ängetä, kun vaan tietäis, miten sinne pääsee. Normaalin avaimet on valitettavasti aina jonkun muun käsissä, sen mystisen jonkun, joka keksi termin, jota kaikki yrittää noudattaa ymmärtämättä ohjeita. Sama tyyppi tais keksiä sen, miten kaikki on noloa ja on noloa jos leikkii vielä nukeilla vaikka on 13 ja noloa on jos tykkää jostain bändistä josta ei pitäis tykätä koska hei noloa.
Mä oon jotenkin lakannut nolostumasta. En oo varma, koska se tapahtui. Ja miten tarkalleen. Koska lakkasin välittämästä siitä, että oho pudotin laukusta terveyssiteen junassa penkille ja oho kompastuin kääk nyt kaaduin töissä keskelle lattiaa näin kävi pari viikkoa sitten. Ei sattunu.
En jaksa enää välittää. En jaksa enää välittää niistä säännöistä, joita ei lue missään mutta joista kaikki ammentaa noloutta, nolouden tunteita, lol näin ei saa toimia vähänks oon nolo. Niistä jostain ohjeista joiden mukaan on noloa se jos jotenkin erottuu ja metelöi ja mokailee ja muut huomaa sut mutta jotenkin väärällä tavalla, nololla tavalla.
En jaksa enää välittää.
TåUpea teksti. Itse oon neljätoista ja mun koulussa on just ongelmana tää nolous juttu. Olen huomannut, että jopa ite oon aatellu et onks tää nyt noloo jos teen näin. Mun tosiaan pitäs olla välittämättä pikkuseikoista, sillä ei niitä pian edes muista. En ymmärrä teinejä kun kaikki on nii noloo sii ooh ma gooosh-.- voisko nuoret viisastua eikä mollata toisia. Mua sanotaan esim. noloks tai tyhmäks jos en tiiä vastausta johoki kysymyksee. Nykynuorisolla ei oo mitää arvoja-.-
VastaaPoistaNomoi :3
PoistaKiitos kommentista! Luulen, että nuoret voi viisastua sit, kun ne kasvaa. Sit ei tosin olla enää nuoria. Mut luulen, että tää kaikki kuuluu asiaan.
Toi viimeinen oli aika yleistys, vähänku sanois että kaikki ihmiset on perseestä. Oon aivan varma, että nykynuorisolla on arvoja :3