5. marraskuuta 2011

Ennen ja jälkeen

Photoshopin maailma ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä mua. Vaikka kuinka tiiän, että kuvia pitää ajatella, että niitä pitää analysoida eikä niihin saa luottaa, unohdan. Ja luotan. Kunnes muistan.





3 kommenttia:

  1. Hei, aattelin vaan kertoa, että löysin tänne blogiin eilen kaverin kautta ja oon tosi onnellinen siitä. Mulla on ollu tosi vaikeeta viime aikoina ja varsinki tänään kun oon pohtinu näitä blogin juttuja ja alotan "uutta elämää", aloin miettiä että miks on niin vaikeeta päästää irti niistä haitallisista ajattelumalleista? Miks on niin vaikeeta rakastaa itteään ja hyväksyä ne hymyilevät kasvot vessan peilissä?

    Kiitos kun kirjotat tänne, ois kivaa olla ystävä.

    VastaaPoista
  2. Nää kuvat on syy siihen, miksi suurimmalla osasta nuoria on tosi pahoja itsetunto-ongelmia! Koskaan ei pitäis luottaa lehtien virheettömiin kasvoihin ja ajatella, että ei itte kelpaa, koska on ruma. Kauneus löytyy sisimmästä, ja jos uskaltaa olla oma itsensä ja on tyytyväinen siihen mitä on ja kuka on.

    VastaaPoista
  3. Heippa :3

    Soma, kivaa että tykkäät. Kaikki uus on aina aika rankkaa. Mut kyl sä selviät. :3

    Giril, oon usein miettiny myös sitä, että mä "edes ymmärrän" että noita kuvia pitäis ajatella. Et entä ne, jotka ei ymmärrä? Se on aika kuumottava ajatus.

    VastaaPoista