Kansallista Epäonnistumisen päivää vietetään 13.10.2012. Siihen on vielä monia, monia kuukausia. Ajattelin epäonnistua myös niiden aikana.
Alkuvuodesta mua inspiroi suuresti tää Neil Gaimanin uudenvuodenteksti:
Because if you are making mistakes, then you are making new things, trying new things, learning, living, pushing yourself, changing yourself, changing your world. You're doing things you've never done before, and more importantly, you're Doing Something.
So that's my wish for you, and all of us, and my wish for myself. Make New Mistakes. Make glorious, amazing mistakes. Make mistakes nobody's ever made before. Don't freeze, don't stop, don't worry that it isn't good enough, or it isn't perfect, whatever it is: art, or love, or work or family or life.
Whatever it is you're scared of doing, Do it.
Make your mistakes, next year and forever."
Unohdin tän hetkeks. Silti aattelen tätä juttua joka päivä. Joka päivä törmään siihen, miten jokaisella on jotkut maagiset rajat, joita ei voi ylittää. Jos ne ylittää, tapahtuu jotain. Jotain kamalaa varmaan, koska aiheesta pitää puhua koko ajan, määritellä itseään.
Minä en voi, koska olen tällainen, en tuollainen. Minä en osaa, koska olen tyhmä. Minä en oikein uskalla tätä. En voi yksin. Musta tuntuu hölmöltä. Seisoin siinä ja tunsin itseni idiootiksi. Mitä ne ajatteli siellä musta.
Tuntuu, että koko ajan aika menee siihen, kun pitää miettiä, millainen on ja mitä vois tehdä. Sen sijaan, että tekis vaan, kokeilis vaan. Unohtais hetkeks sen, ettei osaakaan ehkä, että pitää varoa mystistä jotain, että pitää jännittää, ettei oo ennen ollut hyvä.
Mitä väliä sillä on, jos vähän mählii? Jos vähän menee pieleen? Ketä kiinnostaa, miltä sä näytit siellä? Ihan oikeasti, tosissaan, sun pään ulkopuolella?
No, joitain. Mutta mitä sitten? Miten täysin tuntemattoman sana vaikuttaa suhun? Ei mitenkään. Miks mun pitäis ajatella sitä, että muut ehkä ajattelee musta jotain, jotain noloa?
Vähän aikaa sitten näin aloittelevien ballerinojen esityksen. Musta se oli suloinen. En oo ennen nähnyt balettia ja olin haltioissani, kun porukka osas sillee tipsutella varpaillaan. Osasta tyyppejä näki, ettei ne oo kauaa tanssinut. Tunnistin itseni: mäkään en oo kauaa tanssinut ja näytän vielä aika tönköltä. Myöhemmin joku sanoi ballerinoista, että ne oli vähän, en muista tarkasti sanaa, mutta epätäydellisiä. Sillee, noloja. Myötähäpeisiä. Ihania ja kiva että uskalsivat, muttei täydellisiä.
Mun tuli siitä paha mieli. Miks aina pitää ääneen sanoa, että ei mennyt ihan putkeen? Mitä väliä sillä on, jos ei ihan osaa? Jos vähän horjuu? Mua jännittää kaikenlainen esiintyminen tosi paljon, ja jos uskaltaisin mennä ihmisten eteen tanssimaan, se olis mieletön voitto. Miks sitä pitää analysoida, että näytti siltä ja tältä, vähän huonolta. Miksei voi vaan mennä, tehdä ja tadaa se oli siinä?
Ymmärrän, että virheitä pitää analysoida, että niistä oppii. Ymmärrän sen. Joskus täytyy sanoa ääneen, että tää meni pieleen koska. Mutta se, että ne muistaa ekana, virheet, tai aloittaessa jo jännittää että mä varmaan mokaan mä varmaan, se on musta huolestuttavaa. Miksei me kannusteta itseämme kokeilemaan? Leikkimään? Miks se virheen mahdollisuus on usein ekana mielessä? Se, että aina pitää muistaa riskit riskejä on mitä riskejä nyt on? Miten voin nolata itseni tänään? Miksei voi mokata ja jatkaa matkaa?
Muutamia vuosia sitten tein tietoisen päätöksen, etten enää huomioi sitä, jos kompastun. Kompastelen paljon, ja kun niin käy, tulee kiusaus sanoa se ääneen: oho hihi meikä mokas. Yritän tietoisesti olla tekemättä sitä, ja se on vaikeaa: se, että joku outo, epätäydellinen, virhe-asia voi vaan tapahtua eikä sitä tarvi omia, ottaa itselle. Ei tartte sanoa mitään, ei selittää. Se voi vaan tulla ja mennä, pieni epätäydellisyys, joita sattuu kaikille eikä sitä tarvi ajatella eikä ottaa itsensä osaksi.
En nyt saa sitä lausetta ulos, sellaista, joka kertois, mitä ajattelen: miten mun mielestä sun pitäis lakata kokonaan sanomasta itselles ettet osaa tai uskalla tai kykene ja vaan kokeilla, tehdä ja mennä. Ja sit, jos moka tulee, niin tulkoon.
Sit voi kohauttaa olkia.
